***Joulukuun Pikkutontut JOULUKUUSSA*** ? Nyt on meidän kuukausi ?

Kiva kuulla jatkuvasti vauvauutisia! Onnea vauvautuneille, ja tervetuloa uusille!

Raskausarvet valitettavasti ottavat sen oman aikansa. Ihan niinkuin kaikki muutkin arvet, ne ovat aluksi punaisia, ja vaalenevat sitten. Siihen ei ole mitään poppakonstia. Itselläni leveimmät arvet tulivat viimeksi rintoihin, ja ainoastaan pari paksuinta on jäänyt hiukan muuta ihoa tummemmiksi. Tuntuvat myös erilaisilta, niiden sentin leveiden ratkeamien kohdalla iho on paljon ohuempi kuin muualla. :|

Viikonlopun reissu Helsinkiin meni muuten mainiosti, mutta junassa istuminen tuntui väsyttävältä. Jotenkin normaali istuma-asento ei ole koskaan sopinut minulle, ja kun nyt ei voinut vetää polvia kippuraan mahaa vasten, niin tuntui se neljä tuntia pitkältä! Neljävuotias oli ihan superreipas matkustaja, neljän tunnin paluumatkakin meni ihan ilman kitinöitä, vaikkei ollut leikkivaunua kummassakaan junassa.

Lapsivesi tuntuu minusta vähentyneen... ainakin, kun tänään tunnustelin vauvaa masunahan läpi, tunsin ihan tositosi selvästi vauvan kyljen muodot: Olkapään, käsivarren, kyljen, pepun, reiden, polven, säären... ja sen ihanan pikku kantapään, joka piirtelee vatsaan kuvioita.:heart: Vauva siis on päätilassa selkä toiselle sivulle niin, että toinen kylki painuu masunahkaa vasten. Toivotaan, ettei käy liian vähiin. Kohdun kasvukin näytti sf-mitan mukaan hidastuneen jo parilla neuvolakäynnillä, toivottavasti istukan toiminnassa ei ole mitään vajausta.: / No, sen saa terkka sitten keskiviikkona arvioida, näkeepähän taas sitä sf-mitan kasvuakin.

 

Onnea teille vauvan jo saaneille! Tosi kiva, kun olette jaksaneet kirjoittaa vielä synnytyskertomuksiakin :flower:

Täällä vain ei tapahdu mitään, laskettu aika tuli ja meni. Jostain ihmeestä olin saanut päähäni, että vauva olisi syntynyt perjantaina, mutta eipä syntynyt. Mistäköhän sellainenkin ajatus edes tuli?? Alan jo oikeasti olemaan niin täynnä oloa: supistaa koko ajan, inhottavasti mutta ei tarpeeksi kipeästi, mistään säännöllisyydestä nyt puhumattakaan, ja heinä-elokuusta alkanut liitoskipu on jo sietämätöntä. Miksiköhän tämä raskaus on ollut näin rasittava? Esikoisen kohdalla suorastaan nautin raskaudesta alkupahoinvoinnista päästyä, samoin kakkosen, silloin vielä matkattiin viikkoa ennen laskettua aikaa mökille, käytiin sienessä ja tanssittiin enon häitä ilman mitään ongelmia. Kolmosen kohdalla toimitin vielä loppuopintojani toisella paikkakunnalla ihan viimeiseen asti mutta nyt ei puhettakaan sellaisesta. Tekis mieli vain nukkua jossain pimeässä ja pehmeässä vauvan syntymään asti.

Neuvolan terkkari puheli vauvan olevan hyvin alhaalla ja kiinnittynyt jo kolme viikkoa sitten ja povasi, että varmasti syntyy ennen laskettua aikaa. Esikoisesta sanottiin samalla tavalla, ja ylihän se meni viikolla. Silti sitä jotenkin vaan alkoi odottamaan että jotain tapahtuisi, vaikka oikeastaan tiesi, että tuskinpa kuitenkaan.

Teille, jotka odotatte esikoista ja mietitte tulevia muutoksia ja mitä vauvan tulo tuo tullessaan, vielä niitä samoja asioita mietin minäkin, vaikka on jo neljäs tulossa Aivan epätodelliselta tuntuu koko synnytys ja etenkin, että vauva oikeasti on mulla pian sylissä. Kai ne mietinnät kuuluu asiaan


Tuskastunut Tsoink ja vauveli 40+3

 

Kiitoksia onnitteluista! siis oman syntymäpäiväni johdosta, ei vielä masuasukin

Olen kyllä tyytyväinen ettei jaeta esikoisen kanssa syntymäpäivää, mutta toivottavasti saadaan nyytti jouluun mennessä kuiten kotiin. Täällä päivä menny vieraita kestitessä ja kovasti odotin jos joku olis saanu pienen tänään, mutta ei..

Raskausarpiin ku joku keksiski ihmekonstin mitä kokeilla, täällä kans joulukoristeet komistaa alamasua ja navan ympärystää. No onhan tämä toki sen arvostakin

Parisuhde ja elämän muutos mietityttäny täälläki. Ollaan molemmat melko itsenäisiä ja tämä on eka asia mikä todella on sitte yhteinenprojekti ja kyllä se jännittää. Mieheni on kyllä kaikinpuolin isäainesta ja äärettömän luuotettava peruskallio mutta kyllä tästä tulee varmasti suhteemme koetinkivi. Uskon kuitenkin enemmän että tämä sitoo meitä yhteen ku erottaa.

Surina mahassa oiskohan samaa mitä mulla on ollu jostain 24 viikolta asti. Mulla se on tossa vasemman rinnan alla ja ku kuvailin sitä terkalle niin ei ole sitä pissaamista vaan enemmänki lihaksessa elohiiri tai vastaava. Se on kyllä villi tunne ja vähän rasittavaki ku ei tunnu menevän ohi ja on sitä edelleen aika ajoin. Jos oikeen istun selkä köyryssä niin tuntuu tosi voimakkaasti.

Bellaella ja sokerihumalassa möyrivä Antsa 38+1 :heart:

 

:heart: 40+0 :heart:
Viimeinen poksuminen, jos ei nyt jotain ihan outoa tapahdu =) Tämä ja huominen päivä olisi vielä odoteltava ennen kuin taysiin saan kirjautua 4A:lle käynnistelyihin, toki svo:lle olen tervemennyt vaikka heti . Vauva ollut kyllä ihmeen hiljainen viime päivinä, illalla kyllä sain vaadittavat liikkeet mutta on kyllä laiskan oloinen. Yöllä heräsin ensimmäistä kertaa koko raskausaikana siihen että vauva mylläsi, tosin sitäkään ei kauaa kestänyt. Kaupassakäyntiä ja siivousta luvassa, että saa aikansa kulumaan ja kaapit täyteen ruokaa lastenvahdeille

Elämän muuttumisesta olen kyllä itsekin miettinyt todella paljon miten tämä kolmas taas mullistaa meidän elämän. Kaikki alkaa taas alusta ja noin vuoden verran elämä on mullinmallin. Eniten mua mietityttää miten pärjään kolmen alle 4-vuotiaan kanssa. Vanhin tyttö on 3v10kk, hänen kanssaan ei hirveästi ongelmia, kuopus 1v7kk taas sitten vaatii huomiota senkin edestä kaikin tavoin.

Raskausarpia ei ole vieläkään tullut yhdessäkään kolmessa raskaudessa . Nuorempana sitten mm. reisiin hankittu senkin edestä...

Poppeliini ja tyttönen 40+0

 

Nyt alkaa kyllä jo hymy hyytymään tosissaan. Kuluneen viikon aikan olen yhden yön nukkunut normaalisti ja loput on mennyt kukkuessa mistäkin syystä:|Sitä aiemminkin uni jo muutaman viikon tosi pinnallista mutta ei tarvinnut kuitenkaan tuntia pidempään odottaa unen päästä kiinni saamista. Viime yönä siihen meni reippaasti yli kolme tuntia. Kuitenkin pitää olemassa olevat lapset pystyä huolehtimaan joka päivä ja aamusta alkaen joten tästä ei näin tule kyllä mitään.

Onneksi tänään iltapäivällä neuvola, täytynee siellä asia ottaa puheeksi, kai tähän joku ratkaisu on löydyttävä. Parempaa päivää teille muille mahakkaille!

äitsy ja muru 37+6:heart:

 

Huomenta!

Päätin tänään, että nyt loppuu jatkuva synnytyksen odottaminen ja mahdollisten oireiden kyttääminen!!! Joulu on mielestäni vuoden paras juhla ja joulukuu kokonaisuudessaan aivan ihana, joten yrittän nauttia nyt tästä tulevasta joulusta. Jotenkin mennyt puolivaloilla pari viikkoa... Väsymystä on siis havaittavissa ja olenkin lepäillyt tarpeen mukaan. Ja lepään jatkossakin, mutta nyt onkin lähinnä kyse asenteen muutoksesta!

Eilen illalla oli pitkästä aikaa pirteä olo, paketoitiin lahjoja puoleen yöhön ja kuunneltiin jouluradiota. Tuli joulumieli taas!

Hippuliinu ja Villis 36+6

 

_h_: Tervetuloa ja ONNEA kovasti pikkuisen johdosta :flower: Ja kiitos myös kun jaoit synnytyskertomuksen meidän kanssa!

JOULURADIO, ihanaa!!!! Miks mä en oo tuota tajunnut!!!! KIITOS Hippuliinu Viritän tajuudet kohdilleen heti

Onko se aivan normaalia että pikkuisen liikkeet vähenee kun tila masussa alkaa hiipumaan? Jotenkin on varsinkin aamuisin aina kovin hiljaista ja toissapäivänä oli tosi hiljainen päivä. Oikein huolestuin mutta sitten eilen oli taas "villi meno"....
Toivottavasti pikkuisella on kaikki hyvin tuolla masussa :heart:

Miimau&Masuasukki 36+6

 

Onnea kaikille vauvan saaneille, jopas onkin vauvoja jo putkahdellut paljon maailmaan :flower:!

Sektiokertomusta jos jotakuta kiinnostaa

Edellisenä iltana mies hermoili ihan hirvittävästi, kädet tärisivät silminnähden koko illan kun taas itse olin varsin rauhallinen ja yönkin nukuin kuin tukki. Mies ei taasen nukkunut ollenkaan, valvoi ja hermoili koko yön Aamulla sitten 30.11. menimme sairaalaan 7.15, sain vuodepaikan ja kerrottiin että leikkaus alkaa klo 11. Mies läksi kahville ja minä otin pikku aamupäikkärit jota ei mies voinut käsittää miten voin siinä vaiheessa NUKKUA!!

Siinä sitten odoteltiin kunnes 10.45 sairaalavaatteet päälle ja hoitaja vei leikkaussaliin, mies jäi käytävälle odottelemaan että spinaali saataisiin laitettua, pyysin että tulee saliin sen jälkeen vasta kun olisi minullekkin se pahin hermoilun paikka.

Siitä alkoi sitten se omallekohdalleni rankin vaihe (jo johtuen aiemmin olevasta pelosta). Kaksi anestesialääkäriä yritti laittaa puudutusta muutamaankin nikamanväliin siinä onnistumatta, neulaa vaihdettiin vähän väliä lyhyemmästä pidempään ja ohuemmasta paksumpaan, yksi neula katkesikin yrittäessä. Kymmeniä kertoja haettiin paikkaa ja kaikenkaikkiaan 45 minuuttia kesti ennenkuin anestesialääkärit luovuttivat ja sanoivat että nukutetaan.
Siinä vaiheessa olin todella helpottunut nukuttamispäätöksestä ja minua alettiinkin rivakkaan tahtiin valmistella nukutukseen.

Sitten välissä musta aukko, seuraava muistikuva hoitajien herättely ja se, että olen todella kipeä! Ensimmäiseksi taisinkin sanoa siitä ja sain samantien hevosannokset kipulääkkeitä. Heräämössä meni tunnin verran, vauvasta koetin kysellä onko kaikki hyvin ja oliko tyttö, kukaan ei osannut oikein muuta sanoa kuin että kaikki on hyvin (mikä olikin kyllä se paras tieto siinä vaiheessa). Vähän ennen kuin minut vietiin huoneeseen, kätilö toi tiedot vauvasta.

Huoneessa odottelikin mies nyytin kanssa, oli huomattavasti huojentuneempi mitä viimeksi tavatessamme Oli ollut leikkauksen aikana varmaan vielä enemmänkin riekaleina kun ei ollut oikein saanut tietoa mitä tapahtuu, kuunnellut vain kauhuissaan leikkaussalin ikkunoista kurkkineita hoitajia jotka olivat taivastelleet kuinka voi kestää puudutuksen laitto niin kauan..

Leikkauspäivän ja sitä seuraavan päivän olin kipeämpi ja väsyneempi kuin kahdessa aiemmassa sektiossa olin ollut, sitten alkoi onneksi ylämäki. Lauantaina oli varsin kotiinlähtöolo jo, aamulla mies sitten haki meidät kotiin.

Vähän erilainen "synnytyskertomus" siis. Mutta en vain sitä vieläkään ja varsinkaan nyt tässä hetkessä kun mahaa koristaa "komea" tikkirivistö , kovimmat kivut tuoreessa muistissa ja monta viikkoa saa vielä varoa tekemisiään (ja nyt vielä puolen selän kokoinen mustelma) kuinka on aina niitä jotka olettavat että olisin valinnut (monelle ei tule edes mieleen että ei ehkä ole olemassa vaihtoehtoja) sektion sen HELPPOUDEN vuoksi. Sitä ei totta tosiaan ole enkä koe päässeeni ainakaan yhtään sen helpommalla kuin tavan synnyttäjäkään...

Tyttö on pikkuruinen mutta ei onneksi sokereissa tai bilirubiineissa mitään tms ongelmia ja muutenkin varsin terhakka tapaus :heart:

 

Tervetuloa uusille. =)

Ja Belleihana kiva kun jaoit sektiokertomuksen.

millis ja vertti 39+2

 

Kiitos Belleihana, että jaoit sektiokertomuksesikin meidän kanssa

Tänään alavatsa ja ristiselkä ollut kipeitä...Jos saan TAAAS sen tulehduksen, revin kyllä pelihousuni :kieh:

Neuvolassa oli kaikki ok ja neuvolatäti ottaa kätilöön yhteyttä tiedustellakseen voidaanko synnytyksen käynnistymistä ehkä nopeuttaa tai pääsenkö johonkin kontrolliin...Soittanee minulle vielä tänään!

Nyt rakasta isää katsomaan sairaalaan :heart:

 

Pakko hehkuttaa heti kärkeen: Meillä sataa lunta

Kahlan: Toivottavasti neukkutädin soitto saa jotain vauhtia asioihin

BellaIhanalle kiitos synnytyskertomuksesta

Miimau: On normaalia että liikkeet vähenee looppua kohden kun tila vähenee, mutta juuri sitten sen takia niitä liikkeitä on hyvä seurata, ettei vähene liikaa

Poppeliini: Kyllä kolmen alle 4-vuotiaan kanssa pärjää, mutta on tää hyvin mielenkiintoista aina välillä ja vaatii vähän suunnittelua varsinkin kun on yksin kotona lasten kanssa Meillä onneksi on tuo pieni nukkunut juuri niinä kriittisimpinä hetkinä (isompien hammaspesut, nukkumaan laitot jne.), muutama tilanne on ollut, etä keskimmäinen huutaa ja vauva huutaa ja isompi ainakin kiukuttelee jos ei huuda Sitten kun ei ota mitään pahempaa stressiä niin kyllä se siitä ja teinköhän mä alkuviikosta ekaa kertaa "oikeeta" ruokaa vauvan syntymän jälkeen (tosin meillä on ollut keittiö siinä kunnossa ettei siellä paljoon ruokaa olisi tehty muutenkaan ).

Äitsy oli nukkunut huonosti Toivottavasti ensi yö olisi parempi

Swerfieliltä piti kysyä, että jos sulla on lapsivettä vähän niin vaikuttaako se sitten kotisynnytyssuunnitelmiin tai aiheuttaako jotain varatoimenpiteitä? Toivotaan ettei istukan toiminnassa olisi mitään häiriötä kun sitten saattaa joutua käynnistämään ja se ei kaiketi kotioloissa onnistu?

Hilipatuinen ja vauva jolla olisi ollut LA tänään

 

Kiitos täältäkin Belleihana sektio kertomuksesta :heart: minulla on suunniteltu sektio varattu ensi viikolle ja alkaa jo jännittää, mutta lopputulos mielessäni yritän rauhoittaa itseäni.

Miimau kyselit vauvan liikkeistä, olen ymmärtänyt että ne niin sanotusti vähentyvät viimeisillä viikoilla, koska kohdussa ei ole enää kovin suurta tilaa liikkua. Liike on enempi asennon vaihtamista enää. Meidänkin pikkuinen on myös yleensä aamuisin hiljaisempi ja illalla sitten aloittaa zumbailun.

Kipsukka sinullahan on vauhdikas kaveri kasvamassa ja ilmeisesti kohdussa vielä hyvin tilaa liikkua, kun vielä tekee kuperkeikkoja. Eikös hän ollut sinun jo neljäs, onko aikaisemmat olleet tulossa perätilassa? Minulla yritettiin viime viikolla kääntämistä polilla, mutta niin kuin aiemmissa viesteissä kerroinkin niin ei onnistunut. Lääkärin mukaan syynä oli perän jo kiinnittyminen ja lapsiveden vähyys. Miten sinulla kävi polikäynnillä? Olen näitä liikkeitä yrittänyt kuulostella, mutta en osaa sanoa kääntyikö perjantaina. Menen keskiviikkona neuvolaan niin kuin moni muukin täällä oli menossa ja pyydän jos tarkastavat tarjonnan.

Hyvää joulun ja nyyttien odotusta kaikille :heart:

*angeleyes* 38+0

 

Hei! Vielä yksi mamma joulumahoineen änkeilee joukkoon tuolta kaatuneelta keskustelupalstalta.
taiu, la 26.12. ja tyttöä lupailtu, kuudes lapsi ja synnärinä koks
Täällä on tänään poksuttu taysaikaiseksi, 37+0 koossa. Kolme viikkoa sitten kävin jo antamassa ensimmäiset maksa ja sappihappo verinäytteet kun aiemmissa ovat aina kohonneet. Ne olivat loistavat =) Tänään sitten käväisin antamassa uudet kun kutinaa on nyt alkanut enemmänkin olemaan... Tuloksia siis odotellessa, kun eivät täällä niitä tee vaan näytteet lähetetään Helsinkiin, pöh.

Myös neuvolaa odottelen, tämä vauveli on viihtynyt aika hyvin perätilassa ja tehnyt vielä vaivattomasti voltteja. Edellisen neuvolan jälkeen (pari viikkoa sitten) tuntui jo siltä että olisi vähän painunut lähtökuoppiin ja edes pikkuisen kiinnittynyt (jopa pää alaspäin), mutta tänään iski jälleen takapakki kun hikka oli taas siirtynyt ylämahalle (eilen oli vielä kiltisti aivan alhaalla). En tykkää, oikeastaan on aivan sama miten päin tulee ulos, mutta alkaa vallan tuntua siltä, ettei tällä ole pienintäkään aikomusta tulla omin avuin, sillä kyllä nuo kaikki muut jo tässä vaiheessa ovat vahvasti olleet ainakin valmiudessa ja pää paikallaan...

 

Pitkän hiljaisen jakson jälkeen sain vihdoin aikaiseksi kirjoitella kuulumisia tänne. Monta kertaa päivässä olen kyllä juttujanne lukenut ja tiiviisti seurannut tapahtumia...

Ensinnäkin todella paljon onnea kaikille vauvansa jo saaneille!

Täällä on synnytystapa-arviossa käyty ja oli kyllä reissu. Jostain sain päähäni, että siellä vain ultrataan tai jotain ja todellisuus oli kyllä aika järkytys. En ollut varautunut siihen, että takapuolenkin kautta kokeillaan jotain. Noo, oonpahan seuraavan raskauden aikana varautunut. 2 800 g oli painoarvio sillä hetkellä (37+2) ja 3 600 g arvioi, että olis lasketun ajan tienoilla. Raivotarjonnassa oli ja kaikki näytti olevan kunnossa.

Nyt on ollut pari päivää sellainen olo, kuin nivuset tai jotkut ois revähtäny tai että oisin reenaillu jalkoja niin että tuntuu. Liekkö se pää jo niin alhaalla, että painaa...? Muuten olo on ihan hyvä. Väsyttää välillä vaan hirveesti.

Moneen juttuun olis ollu kommentoitavaa, mutta enhän minä nyt mitään muista, mitä piti kirjoittaa. Lahopäisyydestä kertonee se, että sain eilen ystävältäni viestin sen jälkeen kun olin hänen luonaan vieraillut, että olin jättänyt hänen ulko-ovensa lähtiessäni auki. Ystäväni asuu kerrostalossa ja väliovi oli kyllä kiinni, mutta ulompi ovi oli jäänyt kokonaan auki käytävään. Onneks hän oli vielä illalla lähtenyt käymään kaupassa, että oli huomannut asian. En uskalla ees ajatella, jos joku olisi halunnut käyttää "avointen ovien" iltaa hyödykseen. Onneks mitään ei sattunut! Hyvät naurut saatiin kyllä!

Lontoon rae & Pätkis 37+5

 

tervetuloa vaan uusille ja kiitos synnytyskertomuksista! (samaan hengenvetoon)

mä oon todella väsynyt! varmasti hb on vetässyt itsensä alle 100 kun olo on näin kamala! lihakset huutaa hoosiannaa kun vähänkin liikahtaa ja veto on poissa........... !! sit tän olotilan kruunaa hel**moinen närästys joka ei lähde vaikka tekis mitä! ihanaa siis saada rautaa jostain kun sisuskalut sulaa käteen

ystävä kävi taas katsomassa esikoista ja katsomassa mitä mistäkin löytyy.. molemmat oltiin valaina lattialla (hänellä LA on tammikuussa) samanlaiset oireet oli hänelläkin.. oltiin yhtä surkeita mut onneks tästäkin olosta pääsee ylöspäin! mukavaa siis että lastenhoitoasia on edes jotenkin kunnossa että voi rentoutua sen asian tiimoilta.

puhuttiin myös mielihaluista hänen tekee mieli LIHAA ja on ollut kasvisyöjä jo kohta 10v. Saa nähä yllättääkö hänet lihapadan äärestä! itsellä kaikista oudoin halu on olla parkkihallissa syömässä spearmint purukumia!!!!!!!!

39+3

 

Piti tulla taas poksumaan, nyt olis 38+0 täynnä ja tasan kaksi viikkoa laskettuun.. apua!!
Supistuksista tai muista ei edelleenkään tietoakaan.. tai noh, harkkasuppareita toki, mutta niitä en laske

Onko teillä kellään ollut käytössä hug-a-bub kantoliinaa? En koskaan uskonut hurahtavani kantoliinoihin, mutta nyt sitten tais niin käydä, jo ennenkuin vauva on edes syntynyt ja päivän googletettuani ja luettuani juttuja, alkoi tuo nimenomainen liina kiinnostaa kovasti. Onko kellään kokemusta, että eroaako käytön puolesta miten muista liinoista tai ylipäänsä, olisiko kannattava hankinta? Käytettynä varmastikin yrittäisin moisen löytää, kun uuden hinta hipoo pilviä..

 

täällä tuli hetki sitten lunta ja hyvä ettei itku tullu kun olen sitä jo niin odottanu

Tervetuloa uudet! ja Kiitos synnytyskertomuksista niitä on kiva lukea.

yritin tehä listaa että mitä kaikkea vois tehdä vielä viimesten viikkojen aikana ilman vauvaa muttei kyllä tullu mitään mieleen (kun kaikkea jo tehty), en sano ettei sitten vauvan kanssa vois tehdä mut et ois saanu ajatuksen siit odottelusta pois. askartelua ja sellasta pikku näpertelyä sitten.

miehen kanssa koottiin (muumi)piparkakkutalo ja voin luvata että hävitän ne muotit samantien mut ihan kivan näkönen siitä saatiin yhdessä aikaan...
hain lisää punasta kartonkia niin saan lisää askarreltua tonttusia ikkunaan, muutenkin tuli hetki pyörittyä kaupoilla muttei kyllä mitään erikoista tarttunu mukaan.

Huomisia linnanjuhlia varten on kans hyvät eväät varattu, malttais vaan odottaa.
Kista & Tipi 39+4:heart:

 

Sain neuvolatädin soiton juuri, kun olimme matkalla isääni katsomaan
Ensi maanantaiksi on varattu synnärille klo.8 aika ja käski varaamaan mukaan myös laukun...Hyvällä tuurilla meillä siis käynnistellään maanantaina 12.12 synnytys :heart:

Iiiiiks!! :heart:

Kahlan ja rakkain 37+5 :heart:

 

Hohhoijaa, täällä vielä yhdessä kasassa. Tänään mentäs sit jo 40+4. Peukkuja oon pidelly pystyssä että huomenna syntys, saatas itsepäisyysvauva

On tässä kokeiltu kaikkea siivoilua ja puuhailua, muttei tää nyt vaan vielä halua masusta ulos. Kaikki olis valmiina pikkusta varten jo odottamassa. Joululahjatki aikalailla kasassa, joten ei pitäs hirveesti tarvita mitään miettiä. Joulukoristeet ollu viikon paikoillaan, joulukuusikin koristeltiin jo pikkujouluna esikoisen kanssa, kun meillä kestokuusi.

Mä oon kans tuolla kaatuneella palstalla kirjotellu. Valittelin siellä kun meillä oli hiiriä sisällä, vessassa vaan onneks. Sisääntuloaukot saatiin tukittua, ja pari viikkoa oltiin ihan vaan ihmiset tässä talossa Mutta, viime yönä heräsin taas ihan kamalaan rapinaan makuuhuoneen seinässä. Ottaa niin paljon kupoliin, kun ny oon saanu nukuttua niin hyvin, ja sitten taas viime yön valvoin kun mietin vaan että tuleeko se sieltä seinän läpi (vaikka tiedän ettei tule). Kaikkea ikävää sitä voikin olla

Raskausarvista: Mäkään en tiedä mitään poppakonsteja. Se punasuus häviää parissa kuukaudessa, ja siitähän ne ajan mittaan vaalenee. Äiti sano että oliiviöljyä pitäs alkaa jo alkuraskaudesta levittämään, en tiedä oisko siitä ollu iloa. Tuntu vaan niin suttuselta hommalta, etten ryhtyny siihen.
Tästä toisesta ei nyt onneks oo tullu uusia arpia, ne vanhat on vaan vähän "pidentyny" tonne ylöspäin.
Aurinko auttaa kyllä niihin, ja rasvailin vatsaa enempi sitten esikoisen syntymän jälkeen. Eihän ne koskaan kokonaan häviä, mulla ainakin teini-iästä jääny sellaset tosi vaaleet raidat reisiin, mutta siis aika huomaamattomaks ne ajan mittaan menee

Nauratti toi NewYorkin mieliteko, purkkaa parkkihallissa Tosin mulla kans joku ihme himo kaikkeen mikä haisee tunkkaselta. Tekis ihan älyttömäsi mieli mennä äitillä käymään ja mennä niiden ulkokellariin istuskelemaan Haistelen kanssa noita homejuustoja, ja yks päivä kaupassa oli varmaan jotain varaston perukoilta tuotuja tuotteita, seisoin siinä hyllyn edessä niitä nuuhkimassa :ashamed: harmi ettei kotona oo mitään tollasta kellaria tai varastoa...

Anteeks kovasti tää valivalitus, mutta tässä ei jaksa kohta enää odottaa että vauva syntyis. Pelottaa niin kovasti se käynnistys. Onneks huomenna pyhä, niin mies on kotona. On vähän huono äiti-fiilis, kun ei oikeen jaksa viihdyttää tota esikoista Onneks on aika itsenäinen tapaus, ja viihtyy jonku aikaa omissakin touhuissa...

 

Taas poksuu viikot, 38+0, neuvolan terkan mukaan tänään vasta ollaan täysiaikaisia. Mulla ei ole edes harjoitussupistuksia. Kaikenlaista muuta kipua, venytystä ja kiristystä on sit senkin edestä. Tai sitten ne on supistuksia, mutta ensikertalaisena en vaan sitä tajuu.

Unettomuudesta kärsiville sellaisia huonoja uutisia, että tilanteeseen tuskin tulee helpotusta näin vuoden pimeimpänä aikana. Varsinkin ne, jotka herää yöllä eivätkä saa enää nukuttua voivat laskea itsensä kaamosvalvojiin, raskaushormoonit kai vaan pahentavat tilannetta. Mulla on hommasta monen vuoden kokemus ja jos iskee tänäkin vuonna, niin valvominen alkaa tällä viikolla ja jatkuu tammikuun alkuun. Tosin toivon jakaantuvani huomattavasti ennen vuoden vaihdetta, joten valvomisiin voisi olla sitten toisenlainen syy. Toinen lähes täysin uneton jakso ajoittuu kesäkuussa juhannuksen ympärille.
Viime vuonna lopetin nukkumisen just näihin aikoihin ja olin silloinkin raskaana ihan alussa, joten voitte kuvitella kuinka rikki olin. Loppiaisen tietämillä sain unilääkereseptin, lääkärin arvion mukaan olisi ollut pienempi paha napsia bentsoja kuin valvoa. Yhtään lääkettä en tosin ehtinyt ottaa kun raskaus meni kesken ja sitten palasi unikin.

Tänään oli taas neuvola. Painoa on tullut viikossa 2 kiloa! :O Terkka kyllä katteli mun käsiä ja nilkkoja ja arveli suurimman osan olevan turvotusta, mutta silti aika hurjat lukemat. Kaikki muu oli niin kuin pitikin. Vauvan pää on jo niin syvällä lantiossa, että sitä ei meinannut ensin edes löytyä kun terkka ei uskonut sen olevan jo niin painautuneena. Ja kyllä se siltä tuntuukin, että jotain pyrkii mun luiden välistä ulos.

Olen kehittänyt ihan uuden ja tooosi viehättävän oireen, olen alkanut kuorsata! :kieh: Kuulemma tosi kovaa. Mies ei saa nukutuksi, muttei raaski töniäkään kun tietää kuinka vaikeita mun yöt on muutenkin. Aikamoista.

 

Hilipatuinen, jos tuossa istukan toiminnassa olisi jotain häikkää ja pitäisi käynnistellä, niin ilman muuta sairaalaan. Käynnistys lisää kuitenkin sekä komplikaatioriskiä että kipulääkkeen tarvetta niin paljon, että ei tulisi mieleenkään edes kysyä sitä kotiin (tosin tiedän kyllä jo muutenkin, että kätilöni ei siihen rupeaisi kotona). Nyt vaan toivon, ettei ole mistään sellaisesta kyse, ja että sf-mitta ja terkkarin arvio veden määrästä päästävät minut piinasta sitten ensi neuvolassa.

 

Tervetuloa vaan uudet :wave:

Niinkun prinsessaV kirjoittikin terkan sanoneen et 38+0 on täysiaikainen vasta ni tota oon kovasti miettinkin ku jokapaikas on et "normaali" raskauden kesto on rv40+0 +/-14vrk ja sehän tulee just vast 38+0 eikä alkavalla 38 viikolla. No väliäkö sillä


Mieliteko on täällä eucalyptus saunatuoksun haistelu se oli jo esikoisesta ja niin vaan nytkin täytyy sitä saunalla pitkin päivää käydä nuuhkimassa. Hyvänä kakkosena kaikki pesuaineet ja niiden tuoksu

Tänään ollut jotenkin "tuskainen" olo, päätä särkenyt, väsyttänyt (yöllä 9h päiväl 2h + 1h unet), kroppa tuntunut todella raskaalta ja supistellut aina pätkissä.

Vauvan asento mietityttää jotenkin, oiskohan kääntyn perätilaan kun tuntuu erilaiselta kun ennen. Jospa neuvolas selviäis

Sitten taas vaan tsemppiä seuraaville ketkä pääsee vauvanhaku reissulle opcorn:


Astre ja vauveli 37+1

 

:heart: Onnittelut kaikille vauvautuneille :heart:
Tänne ei mitään ihmeellistä kuulu, muutakuin se "ihme" että lantion magneetista sain tietää vasta kun tänään paloi pinna ja aloin soittelemaan vastauksen perään.. :kieh: Ei meinannut aluksi löytyä sitä tietoa mistään ja kätilö oli sitä mieltä että kun mulla on perätilan takia kontrolli ensi viikolla, niin sehän riittää että siihen mennessä se vastaus kaivetaan. Öö just joo, ja entäs jos lähen tällä viikolla synnyttämään? Sain sitten lupauksen että soitetaan vastauksesta heti kun se löytyy ja eihän siihen sitten mennytkään kuin 10min kun se soitto tuli. Lantioni on hyvänkokoinen eli eipä tarvi sitten ainakaan sen asian takia murehtia. Mut onneksi löytyy aina uusia murehtimisen aiheita! Neuvolantäti sanoi tänään että perätilasynnyttäjille tehdään aina episiotomia ja vielä iso sellainen. Jee. Sehän mahtavaa on.

Tiikeli ja väärinpäin papu 38+1

 

Tervetuloa uusille!

Täällä tänään laskettu aika, taisi tulla ja mennä eikä vauva tiedä sellaisista laskuista yhtään mitään :xmas: Neuvolassa kävin ja nyt toivon jo kovasti ettei tarvis ens viikolla enää sinne mennä! Sf-mitta oli laskenut viime viikon 33,5 sentistä 32 senttiin ja pää oli melko hyvin kiinnittynyt. Entisestään lisääntynyt ja juoksevammaksi muuttunut valkkari on kuulemma ainakin yksi merkki, lisää merkkejä odotellessa!

Surffasin näitä kotikonsteja käynnistyksen edistämiseksi ja löysin ohjeita Akupainantaan Babyidean sivuilta. Aika kauan noita saa painella kerralla mutta ehkä ei haittaa olis noistakaan... onko kellään kokemusta?

Tuisku ja Papunen 40+0 Wu-huu!!!

 

Heips ja onnea kaikille tontun saaneille ja tervetuloa uusille, aina mahtuu joukkoon :heart: Synnytyskertomuksia on ollu kiva lukea, kiitos teille kaikille, jotka olette sellaisen tänne jaksaneet ja ehtineet vauva-arjen kiireistä huolimatta kirjoittaa.. :flower:

Tänään oli aamulla neuvola, painoa on tullu nyt parin viikon aikana melkeen neljä kiloa!!! Lievää turvotusta siis. Neuvolantäti passitti mut sit päivystyslähetteellä äpolille lisätutkimuksiin. Pissa oli yhdellä plussalla neuvolassa, äpolilla puhdas, verenpaineet ollu kokoajan ok. Äpolilla kävin sit käyrillä (jotka ok) ja sit ultrattiin, jossa myös kaikki ok. Vauvan painoarvio nyt 3,8-3,9kg!! Pääsin kotiin, nyt pitää joka aamu tikuttaa pissaa ja seurailla omaa oloa ja verenpainetta. Lievää/alkavaa raskausmyrkytystä siis epäilevät, mutta kun ainoa oire on toi turvotus, niin ei tarvinu jäädä sairaalaan. Ens maanantaina uudestaan äpolille, toivon, että sillon otetaan sisään ja aletaan käynnistelemään, ettei vauva kasva ihan hurjan kokoiseksi.

Tällainen pikapäivitys täältä.. Koitetaanpa saada lisää tonttuja maailmaan :xmas:

MiMa ja MöyriMauri 39+5