Joulupukki ja siitä satuilu lapselle

Onko siis näin että kaikki sen tekee, siis kertoo että nyt pitää olla kiltisti kun tontut näkee? Joulupukki lentelee niillä poroilla ja tunkee lahjat kuusen alle tai vierailee perheissä jakamassa paketit? Tuolla kauppakeskuksessa on se oikea pukki ja nyt sitä pitää mennä halaamaan ja kertomaan lahjatoiveet?

Kun minä ajattelin kertovani omalleni että pukki ja tontut on semmoinen leikki mitä leikitään ennen joulua vaan, sen suurempia satuilematta.

...mietin vaan kun anoppi otti ja kauhistui ja väitti että kaikille lapsille PITÄÄ VÄITTÄÄ että joulupukki on olemassa ja oikea ja piste.

 

no ei tarvii
itse mietin esikoisen kohdalla myös että kertoisin realistisesti asiasta mutta ihan ätyttähän nuo siihen uskoo.. ehkä ensi vuonna aloitan kertomaan ettei se ihan niin ole.. lapsenuskoahan se vaan on.

 

Mä en väitä että se on olemassa.Mä ainoastaan väitän uskovani sen olemassaoloon, vaikken sitä varmaksi tiedä ja se asia on sellainen, jonka kaikki saavat itse päättää.

Vähän kuin keijut...niihin joko uskoo tai ei usko. Mä en usko, mutta esikoinen uskoo

 

Mä olen sanonut, että se on sellainen joulun satu. En koskaan sano, että joulupukki tuo lahjoja jos olet kiltti, tai että tontut kurkkii, että onko kilttejä lapsia... Kun eihän ne lahjat siitä ole riippuvaisia. Mä olen sanonut, että jouluna on tapana muistaa muita pienillä lahjoilla jne., ja että se, että joulupukki käy, on sellainen joulun satu ja ohjelmanumero.

Kumminkin lapsi odottaa mummolassa joulupukkia tulevaksi... Eli en sit tiedä, että mitä tuosta on mennyt perille. Mutta ainakaan en halua ns. uhkailla lasta kiltiksi sillä joulupukilla.

 

Ei ole lakisääteistä, mutta miksi kieltää lapselta jouluun liittyvä satuseikkailu? Jos isoisovanhemmat yrittivät sen pula-aikaankin lapsilleen tarjota niukkuuden keskellä, niin miksi me yltäkylläisenä aikana epäisimme jouluntaikaseikkailun omiltamme? Sitä en ymmärrä.

Tämä maailma on niin kyyninen ja kireä, että mielestäni edes lapset ja me lapsenmieliset tarvitsemme joulusatumme.

 

Minä olen kertonut omilleni juuri noin, että joulupukki on satua kuten Mikki Hiiri tai Nalle Puh, mutta että se on sellainen hauska joulutarina. Ei ole vähentänyt lasten iloa tai mielikuvitusta yhtään. Joulupukkia on kiva käydä halaamassa tavarataloissa ja pikkujouluissa, ihan kuten muumipeikkoa ja pikku Myytä laivaristeilyllä. Sunnuntaina olimme katsomassa Hgin keskustan jouluparaatia, kun 4-vuotiaamme totesi isoista nallekarhuista "tuolla on oikeasti ihminen sisällä" ja vieressä olevat tuntuivat ihmettelevän, miksi lapsi ei luullut niitä oikeiksi. Miksi pitäisi?

Aattona ei sitten kukaan mitään pukkia odotakaan, lahjoja ilmestyy kuusen alle jossain sopivassa välissä niin, etteivät lapset huomaa mistä ne tulevat.

Loppuun varmuuden vuoksi tämä itsestäänselvyys, että kukin perhe toimii omalla tavallaan. Jos haluaa uskoa/uskotella joulupukista, mulle se on ihan sama. Mutta meidän perheessä näin. Musta tuntui jotenkin niin teennäiseltä ajatus kertoa lapselle jotain, mikä ei pidä paikkaansa, ja vielä maksaa jollekin näyttelijälle siitä, että käy meillä aattona esiintymässä...

 

[QUOTE="Piika-äiti";25086278]Ei ole lakisääteistä, mutta miksi kieltää lapselta jouluun liittyvä satuseikkailu? Jos isoisovanhemmat yrittivät sen pula-aikaankin lapsilleen tarjota niukkuuden keskellä, niin miksi me yltäkylläisenä aikana epäisimme jouluntaikaseikkailun omiltamme? Sitä en ymmärrä.

Tämä maailma on niin kyyninen ja kireä, että mielestäni edes lapset ja me lapsenmieliset tarvitsemme joulusatumme.[/QUOTE]

Ihanasti ajateltu Ajattelen samoin, joulusatu ja jouluntaikaseikkailu, sitähän se nimenomaan on <3

 

[QUOTE="Piika-äiti";25086278]Ei ole lakisääteistä, mutta miksi kieltää lapselta jouluun liittyvä satuseikkailu? Jos isoisovanhemmat yrittivät sen pula-aikaankin lapsilleen tarjota niukkuuden keskellä, niin miksi me yltäkylläisenä aikana epäisimme jouluntaikaseikkailun omiltamme? Sitä en ymmärrä.

Tämä maailma on niin kyyninen ja kireä, että mielestäni edes lapset ja me lapsenmieliset tarvitsemme joulusatumme.[/QUOTE]

Miten tähän liittyy jokin pula-aika ja köyhyys? Onko joulupukki sinulle jotenkin taloudellinen asia? Lahjoja voi antaa ja saada ihan ilman uskotteluja siitä, että pukki ne tuo. Ja joulupukista tarinoineen voi nauttia kyllä niinkin, ettei usko sen olevan täysin totta. Ei se ole niin mustavalkoista.

Minusta sinä itse olet nyt kyyninen ja kireä.

 

Luetteko lapsenne kanssa Punahilkkaa tai Lumikkia niin, että uskottelette sen olevan täysin totta? Kun lapsi kuulee sen olevan satua, vähentääkö se tarinan kiehtovuutta? Kyllä se ihan yhtä sadunomanen ja taianhohtoinen on yhä, niin kuin joulukin, vaikka vanhemmat kertoisivatkin myös joulupukin olevan hauska joulusatu. Leikkimieltä kehiin, ihmiset. Voisi luulla, että piika-äidilläkin on omat joulut ikuisesti pilalla, kun ei enää usko joulupukkiin

 

Minä vähän hämmästelin kun päiväkodin täti kertoi että kun välipalan aikaan puhuttiin että tontut kurkkii, syökää kaikki leipänne loppuun. Sitten kuulemma kaikki olivat kiireenvilkkaan popsineet leipänsä. Minä sitten siihen että meillä ei olla vielä puhuttu tontuista ja pukista lainkaan niin samainen täti hätäseen että eihän mekään kun lapset keskenään puhuu hehhehh.
Kokeilin sitten samaa keinoa kotona iltapalan aikaan, ei tepsinyt. Poika katseli vaan kysyen ja kieltäytyi syömästä lepäänsä kokonaan. Jostain syystä olin ihan tyytyväinen

Sitten kun poika kysyy (on vasta 2½) pukista ja tontuista niin voin kertoa juurikin sadun muodossa mistä on kysymys. Onhan noita satuja muitakin...

 

Olen saanut itse elää pitkään mummolassa -70-luvun alussa joulusatua, jossa saunatontulle, riihitontulla ja joulutontuilla oli kaikilla oma paikkansa ja tehtävänsä. Kun kasvoin jonkun vuoden, minut otettiin aika varhain valmistamaan samaa satua pienemmille sisarilleni, ja siitä lähtien minun joulusatuni on ollut sitä, että valmistan lapsille, milloin sisatuksilleni ja serkuilleni, milloin omille, milloin vieraammille, pieniä jouluseikkailuja.

Olen kulkenut tutttujen lapsiperheiden pihoilla punaisissa vaatteissa lyhty kädessä ja vilkutellut ikkunasta kurkistaville pienille, ja pyytänyt ystävän samantapaiselle tonttukeikalle omalle pihalle. Nyt teinitrio ystävineen käy laulamassa ikkunan alla joululaulun meidän pienille.

Kyse on pienestä vaivannäöstä. Kyse on pienistä joulunodotuksen kehystämistä asioista, joista jää hyvä mieli sekä laulun kuuleville lapsille että näille laulajille, jotka tonttukeikkansa jälkeen voivat lähteä pitsalle. Kyse on lapsen mielikuvituksen ruokkimisesta; siitä, että sallii sadun tulla hetkeksi joulunalustorstain aamupäivään. Ja kyllä se ilahduttaa minuakin, teinipoikien laulu, pienten ilosta punertuvat posket ja kikatus tonttujen lähdettyä ikkunan takaa.

Se on meidän perheessä yhtä tärkeää jouluun valmistautumista kuin jouluruokien teko.

Onneksi kaikkien ei tarvitse eikä pidä tehdä asioita, jotka tuntuvat väkinäiseltä. En minäkään virkkaa kenellekään patalappuja ja annan etukäteen joululahjakelpoiset tavarat lapsille sen sijaan että pakkaisin ison lahjavuoren. Talossa talon tavalla.

 

Meillä vajaa 2,5 vuotiaalle olen kertonut että pukki tuo jouluna lahjoja kilteille lapsille. Mutta en ole käyttänyt tuota kilttiyttä minkäänlaisena uhkailuna. Tuon ikäiselle on vielä helppo kertoa kun sille varmasti lumikit ja teletapit on ihan yhtä todellisia kuin ympärillä olevat ihmiset, en usko että vielä kunnolla erottaa mikä on totta ja mikä satua, eikä kyllä tarvitsekaan.

Lapsi on nähnyt joulupukista tähän mennessä vain kuvia, mutta silti ilmoitti aamulla tykkäävänsä joulupukista. Kerroin sille että tuossa meidän läheisessä kauppakeskuksessa voisi ehkä joskus nähdä sen pukin niin lapsi kysyi että "sieltäkö se ostaa ne lahjat?"

 

Hei Piika-äiti, tuo kaikki kuulostaa kyllä tosi kivalta - mutta et tainnut edelleenkään hoksata ap:n pointtia. Eihän se, ettei lapselle uskottele joulupukkia todeksi ja pelottele kurkkivilla tontuilla, tarkoita sitä, että sitten ei voisi kuitenkin leikkiä esim. juuri kuvailemaasi joululeikkiä. Siis nimenomaan LEIKKIÄ ja SATUJA. Ei pelottelua ja väkinäistä todeksi uskottelua.

 

[QUOTE="Piika-äiti";25086278]Ei ole lakisääteistä, mutta miksi kieltää lapselta jouluun liittyvä satuseikkailu? Jos isoisovanhemmat yrittivät sen pula-aikaankin lapsilleen tarjota niukkuuden keskellä, niin miksi me yltäkylläisenä aikana epäisimme jouluntaikaseikkailun omiltamme? Sitä en ymmärrä.

Tämä maailma on niin kyyninen ja kireä, että mielestäni edes lapset ja me lapsenmieliset tarvitsemme joulusatumme.[/QUOTE]

Samaa mieltä olen.

Moni tiukkis kokee sen kivan joulusadun valehteluksi. En minä Muumimaailmassakaan vakuuttele, että nuo on sitte ihan oikeasti olemassa ja oikeita. Enkä Joulupukin Pajakylässä (asumme sen naapurissa) toitota, että tuo se on, tuo on se, olkaa nyt kiltisti.

Lapselle se muumihahmo on olemassa, sehän puhuu ja kävelee. Samoin joulupukki. Ja sitten kun tulee ikää ja ymmärrystä ja lapsi miettii, että kai tuon puvun alla on joku ihan tavallinen ihminen. Sekään ei iloa haittaa. Silti voi toivoa joululahjoja ja odottaa pukkia jouluna.

Jotenkin tuntuu, että tämäkin kiva pitää ihan vaan rehellisyyden nimissä kieltää. Huudelkaa sitten eläinpuistossa Ranuallakin, että tuo Jonne-jääkarhu ei ole oikea, tuo on valejääkarhu, tuo on jääkarhuksi pukeutunut ihminen. Että ette vaan kokisi, että huijasitte lapsianne.

 

Hei Piika-äiti, tuo kaikki kuulostaa kyllä tosi kivalta - mutta et tainnut edelleenkään hoksata ap:n pointtia. Eihän se, ettei lapselle uskottele joulupukkia todeksi ja pelottele kurkkivilla tontuilla, tarkoita sitä, että sitten ei voisi kuitenkin leikkiä esim. juuri kuvailemaasi joululeikkiä. Siis nimenomaan LEIKKIÄ ja SATUJA. Ei pelottelua ja väkinäistä todeksi uskottelua.

En varmaankaan hoksaa.

Kun oma kokemus joulusadusta on pelosta ja väkinäisyydestä vapaa, niin ei osaa ympätä niitä tähän yhteyteen.

 

[QUOTE="Piika-äiti";25086278]Ei ole lakisääteistä, mutta miksi kieltää lapselta jouluun liittyvä satuseikkailu? Jos isoisovanhemmat yrittivät sen pula-aikaankin lapsilleen tarjota niukkuuden keskellä, niin miksi me yltäkylläisenä aikana epäisimme jouluntaikaseikkailun omiltamme? Sitä en ymmärrä.

Tämä maailma on niin kyyninen ja kireä, että mielestäni edes lapset ja me lapsenmieliset tarvitsemme joulusatumme.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä ! Kyllä ne joskus ymmärtävät, että joulupukkia ei ole olemassa . Muistan itsekin lapsuudessa, ku etsimme tontun jälkiä ja silmät loistean kerroimme vanhemmillemme, että näimme tontun. Ihana Joulu . Joulupukki on osa joulun taikaa, itsekin "uskon" joulupukkiin.

 

Itsekkään en ole mikään joulufani ja joulupukki tuntuu vastenmieliseltä, ehkä johtuen siitä että koko joulu on muuttunut niin kaupalliseksi, että mua oksettaa.

Kyllä mä laitan varmaan joulua hieman kotiin ja lahjat ei ole meillä mikään pääasia. Varmaan vähän samaan tyyliin pilke silmäkulmassa aion pukista puhua, kuin hammaspeikoista. Hauska tarina, ja varmaan pari vuotta menee läpi. Muttei joulupukista missään nimessä aleta mitään suurta salaisuutta tekemään.

Mun mielestä on nimittäin oikeesti jo vähän sairasta, että pojan serkku 10 vuotta uskoo pukkiin vieläkin. Miten ihmeessä se "lapsuus on pilalla" jos ei usko että lahjat tulee korvatunturilta? En vaan tajua vanhempia jotka jaksaa noinkin kauan pitää illuusiota yllä.

 

[QUOTE="Piika-äiti";25086654]En varmaankaan hoksaa.

Kun oma kokemus joulusadusta on pelosta ja väkinäisyydestä vapaa, niin ei osaa ympätä niitä tähän yhteyteen.[/QUOTE]

Noinhan se menee. Kaikki kuvailemasi kuulostaa tosi kivalta munkin mielestä ja jos kuuluisivat meidän jouluun, niin asia olisi todellakin ok. Mutta siinä on mun mielestä ero, että sanooko lapselle, että nuo tontut tuolla pihalla laulamassa on oikeita tonttuja, ja kun lapsi sanoo että villevelihän se siinä, niin toitotat vaan että eipäs eipäs vaan oikea tonttu! Kun sitten taas mun tyyli sanoa on niin, että ne tontut ja joulupukki on tätä joulusatua, eräänlaista leikkiä, samaan tyyliin kuin muumit tai lumikki.

Ei lapsi tee eroa sen välille, että onko satu absoluuttisesti totta vai ei, eikä se himmennä lainkaan joulun taikaa. Mun on vain helpompi olla valehtelematta, edes pilke silmäkulmassa. Ehkä olen tosikko.

Ja juontaa tämä juurensa siitäkin, että lapsena mun oli pakko mennä joulupukin syliin ja laulaa pukille että sain lahjat, vaikken olisi halunnut. Musta sellainen on ihan asiatonta (eikä ehkä ihan tätä päivää edes). Ne lahjat kun ei ole pukista riippuvaisia, enkä halua lapselle niin uskotellakaan.

 

No periaatteessa musta on ihanaa kun omat lapset uskoo (tai on uskovinaan?6v. ja 8v.) joulupukkiin. En ole mitenkään tarinoinut joulupukista, mutta jos sanovat että "sitten se lentää yöllä ja tuo lahjat" niin sanon vaan että "niin se taitaa olla". Vanhempi haluaa kirjoittaa pukille kirjeen ja annan kirjoittaa. Sanoin vaan että nythän jo osaakin hyvin kirjoittaa...

Luulen että sitten kun itse huomaavat että se onkin ihminen joka on pukeutunut pukiksi, sanon vielä että se oikea asuukin siellä Lapissa... Tai kun lapset ovat teinejä, niin minä sanon että "äiti ainakin uskoo vielä joulupukkiin" ja hymyilen. Elämässä pitää olla taikaa...

 

[QUOTE="Piika-äiti";25086278]Ei ole lakisääteistä, mutta miksi kieltää lapselta jouluun liittyvä satuseikkailu? Jos isoisovanhemmat yrittivät sen pula-aikaankin lapsilleen tarjota niukkuuden keskellä, niin miksi me yltäkylläisenä aikana epäisimme jouluntaikaseikkailun omiltamme? Sitä en ymmärrä.

Tämä maailma on niin kyyninen ja kireä, että mielestäni edes lapset ja me lapsenmieliset tarvitsemme joulusatumme.[/QUOTE]

Aivan täysin samaa mieltä. Lapselle olisi suotavaa avata mielikuvitusmaailmaa laajemmin, kun mieli on vielä avoin. Realismia tulee aivan riittävästi muutenkin.