Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Joulufriikit 2022
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="diogenes57, post: 34168622, member: 149016"]</p><p>Se on sitten jo kolmaskin kynttilä sytytetty.</p><p>Eilen oli kahden lapsenlapsen synttärit. Toinen on syntynyt joulukuun alussa ja serkkunsa sitten jouluaattona. Jokunen vuosi vain välissä.</p><p>Näin korona-aikana juhlittiin tietysti, perinteitä noudattaen, metsässä. </p><p>Jostakin syystä koko tämä meidän kaarti on sellaisia metsäläisiä, ettei moinen käytäntö pilaa kenenkään fiiliksiä, päinvastoin.</p><p>Pilvinen ja muutenkin lyhyt joulukuinen päivä jättää metsään aamuisen hämärän ikäänkuin perinnöksi iltapäivälle, joka sitten vain syventää sitä, tällä kertaa vähenemässä olevan kuun valaisemaksi mustuudeksi.</p><p>Taas kerran juhlien paikka oli laavullamme. Kun joitakin vuosia sitten siihen ihan viereen tehtiin poikien laidun, veisteli vävypoika, että hyvä paikka laavulle kun pihvitkin kävelevät tuossa ihan käden ulottuvilla.</p><p>Ensin hiukan arvellutti, miten tuonne pääsen, olihan loppumatka tallusteltava muhkuraista metsäpolkua, jota peitti vielä lähes kymmensenttinen lumikerros. Ja kun se jalka ei oikein enää nouse ja tasapainonkin kanssa on vähän niin ja näin.</p><p>Kuitenkin oli ihan pakko päästä mukaan. Tuli tuossa mieleen eräs toinen, jolla oli vähän samanlainen pakko, tähän tapaan:</p><p>Ei tohtor, ystäväni keino keksi</p><p>mun sinne päästä,</p><p>vaikka huomiseksi</p><p>mä kivun saisin kymmenkertaisen.</p><p>Viime keväänä, kun toipumiseni näytti olevan hyvällä tolalla, ostin vanhat "hikilaudat" armeijan poistomyynnistä. Olen aina hiihdellyt mieluummin omia latujani ja näissä on sen verran leveyttäkin, että niillä pääsee kohtalaisesti umpisessakin. Niillä siis aijoin tuon matkan taittaa.</p><p>Mutta niitten jalkaan saaminen olikin sitten jo ihan tarina erikseen. Siitäkin kuitenkin selvittiin.</p><p>Oli melko mieleenpainuva näky ja tunnelma lykkiä hiljakseen hämärää, muutamien ulkotulien valaisemaa metsäpolkua. Pörröisenpehmeä pakkaslumen höttö oksilla, kynttilöiden sille antama lämmin sävy vasten iltapäivän punertavaa hämäryyttä. </p><p>Päästyäni perille olivat pojat jo saaneet tulet tehdyksi. Istuin hetkiseksi nuotion loisteeseen lämmittelemään. Joku oli tuonut muutaman ledivalosarjan ja koristellut pieniä kuusia mäen rinteeseen. Nuo lämpimänvalkoiset valorykelmät metsän seassa antoivat yllättävän hyvännäköisen kontrastin rinteissä harmaana jököttäville puille ja kaiken ympäröivälle, jo sinertäväksi muuttuneelle hämärälle.</p><p>Sehän on selvää, että lapset ottivat ilon irti tästä kaikesta. Puolipimeä metsä, täynnä jännittäviä piilopaikkoja ja salaperäisiä varjoja, ja kaiken huippuna se, ettei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ja kuitenkin turvalliset aikuiset siinä aivan hämärän takana, kuulo ja näköetäisyydellä. Voiko sitä tuossa iässä mitään enempää toivoakaan.</p><p>Mukuloitten peuhatessa keskenään metsässä meillä aikuisillakin oli aikaa ja tilaisuus vain yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Jostakin kumman syystä koko porukka olemme jonkinsorttisia "kielipäitä", vaikka vain yksi saa siitä leipänsä. Niimpä lähes aina, kun ollaan yhdessä, puhutaan "kielillä" ja kielestä. Juttu vain rönsyilee ja kielikukkaset kukkivat.</p><p>Jostakin syystä joku alkoi muistella väärin kuultuja tai -ymmärrettyjä joululaulujen sanoja. Jostakin syystä Topeliuksen tekstit tuntuivat olleen vaikeita käsittää oikein. Heidän lapsuudessaan esittivät vielä nuo vanhan polven laulajat, Hynninen, Kuusisto ja mitä niitä nyt olikaan. Näitä vanhoja klassikoita.</p><p>Joku oli ihmetellyt "koditonta joulua", toinen "onnetonta puuseetä", kolmannen ymmärryksen yli taas oli mennyt "jalasten joulupuu" ja joku ei kertakaikkiaan voinut tajuta, mkä oli se "suomu", joka tarvitsi rauhaisan majan. Lisäksi ihmeteltiin ihan yleisesti, mikä ihmeen pakkomielle Topeliuksella oli puissa kiipeilemiseen. "Mä oksalla ylimmällä..."ja "...istun oksalla uljaimman puun..." </p><p>Kaikkea tällaista ja paljon muutakin siellä laavulla pohdiskeltiin, naurettiin ja unohdettiin hetkeksi jokapäiväinen elämä huolineen ja harmeineen.</p><p>Laavulta pois hiihdellessäni pysähdyin vielä jokaisen roihun kodalla, ihan vain katselemaan ja ihastelemaan, mutta myös lepäämään ja etsimään asentoa, missä eteneminen olisi vähemmän kivuliasta. </p><p>Kuinka erilaiselta tututkin maisemat näyttäväkään, kun ne ikäänkuin leikataan irti ympäröivästä. Sitä jäin kerran toisensa jälkeen miettimään katsellessani kynttilän pienessö valopiirissä ja täysin luontaisesta poikkeavissa sävyissä loistavaa pienoismaailmaa. </p><p>Tällaiset tuokiot, ne itsessään ja niiden herättämät muistot, siinä on sitä jotakin, mitä minä, ja uskoakseni muutkin tarvitsevat jaksaakseen eteenpäin, sillä tiellä, jota itse kukin on laitettu kulkemaan.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="diogenes57, post: 34168622, member: 149016"] Se on sitten jo kolmaskin kynttilä sytytetty. Eilen oli kahden lapsenlapsen synttärit. Toinen on syntynyt joulukuun alussa ja serkkunsa sitten jouluaattona. Jokunen vuosi vain välissä. Näin korona-aikana juhlittiin tietysti, perinteitä noudattaen, metsässä. Jostakin syystä koko tämä meidän kaarti on sellaisia metsäläisiä, ettei moinen käytäntö pilaa kenenkään fiiliksiä, päinvastoin. Pilvinen ja muutenkin lyhyt joulukuinen päivä jättää metsään aamuisen hämärän ikäänkuin perinnöksi iltapäivälle, joka sitten vain syventää sitä, tällä kertaa vähenemässä olevan kuun valaisemaksi mustuudeksi. Taas kerran juhlien paikka oli laavullamme. Kun joitakin vuosia sitten siihen ihan viereen tehtiin poikien laidun, veisteli vävypoika, että hyvä paikka laavulle kun pihvitkin kävelevät tuossa ihan käden ulottuvilla. Ensin hiukan arvellutti, miten tuonne pääsen, olihan loppumatka tallusteltava muhkuraista metsäpolkua, jota peitti vielä lähes kymmensenttinen lumikerros. Ja kun se jalka ei oikein enää nouse ja tasapainonkin kanssa on vähän niin ja näin. Kuitenkin oli ihan pakko päästä mukaan. Tuli tuossa mieleen eräs toinen, jolla oli vähän samanlainen pakko, tähän tapaan: Ei tohtor, ystäväni keino keksi mun sinne päästä, vaikka huomiseksi mä kivun saisin kymmenkertaisen. Viime keväänä, kun toipumiseni näytti olevan hyvällä tolalla, ostin vanhat "hikilaudat" armeijan poistomyynnistä. Olen aina hiihdellyt mieluummin omia latujani ja näissä on sen verran leveyttäkin, että niillä pääsee kohtalaisesti umpisessakin. Niillä siis aijoin tuon matkan taittaa. Mutta niitten jalkaan saaminen olikin sitten jo ihan tarina erikseen. Siitäkin kuitenkin selvittiin. Oli melko mieleenpainuva näky ja tunnelma lykkiä hiljakseen hämärää, muutamien ulkotulien valaisemaa metsäpolkua. Pörröisenpehmeä pakkaslumen höttö oksilla, kynttilöiden sille antama lämmin sävy vasten iltapäivän punertavaa hämäryyttä. Päästyäni perille olivat pojat jo saaneet tulet tehdyksi. Istuin hetkiseksi nuotion loisteeseen lämmittelemään. Joku oli tuonut muutaman ledivalosarjan ja koristellut pieniä kuusia mäen rinteeseen. Nuo lämpimänvalkoiset valorykelmät metsän seassa antoivat yllättävän hyvännäköisen kontrastin rinteissä harmaana jököttäville puille ja kaiken ympäröivälle, jo sinertäväksi muuttuneelle hämärälle. Sehän on selvää, että lapset ottivat ilon irti tästä kaikesta. Puolipimeä metsä, täynnä jännittäviä piilopaikkoja ja salaperäisiä varjoja, ja kaiken huippuna se, ettei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ja kuitenkin turvalliset aikuiset siinä aivan hämärän takana, kuulo ja näköetäisyydellä. Voiko sitä tuossa iässä mitään enempää toivoakaan. Mukuloitten peuhatessa keskenään metsässä meillä aikuisillakin oli aikaa ja tilaisuus vain yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Jostakin kumman syystä koko porukka olemme jonkinsorttisia "kielipäitä", vaikka vain yksi saa siitä leipänsä. Niimpä lähes aina, kun ollaan yhdessä, puhutaan "kielillä" ja kielestä. Juttu vain rönsyilee ja kielikukkaset kukkivat. Jostakin syystä joku alkoi muistella väärin kuultuja tai -ymmärrettyjä joululaulujen sanoja. Jostakin syystä Topeliuksen tekstit tuntuivat olleen vaikeita käsittää oikein. Heidän lapsuudessaan esittivät vielä nuo vanhan polven laulajat, Hynninen, Kuusisto ja mitä niitä nyt olikaan. Näitä vanhoja klassikoita. Joku oli ihmetellyt "koditonta joulua", toinen "onnetonta puuseetä", kolmannen ymmärryksen yli taas oli mennyt "jalasten joulupuu" ja joku ei kertakaikkiaan voinut tajuta, mkä oli se "suomu", joka tarvitsi rauhaisan majan. Lisäksi ihmeteltiin ihan yleisesti, mikä ihmeen pakkomielle Topeliuksella oli puissa kiipeilemiseen. "Mä oksalla ylimmällä..."ja "...istun oksalla uljaimman puun..." Kaikkea tällaista ja paljon muutakin siellä laavulla pohdiskeltiin, naurettiin ja unohdettiin hetkeksi jokapäiväinen elämä huolineen ja harmeineen. Laavulta pois hiihdellessäni pysähdyin vielä jokaisen roihun kodalla, ihan vain katselemaan ja ihastelemaan, mutta myös lepäämään ja etsimään asentoa, missä eteneminen olisi vähemmän kivuliasta. Kuinka erilaiselta tututkin maisemat näyttäväkään, kun ne ikäänkuin leikataan irti ympäröivästä. Sitä jäin kerran toisensa jälkeen miettimään katsellessani kynttilän pienessö valopiirissä ja täysin luontaisesta poikkeavissa sävyissä loistavaa pienoismaailmaa. Tällaiset tuokiot, ne itsessään ja niiden herättämät muistot, siinä on sitä jotakin, mitä minä, ja uskoakseni muutkin tarvitsevat jaksaakseen eteenpäin, sillä tiellä, jota itse kukin on laitettu kulkemaan. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Suositelkaa jotain herkille, turpeille silmänympäryksille
39 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
yllätys, yllätys
Tänään 09:24
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Yksi suurimpia suomalaista duunaria uhkaavista asioista on halpa maahanmuutto, johon toivoisin ay-liikkeeltä huomattavasti terävämpiä kantoja."
Tänään 08:52
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Jeesus tulee
Tänään 08:10
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Usan seuraava presidentti Donald Trump on viime päivinä rikastunut tuhansilla miljoonilla dollareilla
Tänään 07:48
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Silmälasitelineen fanitko täällä nyt käy kirkon kimppuun?
Tänään 07:31
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Taas hukkui joku uima-altaan imuun putkistoissa
Tänään 00:17
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Ylen päällikkö toimittaja sanoi ettei lähtökohtaisesti luota Iltalehden eikä YLEn uutisiin, onko hyväksyttävää että toimittajat itse keksivät uutisia?
Eilen 23:32
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Naiset, jos lastenne isä on muslimi, niin varautukaa tähän vauvaan tai varhaisteiniin kohdistuvaan rikokseen
Started by vierailija
Maanantai klo 12:27
Luettu: 6K
Aihe vapaa
2.
Mikä on sun ikä ja verenpaine?
Started by vierailija
Maanantai klo 21:37
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Nykyisellä syntyvyydellä suomalaisia on 90 vuoden kuluttua enää vain yksi (1) miljoona
Started by vierailija
Maanantai klo 08:39
Luettu: 816
Aihe vapaa
4.
Ay-mafia taas niin mielensä pahoitti totuudesta
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:05
Luettu: 536
Aihe vapaa
5.
Älykäs ja upean kova putlerin vastustaja, ulkoministerimme Valtsu-Ellu hakkaa pian maailmansuosioansioillaan jopa Marinin Sannan. Upeeta 👍
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:47
Luettu: 534
Aihe vapaa
6.
Minne täältä hävisi se joku mies?
Started by vierailija
Tiistai klo 11:32
Luettu: 522
Aihe vapaa
7.
Eikö rahat riitä? Ota vinkki heti käyttöön.
Started by vierailija
Eilen 15:03
Luettu: 462
Aihe vapaa
8.
Pushbackin sijaan raja pitäisi avata
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:20
Luettu: 445
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Suomalaisten enemmistö pitää Orpon hallituksen työmarkkinauudistuksia välttämättöminä
Latest: AivanSama
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Eikö rahat riitä? Ota vinkki heti käyttöön.
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
4.
Suositelkaa jotain herkille, turpeille silmänympäryksille
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
5.
Ylen päällikkö toimittaja sanoi ettei lähtökohtaisesti luota Iltalehden eikä YLEn uutisiin, onko hyväksyttävää että toimittajat itse keksivät uutisia?
Latest: Palstapesu
13 min sitten
Aihe vapaa
6.
Silmälasitelineen fanitko täällä nyt käy kirkon kimppuun?
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
7.
Onko kenenkään lapsella ollut kamala 2-vuotisuhma?
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: LadySLO:)
20 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Joulufriikit 2022
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu