Ensinnäkin, onnea onnea onnea kaikille vauvautuneille!! :heart::heart:
Sieltä ne loputkin nyytit maailmaan saapuvat. =)
Meille syntyi tyttö 2.1 2014, rv 40+2. Mitat 2890g ja 50cm.
Synnytyskertomuksen saan heti samantien:
Eli 31.12 oli kontrollikäynti Taysiin ja ajattelin sen olevan nopee homma mutta toisin kävikin. Ultrassa lääkäri tutki vauvaa pitkään ja otti mittoja ja ilmoitti sitten että ensinnäkin perätilavauva oli kääntynyt itse raivotarjotaan (jee) mutta kasvoi alakäyrällä painoarvion ollessa nyt laskettuna aikanakin vain 2700g (nou). Hän sitten laittoi meidät osastolle 4b käynnistysajatuksella.
4b:lle sitten mentiin ja siel mulle laitettiin balonki ja sen kanssa sitten se päivä meni. Illalla ja yöllä alkoikin supistaa mut ne meni ohi 02 mais ja sain vähän nukuttua.
Seuraavana päivänä balonkia vedettiin vähän kireemmälle ja käskettiin liikkua ja niin sitä sitten hypittiin ympäri Taysin käytäviä. N. 17 mais menikin lapsivedet ja päästiin synnytyssaliin vaikka en ollut auki kuin 2cm. Koko aikana balonki ja supistukset oli avannut mua vain sen 2cm. Kuitenkin synnytyssalia kohti ja siellä piuhoihin kiinni ja supistusten tahtiin puhisemaan. Vuoden eka päivä meni siis sillain.
Joskus yöllä en enää tahtonut kestää supistuksia pelkän tens-laitteen, oxanest-piikin ja jumppapallon avulla, joten sain epiduraalin ja synnytystä vauhdittamaan oksitosiinia. Edelleen auki ne samat kirotut 2cm. Epin voimalla sitten sitä koitti nukkua, kunnes rauha häiriintyi järkyttävästi; kätilö ja lääkäri juoksivat saliin, käskivät mut kontilleen ja happimaski suun eteen tiukasti ja käsky kuului hengittää pitkiä hengenvetoja happea. Vauva ei kestänyt oksitosiinia enkä edelleenkään ollut auennut kuin ehkä 3cm:iin. Kiireellinen sektio -päätös ja minä itkin pettymystäni, kauaa en kyllä kerinnyt koska siitä lähdettiin samantien leikkaussaliin. Siellä sain vielä spinaalipuudutteen ja sitten jo oltiin viiltelemässä, hyvä kun ehdin puutua.
Kun masu viillettiin auki nähtiin, et mulle oli kiinnikkeitä tullu ed. sektiosta ja lisäks kohtulihas oli vaurioitunu siten että lihasta puuttui kokonaan yhdestä kohtaa. Se kohta ei siis vieny supistuksia eteenpäin, ja siks en koskaan auennut, enkä olis saanu neitiä alakautta syntymäänkään.
Nyt noiden ongelmien johdosta en sais enää alakautta yrittääkään, jos kolmannen haluaisin.
Vauvan ulossaaminen kesti kauan ja spinaali oli jotenki vaillinainen, tunsin aikalailla kaiken paitsi sitä kipua. Homman jälkeen tarkkailuhuoneessa mun kivunhoito aloitettiin liian myöhään ja osastolla kaikki jälkisupistukset otti suoraa haavaan ja mä itkin kivusta kun muuta ei voinu. Sit onneks kätilö tajusi antaa semmosen kipulääkkeen mikä auttaa supistuksiin, sit vasta helpotti. Epin kautta toki sain lääkettä koko ajan mut se ei auttanu kun sen vaikutus ei ehtiny tulla. Kävin siis aika alhaalla mutta sieltä sitä noustiin pikkuhiljaa. Kotiin päästiin sunnuntaina mut oon ollu tosi voipunut ja pääkipuinen ja mitä kaikkea, ei ole jaksanut kuin olla. Nyt vihdoin olo alkaa helpottaa ja pääkipukin on poissa.
Jatkan varmaan pelkästään fb:n puolella tästä eteenpäin, iso kiitos kaikille teille täällä mukana olleille! Mahtavaa vertaistukea täältä on saanut koko raskausajan, melkein harmittaa että se aikakausi on nyt ohi.. ..mutta uusi aikakausi on vasta alkamassa, ihana vauvavuosi. =)
Tiikeli ja prinsessa 6pv
Huomenna ois yliaikaiskontrolli josta kuulemma täällä päin saa sitten käynnistysajan. Eipä kyllä VIELÄKÄÄN tunnu siltä että tämän olisi aika syntyä, mutta kaippa herra joutas jo pois