Synttäreitä valmistellessa. Viikonloppuna olisi 5-vuotissynttärit tulossa ja kauhea leipominen ja häsääminen niiden takia meneillään. Ei siinä muuten, mutta selkä aiheuttaa vaikeuksia edelleen. Onneksi tyttö kutsui vain 5 kaveriaan, eikä aikuisiakaan tule monta. Kiva toisaalta laittaa juhlia, kun tyttö niin kovasti odottaa, mutta olen vaan niin onneton sählä keittiöhommissa, että joudun aina tekemään kaiken tuplana, että edes jotain onnistuu.
Vauvavakuutuksista oli puhetta. Meillä on kaikilla kolmella vakuutukset, ja ovat kyllä maksaneet itsensä takaisin. Varsinkin nyt kun olen itse joutunut jonottamaan tunteja terveyskeskuksessa, olen ollut kyllä tosi tyytyväinen siihen, että lapset on päässeet yksityiselle ongelmitta. Isoimmat jutut on olleet, että esikoisella on vatsaongelmia, keskimmäisellä oli syntyessään puolen pään kokoinen luomi, joka aiheutti tutkimuksia jos jonkinmoisia ja tulevaisuudessa ja nuorimmalla on ollut korvatulehduksia. Ja kaikkea pientä siinä mukana, lääkkeetkin on saanut aina vakuutuksesta, ja isommilla omavastuukin on vain 60e vuodessa, pienimmällä 100e. Tulevalle vauvallekin vakuutus otettiin.
Vauvan tavarat on kaikki kasassa lukuunottamatta jotain makuupussia/kantokoppaa vaunuihin. Toisaalta sitten tuo 1-vuotias tarvitsee vaikka mitä, kun entiset tavarat siirtyy vauvalle. Sänky ja turvaistuin olisi hankittava hänelle.
Imetystyynyn haluaisin, sairaalassa viimeksi kokeilin ja sillä sai kyllä hyvän asennon. Tavallisilla tyynyilläkin on kyllä pärjätty tähänkin asti, niitä tarvitaan vaan useampi kun minulla ei tuo rintavarustus kovin iso ole ja selkä on pitkä, jolloin vauva jää helposti liian alas. Katsoo nyt, jos tulee edullinen vastaan jossain.
Meilläkin kaksi nuorinta meni nyt hoitoon, kun mies aloitti työt vaikka minä olen täällä kotona. Ei vain selkä kestä pienimmän perässä. Oli jokseenkin hämmästyttävää, kun oli tottunut isompien päivähoitoaloituksessa siihen, että itkulla mennään ja itkulla haetaan, mutta tämä tiitiäinen vain juoksee aamulla suoraan leikkihuoneeseen ja naureskellen juoksee syliin sitä haettaessa. Missä se itku on, mikä on mennyt pieleen?? Ei vain, ihanaa, että hoidon aloitus kävi näin helposti ja eihän sen tarvitse olla kuin jokunen kuukausi hoidossa, 1-vuotiaalle varmasti riittää kotihoitokin sitten, kunhan pääsen tästä mahasta.
Työpaikaltani on soiteltu kuulumisia jokusen kerran, enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Toisaalta kiva etteivät ole unohtaneet, mutta toisaalta kyselevät vointia ja oireita ja sellaista, ja tulee vähän sellainen olo, että kyttäävät Minulla on kyllä mukavat työkaverit, joiden kanssa on kiva tehdä töitä, mutta työyhteisössä on niin paljon selän takana pahan puhumista ja muiden asioiden vatvomista, joka lähtee ihan esimiestasoltakin.
Keittiö kutsuu!
Tsoink ja vauveli 29+1
Vauvavakuutuksista oli puhetta. Meillä on kaikilla kolmella vakuutukset, ja ovat kyllä maksaneet itsensä takaisin. Varsinkin nyt kun olen itse joutunut jonottamaan tunteja terveyskeskuksessa, olen ollut kyllä tosi tyytyväinen siihen, että lapset on päässeet yksityiselle ongelmitta. Isoimmat jutut on olleet, että esikoisella on vatsaongelmia, keskimmäisellä oli syntyessään puolen pään kokoinen luomi, joka aiheutti tutkimuksia jos jonkinmoisia ja tulevaisuudessa ja nuorimmalla on ollut korvatulehduksia. Ja kaikkea pientä siinä mukana, lääkkeetkin on saanut aina vakuutuksesta, ja isommilla omavastuukin on vain 60e vuodessa, pienimmällä 100e. Tulevalle vauvallekin vakuutus otettiin.
Vauvan tavarat on kaikki kasassa lukuunottamatta jotain makuupussia/kantokoppaa vaunuihin. Toisaalta sitten tuo 1-vuotias tarvitsee vaikka mitä, kun entiset tavarat siirtyy vauvalle. Sänky ja turvaistuin olisi hankittava hänelle.
Imetystyynyn haluaisin, sairaalassa viimeksi kokeilin ja sillä sai kyllä hyvän asennon. Tavallisilla tyynyilläkin on kyllä pärjätty tähänkin asti, niitä tarvitaan vaan useampi kun minulla ei tuo rintavarustus kovin iso ole ja selkä on pitkä, jolloin vauva jää helposti liian alas. Katsoo nyt, jos tulee edullinen vastaan jossain.
Meilläkin kaksi nuorinta meni nyt hoitoon, kun mies aloitti työt vaikka minä olen täällä kotona. Ei vain selkä kestä pienimmän perässä. Oli jokseenkin hämmästyttävää, kun oli tottunut isompien päivähoitoaloituksessa siihen, että itkulla mennään ja itkulla haetaan, mutta tämä tiitiäinen vain juoksee aamulla suoraan leikkihuoneeseen ja naureskellen juoksee syliin sitä haettaessa. Missä se itku on, mikä on mennyt pieleen?? Ei vain, ihanaa, että hoidon aloitus kävi näin helposti ja eihän sen tarvitse olla kuin jokunen kuukausi hoidossa, 1-vuotiaalle varmasti riittää kotihoitokin sitten, kunhan pääsen tästä mahasta.
Työpaikaltani on soiteltu kuulumisia jokusen kerran, enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Toisaalta kiva etteivät ole unohtaneet, mutta toisaalta kyselevät vointia ja oireita ja sellaista, ja tulee vähän sellainen olo, että kyttäävät Minulla on kyllä mukavat työkaverit, joiden kanssa on kiva tehdä töitä, mutta työyhteisössä on niin paljon selän takana pahan puhumista ja muiden asioiden vatvomista, joka lähtee ihan esimiestasoltakin.
Keittiö kutsuu!
Tsoink ja vauveli 29+1