Onnea paljon kaikille pikkuisensa jo saaneille! Ja samalla voimia vielä omaansa odottaville
Meille syntyi poika 3625g ja 50cm, rv 41+0 8.12.
Tässä synnytyskertomusta ja vähän muutakin.
Keskiviikkoiltana katottiin miehen kanssa leffaa ja siinä ennen yhtätoista alkoi tuntumaan "oudolta". Selkää särki ja pisti juoksemaan vessassa, ei kuitenkaan mitään oikeita supistuksia tms. Sitten vessareissulla tuli paperiin veristä limaa ja ajattelin mielessäni että great, tämä on nyt varmaan sitä limatulppaa. Ajattelin, että pakkaampa hygieniavehkeet vielä reppuun varmuuden vuoksi, saahan ne sieltä aamulla pois jos mitään ei tapahdukaan ja laitoin kaverille viestin, että voisko lapset viedä yöllä sinne jos tarvis on.
Kävin sitten sänkyyn puolen kahdentoista aikaan ja sitten tuntui ensimmäinen supostus, seuraava tuli varttia vaille ja siitä sitten viiden minuutin välein. Soitin kaverille ja siinä vartin yli puolenyön lähdettiin. Oli ihan hirveät puoli tuntia sairaalaan! Supistuksia alkoi tulemaan parin minuutin välein ja en kyllä muista, että ikinä olisivat niin kovasti sattuneet. Sairaalan ovilla ilmeisesti näkyi valvontakameraan jo, että olo on aika tukala, kun kätilö tuli juosten pyörätuolin kanssa vastaan, eikä edes ehdottanut synnytysvastaanotolla käymistä tai käyrillä makaamista, mistä olin kyllä tosi kiitollinen.
Salissa oltiin siinä 01 ja olin 4cm auki. Sain ilokaasun anestesialääkäriä odottaessa ja se kyllä oli pelastus siinä vaiheessa, kivut oli järkyttävät. Synnytyslääkäri tuli ensin puhkaisemaan kalvot, samalla sain tipan käteen ja heti perään anestesialääkäri ja sain spinaalipuudutuksen. Ja hupsista, kivut loppuivat kuin seinään, ei minkäänlaista tunnetta mistään. Oksitosiini laitettiin tippumaan, ettei supistukset lopu.
Vauvan sydänäänet rupesivat katoamaan aina välillä ja vauvan pääpinni laitettiin uudestaan monta kertaa. Sitten kätilö sanoi kokeilevansa nostaa vauvan päätä ylöspäin käsin, että jos on jotenkin sellaisessa asennossa, että ei saa henkeä. Oli kuulema tiukassa puristuksessa ja paikkojen olevan 8cm auki. Vauva piti saada syntymään heti ja paikalle tuli lastenlääkäri ja synnytyslääkäri odottamaan. Kätilö sanoi työntävänsä loput reunat käsin syrjään ja käski varovasti ponnistaa.
Oli tosi outoa ponnistaa, kun minkäänlaista kipua ei tuntunut! Koeponnistuksen jälkeen käskettiin ponnistaa lujaa ja sitten vauva syntyikin. Ainoa mitä tunsin, oli pieni venyttymisen tunne ja pelkäsin repeämistä ihan hirveästi. Ponnistusvaiheen kestoksi tuli 2min, ja klo 2.36 vauva oli syntynyt. Napanuora oli kaulan ja vartalon ympärillä, saivat kuitenkin pujoteltua niin, ettei sitä tarvinnut leikata liian aikaisin. Vauva oli syntyessään ihan mustikan värinen, mutta veti henkeä ja voi hyvin.
Olin ihan hölmistynyt, tässäkö se nyt sitten oli? Aluksi olin kyllä ollut tosi kipeä, mutta loppu meni ihan tunnottomana, ei edes mitään vaurioita tullut. Voin vain kuvitella, miltä ne pään nostamiset ja reunojen painamiset olisi tuntuneet ilman puudutusta. Vaikka pelästyin ihan hirveästi sitä lopun kiirettä ja lääkäreitä huoneessa, jäi synnytyksestä hyvä mieli, kätilö oli tosi rauhallinen ja asiansa osaavan tuntuinen, svo:lla ei edes tarvinnut käydä, minua kuunneltiin ja mikä tärkeintä, vauva voi hyvin. Synnytyksen kestokin oli vain vajaat kolme tuntia.
Eilen 9. päivä kotiuduttiin, osastollakin oli mukavat hoitajat ja ilmeisen rauhallista, ei muuta kuin hyvää sanottavaa sieltäkin. Vauva nukkui huonosti viime yön, mutta onneksi meidän tytöllä on tänään balettikoulun joulunäytös ja ovat olleet siellä miehen ja muiden lasten kanssa koko päivä ja minä olen saanut levätä. Vauva on syönyt hyvin, kätilöpolin hoitaja kävi tänään ja vauvan paino on jo lähtenyt nousuun.
Ainoa, mistä voi valittaa, on imetys toisesta rinnasta. Se on erikoisen mallinen, muulloin ihan normaalin näköinen mutta imetysaikoina aina ollut sisäänpäin kääntynyt kun vauva ei juuri ole sitä imemässä. Siellä on ilmeisesti jotain kiinnikkeitä, jotka irtoilee imetyksen ekoina viikkoina ja se SATTUU. Melkein pelottaa aina antaa siitä rinnasta, mutta toisaalta tiedän, että kipu helpottuu sitten muutaman viikon päästä, eikä siinä satu muuta kuin ekat minuutit vauvan alkaessa imemään. Muuten tosiaan kaikki hyvin :heart:
Tsoink, joka oli jo varma että odottaa vauvaa vielä juhannuksena
