Heipat kaikille ja jälleen, lisää onnitteluja vauvautuneille! <3
ajattelin kirjoittaa jokusen rivin synnytyskertomusta. Itse tykkäsin ja tykkään edelleen niitä lukea joten kannan korteni kekoon nyt myös oman tarinani merkeissä
Eli la 10.12 päivällä oli samanlaista jomotusta ja supisteluja mitä ennenkin. Joten en niistä kummemmin ollut moksiskaan.
Illalla tv:tä katsellessa huomasin että kappas, taitaa olla aika säännöllisiä kun tuntu että vähän väliä poltteli ja mahaa kiristi. Katsoin aina kelloa supistuksen alkaessa ja välit olivat jotain ehkä 10min luokkaa. Mies katsoi minua ja kyseli että oletko varma ettei tarvii sairaalaan lähteä?
Vastasin että olen. Supistukset olivat tuntuvia muttei niin kipeitä etten olisi pärjännyt. Panadolit naamaan ja iltapesun kautta nukkumaan n.klo 23.00. Unta ei meinannut tulla kun tunnostelin oloja ja hieman jännitys alkoi nostamaan päätään.
02.45 sunnuntaina aamuyöstä heräsin vessaan. Tunsin että mahaa kiristi jälleen. Vatsa tyhjeni sitten ihan kerralla ja huomasin että hieman verta tuli samalla. Ajattelin kuitenkin mennä vielä takaisin sänkyyn.
Ehdin saada peiton päälleni kun tuntu että taas on noustava vessaan ja niinhän minä tein. Nyt tuli sitten loputkin ulos suolistosta ja samalla huomattavan paljon enemmän verta. Ajattelin että kyllä se nyt taitaa olla menoa!
Menin suihkuun ja pesin tukkaani, supistuksen tuntui jo voimistuneen. Päätin lopetella suihkuttelun ja mennä hiuksia kuivattelemaan ja kattomaan onko tavarat kasassa. Ajatuksena oli palata suihkuun vielä myöhemmin (huom.ajatuksena )
En päässyt edes suihkusta pois kun supistukset alkoi olla jo niin voimakkaita että piti ottaa seinästä tukea.
Äkkiä vessaan, sidettä housuihin suojaksi ja loppujen tavaroiden laittoa. Kellottelin hieman samalla ja ilman kelloakin tajusin että nyt tapahtuu ja aika nopeaa. Supistuksia tuli todella tiheästi ja olivat jo oikeasti kipeitä.
Miehen menin herättämään n.3.30. Taisin vielä sanoa että ei mitään hätää tai kiirettä mutta musta tuntuu että meijän pitäis olla kohta jo matkalla
Soitto Tayssiin 3.45. Eivät oikein meinanneet uskoa kun sanoin että tunti sitten alkoi tapahtua, verta ja vettä tulee ja supistuksia sitäkin enemmän. Puhelun aikana jouduin välillä lopettamaan puhumisen kun yritin keskittyä vain supistuksen yli pääsemiseen.
Lähdimme sairaalaan melki samantien ja mies joutui taluttamaan autolle. Autossa väli oli ensin 5min ja heti sen perään 2min. Olivat niin kipeitä että roikuin käsikahvassa, laitoin autoon ilmastoinnin täysille puhaltamaan kylmää ja yritin hengittää. Oksennuksen tunne oli valtava ja samoin paine alapäässä. Tiesin kyllä, paljonko meillä on vielä matkaa mutta kuitenkin kysyin mieheltä että meneekö vielä kauan. Siinä vaiheessa mies laittoi hätävilkut päälle ja 70 rajoitusalueella paineltiin 120km/h.
Sairaalalle päästiin ja sisällekkin n.klo 04.15, josta hoitajat tuli ottamaan mua vastaan ja taluttamaan tutkimushuoneeseen, vai mikä se nyt onkaan. Olin jo tuskasen kipeä enkä ehtinyt ollenkaan rentoutumaan supistusten välissä. Kysyin kätilöltä että milloin pääsen synnytyssaliin ja tämä sanoi että menee joku parikymmentä minuuttia täytellä kaikki kaavakkeet. Tuntui että se 20min tulee olemaan aiiiiika pitkä aika odotella. Tutkimuksessa selvis että olen 4cm auki ja siitä pyörätuolilla synnytyssaliin.
Sängylle päästyäni toinen kätilö tutki minut ja sanoi että ei ihme että tekee kipeää kun olet jo 6cm auki ja vauvan pää on jo aivan tuloillaan. Äkkiä ilokaasuvermeitä ja lääkäriä tilaukseen. Ilokaasu tuntui aluksi oudolta mutta opin nopeasti sitä oikein käyttämään. Pari-kolme pitkää vetoa ja sitten lopun supistuksen ajan hengittelin syvään (välillä huohottaen )ja miehen kättä rutistaen. Paine oli aivan valtava ja kyselin jo sen lääkärin perään.
Anestesia lääkäri saapui ja rupesi laittamaan epiduraalia. En tiedä paljonko olin tässä vaiheessa auki mutta kello oli hieman yli 06.00. Puudute alkoi vaikuttamaan 6.30. Se vei pahimmat kivut pois mutta jätti paineen tunteen. Kätilö tutki ja sanoi että olet täysin auki ja voisit pikkuhiljaa alkaa tunnostelemaan miltä ponnistaminen tuntuu. Jätin tässä vaiheessa ilokaasun pois ja aloin keskittymään ponnistamiseen ja hengittelyyn. Pyydettiin tekemään muutama harjoitusponnistus ja siinä samassa kätilö sanoi miehelle että soitappa sitä kelloa, täältä tullaan jo!
Toinen kätilö tuli avuksi ja alkoi kunnon ponnistaminen. Latasin niihin kaikki voimani ja supistuksen aikana sain pari kolme pitkää ponnistusta tehtyä.
Hetken kuluttua pää oli jo osittain ulkona, pitkä musta tukka kuulemma vain näkyi tälllä hetkellä muistan tokaisseeni että tuntuu niin kovin erikoiselta Seuraavalla ponnistuksella kätilö rupesi avustamaan ja se sattui ihan järkyttävästi! Mutta pää oli ulkona, ja pian koko poika <3 Klo oli 6.47 ja suuri helpotuksen huokaus pääsi suustani ja pieni itku kun näin ihanan pienen oman poikani tapittavan ja huutavan kurkku suorana. <3
Istukka syntyi myöhemmin, en muista tarkkaa aikaa. Kohdun painelukin sattui. Kätilön tarkastaessa mua, sanoi hän että ei yhtään tarvii ompeleita, kaksi pientä nirhaumaa vain tullut.
Ensi tapaamiset, imetykset ym. <3
Isä pääsi nyytin kanssa kiikkustuoliin ja itse menin suihkuun hyvä vointisena.
Aamupala nautittiin salissa jonka jälkeen siirryttiin osastolle.
Synnytyksen kestoksi merkitty papereihin 4h57min ja ponnistusvaihe 9min.
Synnytyksen kestoa hieman ihmettelen, on tullut merkattua papereihin varmaan väärin koska n.3.00 alkoi tapahtua ja 6.47 poika oli jo maailmassa eli kestoksi olisi pitänyt merkitä 3h57min. Mutta eipä kait se ole niin justiisa
Osastolla aloitettiin vierihoito samantien ja poika olikin rinnalla melki 24/7 Maitoa ei tuossa vaiheessa juurikaan tullut, vain pisaran pari.
Rinnanpäät olivat tuosta jo arat mutta kyllä se kannatti sillä maito lähti nousemaan todella hyvin heti seuraavana päivänä ja tällä hetkellä mennään ihan täysimetyksellä.
Kokemus oli kokonaisuudessaan hyvä ja hieno! Vaikka kipu olikin aika kovaa enkä ehtinyt saamaan niihin apua kuin vasta loppumetreillä niin vauhti oli sen verran kovaa että ne kivut kesti kun tiesi että nopeasti tulee kaikki tapahtumaan.
Ja nyt täytyy sanoa että onneksi tämä käynnistyi viikonloppuna ja "jouduimme" Tayssiin sillä jos olisimme vammalaan lähteneet ajamaan 40min...en tiedä mitä olisi tapahtunut Ja minä vielä aikaisemmin sanoin että tuskin sitä ensisynnyttäjänä niin kiire tulee ettei sinne kunnolla ehdittäis
Tayssissa oli onneksi tilaa ja olin kaikinpuolin tyytyväinen kaikkeen
ja Tänään meillä oli jo ensimmäinen neuvola.
Poika on ottanut jo syntymäpainonsa joten täälläkään ei tarvii enää herätellä toista kesken unien syömään vaan toinen saa nukkua niin pitkiä pätkiä kun nukuttaa..Jee!! ja ikää jässikällä siis 5vrk.
Tämmöistä täällä, poika syö ja nukkuu. Välillä jaksaa vähän seurustellakkin
Niin ja ne hormoonit. Luulin että olin herkillä raskaana ollessa mutta nyt...voi pojat! Itkua tuhrustan kun katselen poikaa ja sen niin moninaisia ilmeitä ja kunnon rokkitukkaa <3 On tämä elämä vaan niin ihmeellistä
Meni niin herkistelyjen puolelle että palaan myöhemmin kommentoimaan mitä minulla oli tarkoitus kommentoida.
Anteeksi jos tarina kuulostaa sekavalta, sitä ensi kertaa tässä vasta jonnekkin ylös kirjoitan joten ajatus on saattanut hyppiä sieltä tänne, joten kärsivällisyyttä teille lukiessanne juttua
Tuutikki ja rokkitukka 5vrk
ajattelin kirjoittaa jokusen rivin synnytyskertomusta. Itse tykkäsin ja tykkään edelleen niitä lukea joten kannan korteni kekoon nyt myös oman tarinani merkeissä
Eli la 10.12 päivällä oli samanlaista jomotusta ja supisteluja mitä ennenkin. Joten en niistä kummemmin ollut moksiskaan.
Illalla tv:tä katsellessa huomasin että kappas, taitaa olla aika säännöllisiä kun tuntu että vähän väliä poltteli ja mahaa kiristi. Katsoin aina kelloa supistuksen alkaessa ja välit olivat jotain ehkä 10min luokkaa. Mies katsoi minua ja kyseli että oletko varma ettei tarvii sairaalaan lähteä?
Vastasin että olen. Supistukset olivat tuntuvia muttei niin kipeitä etten olisi pärjännyt. Panadolit naamaan ja iltapesun kautta nukkumaan n.klo 23.00. Unta ei meinannut tulla kun tunnostelin oloja ja hieman jännitys alkoi nostamaan päätään.
02.45 sunnuntaina aamuyöstä heräsin vessaan. Tunsin että mahaa kiristi jälleen. Vatsa tyhjeni sitten ihan kerralla ja huomasin että hieman verta tuli samalla. Ajattelin kuitenkin mennä vielä takaisin sänkyyn.
Ehdin saada peiton päälleni kun tuntu että taas on noustava vessaan ja niinhän minä tein. Nyt tuli sitten loputkin ulos suolistosta ja samalla huomattavan paljon enemmän verta. Ajattelin että kyllä se nyt taitaa olla menoa!
Menin suihkuun ja pesin tukkaani, supistuksen tuntui jo voimistuneen. Päätin lopetella suihkuttelun ja mennä hiuksia kuivattelemaan ja kattomaan onko tavarat kasassa. Ajatuksena oli palata suihkuun vielä myöhemmin (huom.ajatuksena
)En päässyt edes suihkusta pois kun supistukset alkoi olla jo niin voimakkaita että piti ottaa seinästä tukea.
Äkkiä vessaan, sidettä housuihin suojaksi ja loppujen tavaroiden laittoa. Kellottelin hieman samalla ja ilman kelloakin tajusin että nyt tapahtuu ja aika nopeaa. Supistuksia tuli todella tiheästi ja olivat jo oikeasti kipeitä.
Miehen menin herättämään n.3.30. Taisin vielä sanoa että ei mitään hätää tai kiirettä mutta musta tuntuu että meijän pitäis olla kohta jo matkalla
Soitto Tayssiin 3.45. Eivät oikein meinanneet uskoa kun sanoin että tunti sitten alkoi tapahtua, verta ja vettä tulee ja supistuksia sitäkin enemmän. Puhelun aikana jouduin välillä lopettamaan puhumisen kun yritin keskittyä vain supistuksen yli pääsemiseen.
Lähdimme sairaalaan melki samantien ja mies joutui taluttamaan autolle. Autossa väli oli ensin 5min ja heti sen perään 2min. Olivat niin kipeitä että roikuin käsikahvassa, laitoin autoon ilmastoinnin täysille puhaltamaan kylmää ja yritin hengittää. Oksennuksen tunne oli valtava ja samoin paine alapäässä. Tiesin kyllä, paljonko meillä on vielä matkaa mutta kuitenkin kysyin mieheltä että meneekö vielä kauan. Siinä vaiheessa mies laittoi hätävilkut päälle ja 70 rajoitusalueella paineltiin 120km/h.
Sairaalalle päästiin ja sisällekkin n.klo 04.15, josta hoitajat tuli ottamaan mua vastaan ja taluttamaan tutkimushuoneeseen, vai mikä se nyt onkaan. Olin jo tuskasen kipeä enkä ehtinyt ollenkaan rentoutumaan supistusten välissä. Kysyin kätilöltä että milloin pääsen synnytyssaliin ja tämä sanoi että menee joku parikymmentä minuuttia täytellä kaikki kaavakkeet. Tuntui että se 20min tulee olemaan aiiiiika pitkä aika odotella. Tutkimuksessa selvis että olen 4cm auki ja siitä pyörätuolilla synnytyssaliin.
Sängylle päästyäni toinen kätilö tutki minut ja sanoi että ei ihme että tekee kipeää kun olet jo 6cm auki ja vauvan pää on jo aivan tuloillaan. Äkkiä ilokaasuvermeitä ja lääkäriä tilaukseen. Ilokaasu tuntui aluksi oudolta mutta opin nopeasti sitä oikein käyttämään. Pari-kolme pitkää vetoa ja sitten lopun supistuksen ajan hengittelin syvään (välillä huohottaen )ja miehen kättä rutistaen. Paine oli aivan valtava ja kyselin jo sen lääkärin perään.
Anestesia lääkäri saapui ja rupesi laittamaan epiduraalia. En tiedä paljonko olin tässä vaiheessa auki mutta kello oli hieman yli 06.00. Puudute alkoi vaikuttamaan 6.30. Se vei pahimmat kivut pois mutta jätti paineen tunteen. Kätilö tutki ja sanoi että olet täysin auki ja voisit pikkuhiljaa alkaa tunnostelemaan miltä ponnistaminen tuntuu. Jätin tässä vaiheessa ilokaasun pois ja aloin keskittymään ponnistamiseen ja hengittelyyn. Pyydettiin tekemään muutama harjoitusponnistus ja siinä samassa kätilö sanoi miehelle että soitappa sitä kelloa, täältä tullaan jo!
Toinen kätilö tuli avuksi ja alkoi kunnon ponnistaminen. Latasin niihin kaikki voimani ja supistuksen aikana sain pari kolme pitkää ponnistusta tehtyä.
Hetken kuluttua pää oli jo osittain ulkona, pitkä musta tukka kuulemma vain näkyi
tälllä hetkellä muistan tokaisseeni että tuntuu niin kovin erikoiselta Seuraavalla ponnistuksella kätilö rupesi avustamaan ja se sattui ihan järkyttävästi! Mutta pää oli ulkona, ja pian koko poika <3 Klo oli 6.47 ja suuri helpotuksen huokaus pääsi suustani ja pieni itku kun näin ihanan pienen oman poikani tapittavan ja huutavan kurkku suorana. <3 Istukka syntyi myöhemmin, en muista tarkkaa aikaa. Kohdun painelukin sattui. Kätilön tarkastaessa mua, sanoi hän että ei yhtään tarvii ompeleita, kaksi pientä nirhaumaa vain tullut.
Ensi tapaamiset, imetykset ym. <3
Isä pääsi nyytin kanssa kiikkustuoliin ja itse menin suihkuun hyvä vointisena.
Aamupala nautittiin salissa jonka jälkeen siirryttiin osastolle.
Synnytyksen kestoksi merkitty papereihin 4h57min ja ponnistusvaihe 9min.
Synnytyksen kestoa hieman ihmettelen, on tullut merkattua papereihin varmaan väärin koska n.3.00 alkoi tapahtua ja 6.47 poika oli jo maailmassa eli kestoksi olisi pitänyt merkitä 3h57min. Mutta eipä kait se ole niin justiisa
Osastolla aloitettiin vierihoito samantien ja poika olikin rinnalla melki 24/7
Maitoa ei tuossa vaiheessa juurikaan tullut, vain pisaran pari.Rinnanpäät olivat tuosta jo arat mutta kyllä se kannatti sillä maito lähti nousemaan todella hyvin heti seuraavana päivänä ja tällä hetkellä mennään ihan täysimetyksellä.
Kokemus oli kokonaisuudessaan hyvä ja hieno! Vaikka kipu olikin aika kovaa enkä ehtinyt saamaan niihin apua kuin vasta loppumetreillä niin vauhti oli sen verran kovaa että ne kivut kesti kun tiesi että nopeasti tulee kaikki tapahtumaan.
Ja nyt täytyy sanoa että onneksi tämä käynnistyi viikonloppuna ja "jouduimme" Tayssiin sillä jos olisimme vammalaan lähteneet ajamaan 40min...en tiedä mitä olisi tapahtunut
Ja minä vielä aikaisemmin sanoin että tuskin sitä ensisynnyttäjänä niin kiire tulee ettei sinne kunnolla ehdittäis Tayssissa oli onneksi tilaa ja olin kaikinpuolin tyytyväinen kaikkeen
ja Tänään meillä oli jo ensimmäinen neuvola.
Poika on ottanut jo syntymäpainonsa joten täälläkään ei tarvii enää herätellä toista kesken unien syömään vaan toinen saa nukkua niin pitkiä pätkiä kun nukuttaa..Jee!!
ja ikää jässikällä siis 5vrk. Tämmöistä täällä, poika syö ja nukkuu. Välillä jaksaa vähän seurustellakkin
Niin ja ne hormoonit. Luulin että olin herkillä raskaana ollessa mutta nyt...voi pojat! Itkua tuhrustan kun katselen poikaa ja sen niin moninaisia ilmeitä ja kunnon rokkitukkaa <3 On tämä elämä vaan niin ihmeellistä
Meni niin herkistelyjen puolelle että palaan myöhemmin kommentoimaan mitä minulla oli tarkoitus kommentoida.
Anteeksi jos tarina kuulostaa sekavalta, sitä ensi kertaa tässä vasta jonnekkin ylös kirjoitan joten ajatus on saattanut hyppiä sieltä tänne, joten kärsivällisyyttä teille lukiessanne juttua
Tuutikki ja rokkitukka 5vrk
Viimeksi muokattu: