Joululahjaksi ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sammunut tähti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sammunut tähti

Vieras
Miesystävä tuli eilen luokseni joulua viettämään. Käyttäytyi vähän oudosti, ihmettelin, puuhailin omiani.

Mikäpä vaivasi: hän tahtoo erota.

Eilinen päivä meni itkiessä, puhuessa, itkiessä. Hän jäi vielä yöksi, mutta lähti heti aamulla.
Nyt olo on täysin tyhjä, lohduton, millään ei mitään väliä. Kuinka tästä jaksaa jatkaa? Miksi hän vielä ajoitti ilmoituksensa jouluaattoon?

Ero sattui häneen yhtä lailla kuin minuun, ei kevyesti suhtautunut, mutta silti sanoi, että tämä on ainoa vaihtoehto. Onhan noita merkkejä jo ilmassa ollut, mutta en silti tajunnut, että suhteemme noin toivoton on.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin.
 
Nyt pää pystyyn. Jos mies ilmoittaa erosta jouluaattona, niin hän on täydellisen aivoton tai täysi sika, mutta mitä väliä kumpi hän on. Lopputulos on sinulle parempi näin; hän ei ollut arvoisesi.tsemppiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Nyt pää pystyyn. Jos mies ilmoittaa erosta jouluaattona, niin hän on täydellisen aivoton tai täysi sika, mutta mitä väliä kumpi hän on. Lopputulos on sinulle parempi näin; hän ei ollut arvoisesi.tsemppiä.

OIisiko ollut parempi kertoa väistämätön totuus ennen vai jälkeen joulunpyhien?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sammunut tähti:
Miesystävä tuli eilen luokseni joulua viettämään. Käyttäytyi vähän oudosti, ihmettelin, puuhailin omiani.

Mikäpä vaivasi: hän tahtoo erota.

Eilinen päivä meni itkiessä, puhuessa, itkiessä. Hän jäi vielä yöksi, mutta lähti heti aamulla.
Nyt olo on täysin tyhjä, lohduton, millään ei mitään väliä. Kuinka tästä jaksaa jatkaa? Miksi hän vielä ajoitti ilmoituksensa jouluaattoon?

Ero sattui häneen yhtä lailla kuin minuun, ei kevyesti suhtautunut, mutta silti sanoi, että tämä on ainoa vaihtoehto. Onhan noita merkkejä jo ilmassa ollut, mutta en silti tajunnut, että suhteemme noin toivoton on.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin.

Hei! Miehesi teki todella kurjan tempun. Sympatiani ovat täysin Sinun puolellasi! Toivon Sinulle paljon parempia uusia suhteita!

Olen kokenut vastaavaa jouluna 2001. Silloinen avomieheni halusi erota juuri joulun aikaan :( Mies sanoi menevänsä vanhempiensa tuo toiselle paikkakunnalle. (Todellisuudessa menikin toisen naisen luo.) Olin sinä jouluna todella surullinen. Vietin joulun yksin itkien.

Uutena vuotena mies päätti jatkaa suhdettamme ja kuvittelin, että kaikki oli ok. Toisesta naisesta en tiennyt mitään, eikä hän tunnustanut ketään toista olevankaan. Syksyllä 2002 tämä toinen nainen soitti minulle ja kertoi, että heillä oli ollut suhde tuosta joulusta lähtien. Heitin miehen saman tien ulos kodistamme. Jälkeenpäin olen toivonut, että mies olisi ollut tuolloin jouluna rehellinen ja tunnustanut pettäneensä!

Edelleenkin asia muistuu surullisena mieleen, vaikka siitä on jo monta vuotta.

Tsemppiä sinulle ap! Tuo eroamisen ajoitus ei juuri huonompi voisi olla, vaikka ei kai ero koskaan hyvältä tunnu...







 
Päivä kerrallaan mennään. Paljon on juteltu puhelimessa ja nähdään vielä tässä lähipäivinä ja jutellaan kasvokkain. Ehkä kaikki ei ole vielä menetetty. Pidetään sitten taukoa ja mietitään ja tutkitaan tuntemuksiamme.

Olo on kuitenkin hirveä, mitään ei jaksa tehdä eikä mihinkään keskittyä. Mieli on täydellisen musta.
 
Miehesi kertoi asiasta jouluaattona, koska halusi ja oli luvannut viettää joulun toisen naisen kanssa. Aivan selvä asia. Ala vaan työstämään eroa, älä kuvittele mitään turhia. Tuollainen mies ei ole minkään arvoinen. Ajan kanssa olet tyytyväinen, että pääsit siitä eroon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tietenkin:
Miehesi kertoi asiasta jouluaattona, koska halusi ja oli luvannut viettää joulun toisen naisen kanssa. Aivan selvä asia. Ala vaan työstämään eroa, älä kuvittele mitään turhia. Tuollainen mies ei ole minkään arvoinen. Ajan kanssa olet tyytyväinen, että pääsit siitä eroon.

Höpsis :) Sen verran tunnen tuota miestä että toisen naisen luona ei ole ollut. Ei ole mikään kovin vauhdikas, saati gigolotyyppi. Hän nyt ilmeisesti vaan sai juuri jouluaattona voimia kerättyä ilmaistakseen pitkään hautomansa totuuden. Kyllä niin paljon yhdessä itkettiin ja puhelimessa lisää joka päivä, että ei hän toista naista ajatellen moiseen pystyisi, saati toisen naisen kainalossa.

En tunne vihaa, enkä ajattele, ettei hän ole minkään arvoinen. Emme vaan sopineet yhteen ja hän sai sen ensin ääneen sanottua. Mutta kyllähän ajoitus oli karu, minulla on ollut ihan liikaa noita huonoja jouluja.
 
Mietin miten voisin sinua lohduttaa. Itse olen eronnut 3 vuotta sitten pitkästä avioliitosta. Vieläkin joulu satuttaa. Käsittääkseni miesystäväsi kuitenkin vietti joulun kanssasi. Varmaankin olisi halunnut puhua eron selväksi jo aikaisemmin, mutta yritti juuri joulun takia pitkittää asiaa. Jos olette olleet kauan yhdessä niin voisittehan käydä perheterapiassa keskustelemassa asioista.

 
Tilastojen mukaan joulun jälkeinen aika on se aika vuodesta kun useimmat eroavat. Johtuneekohan sitten siitä että yritetään kestää yhdessä joulun yli ettei koko perheen ja suvun joulu menisi pilalle? Vai mistä mahtaa johtua?

Itselläni noita surullisia jouluja on ollut lapsesta asti niin monta että "normaali" joulukin tuntuu nykyään surulliselta ajalta. Yhtenä jouluna kuoli hyvä ystäväni. Toisena kuoli mummo. Kolmantena vanhempani erosivat. Pari vuotta sitten erosin itse heti joulun pitkästä suhteesta. Tänä jouluna oli lähellä että uusi suhde olisi loppunut. Sitten on ollut niitä jouluja kun on ollut huono omatunto kun toinen vanhemmistani on joutunut viettämään suurimman osan jouluaatosta yksin. Onneksi kummallakin on nyt uudet puolisot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja naikkonen -83:
Tilastojen mukaan joulun jälkeinen aika on se aika vuodesta kun useimmat eroavat.

Laitatko linkin tarkoittamaasi tilastoon, jonka mukaan joulun jälkeen erotaan useimmiten? Vai puhutko kuitenkin omasta kokemuksestasi?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tilastonikkari:
Alkuperäinen kirjoittaja naikkonen -83:
Tilastojen mukaan joulun jälkeinen aika on se aika vuodesta kun useimmat eroavat.

Laitatko linkin tarkoittamaasi tilastoon, jonka mukaan joulun jälkeen erotaan useimmiten? Vai puhutko kuitenkin omasta kokemuksestasi?

Ei löydy linkkiä. Mutta radiossa haastateltiin jotain ammatti ihmistä kyseisestä aiheesta (en muista oliko haastateltava henkilö perheterapeutti, asianajaja vai mikä lie, mutta kuitenkin sellainen joka oli työnsä kautta tekemisissä monien avioerojen kanssa). Eli tuo kommenttini perustui sen haastateltavan työkokemuksiin, en siis tiedä onko niillä kokemuksilla mitään yhtäläisyyttä todellisten tilastojen mukaan. Anteeks etten ajatellut kunnolla ennekuin kirjoitin ton "tilastojen mukaan".
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap --:
Päivä kerrallaan mennään. Paljon on juteltu puhelimessa ja nähdään vielä tässä lähipäivinä ja jutellaan kasvokkain. Ehkä kaikki ei ole vielä menetetty. Pidetään sitten taukoa ja mietitään ja tutkitaan tuntemuksiamme.

Mieti mitä itse haluat suhteeltanne. Voi olla, että palaatte tauon jälkeen yhteen ja suhteenne muuttuu paremmaksi. Toisaalta mieleesi voi jäädä kaivelemaan tuo miehesi halu erota.

Tsemppiä tulevaan!
 
^ Olemme olleet nyt parina päivänä yhdessä ja jutelleet ja puuhanneet tavallaan ihan normaaleita arkijuttuja mitä muutenkin tähän asti - ja jutelleet ja jutelleet. Ja meillä on ollut tosi mukavaa. Suorastaan mukavampaa, kuin viime aikoina ennen eroa. Onko se nyt vain sitä, että kumpikin kovasti tsemppaa käytöksensä kanssa, ettei aiheuttaisi lisää tuskaa? Vai alammeko kumpikin viimein vasta ymmärtää, miten ihan oikeasti tulisi olla yhdessä, jotta olisi mukavaa?

Emme me ennenkään juurikaan varsinaisesti riidelleet, mutta meillä on erilaiset tavat, harrasteet, mielipiteet monesta jutusta ja se on tuonut epävakautta ja skismaa. Nyt ei kränää ole tullut ja olemme puhuneet puolin ja toisin varsin avoimesti tunteistamme, avoimemmin, kuin ennen.

Ei todellakaan ole vielä kiveen hakattu, miten tässä käy. Minä olen valmis taistelemaan ja näkemään vaivaa. Mies on pikkuisen ailahtelevaisempi, eikä ehkä aina hahmota omia halujaan ja tunteitaan ja luultavasti myös pelkää jollain lailla rakastamista ja sen tuomaa vastuuta. jaa-a...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap --:
Ei todellakaan ole vielä kiveen hakattu, miten tässä käy. Minä olen valmis taistelemaan ja näkemään vaivaa. Mies on pikkuisen ailahtelevaisempi, eikä ehkä aina hahmota omia halujaan ja tunteitaan ja luultavasti myös pelkää jollain lailla rakastamista ja sen tuomaa vastuuta. jaa-a...

Hyvä, että olette jutelleet asiasta. Jos pystyt, ota mieheen hieman etäisyyttä ja osoita hänelle, että pärjäät tarvittaessa myös ilman häntä. Parisuhdetta ei kuitenkaan vain toinen pysty pelastamaan.



 

Yhteistyössä