Kyse siis mun isästä, vanhempani ovat eronneet, mutta se ei vaikuta nyt tähän tilanteeseen tai siis heidän erottuaan asuinkin vielä isän kanssa ja olin aina ollut isän tyttö (yhdessä harrastettiin ja isä oli sellainen "pullantuoksuinen" tapaus, laittoi siis ruokaa, leipoi yms.) . Nykyään asun siis jo oman perheeni kanssa ja asumme toisessa kaupungissa 150km:n päässä isästäni. Hän asuu uuden naisystävänsä kanssa, jotka ovat pitäneet yhtä kymmenisen vuotta. Monta vuotta kaikki oli ihan hyvin ja normaalisti, mutta vuosi vuodelta isän yhteydenpito on hiipunut ja hiipunut, meille tuleminen on vaikeaa, vaikka hirveästi lapsenlapsiaan kaipaakin ja kun hänellä on lomaa niin usein haluaa esikoisemme luokseen, käyvät huvipuistoissa, uimassa yms.
Muutamana jouluna ollaa monta kertaa kysytty heidän joulusuunnitelmiaan ja vastauksen saaminen on ollut niin vaikeaa... Sitä on hankala selittää, mutta mä oon aina pitänyt itsestään selvyytenä, että jouluna nähdään ja vietetään aikaa yhdessä. Ei välttämättä aattoa olla yhdessä, mutta joulupäivänä sitten. Viime jouluna pyydettiin heitä meille monet kerrat, kunnes sitten he lopulta kuin väkisin tulivat.
Äsken puhuin isäni kanssa puhelimessa ja hän sanoi etteivät he tänä jouluna missään nimessä tänne päin tule, kun on sitä ja tätä... ehkä välipäivinä sitten. Me ollaan kuitenkin varauduttu ruuan kanssa heidän tuloonsa, vaikka eihän he ole luvanneet tulla, eikä sillä turhalla ruuallakaan nyt tässä tilanteessa ole väliä... mutta siksi olemme varautuneet kun kuitenkin sisimmässäni olen heidän toivonut tulevan ja kun selvää vastausta ei ole tullut heidän puoleltaan aiemmin.
Mua harmittaa niin paljon, tai mä en ymmärrä mitä on tapahtunut ja mikä sitä vaivaa... Ei siis merkitse ainoan lapsensa kanssa joulun vietto yhtään mitään. Niinhän se on ymmärrettävä. Kesällä otin asiaa häen kanssaa puheeksi, siis sitä että niin harvoin nähdää ja hän oli ihan pahoillaan ja selitti, että rakastaa mua ja lapsenlapsiaan todella paljon, että kai mä sen teidän.
Vaikea sitä on enää tietää, kun hyvä jos kaksi kertaa vuodessa näkee jne.
Itku :'(
Ja kutsua heillekään ei ole tullut, jos joku kysyy miksi emme sinne lähde. Toisaalta myös meidän on vaikeampi kahden lapsen kanssa niin vain lähteäkään, toinen kun vielä on alle vuoden.
Muutamana jouluna ollaa monta kertaa kysytty heidän joulusuunnitelmiaan ja vastauksen saaminen on ollut niin vaikeaa... Sitä on hankala selittää, mutta mä oon aina pitänyt itsestään selvyytenä, että jouluna nähdään ja vietetään aikaa yhdessä. Ei välttämättä aattoa olla yhdessä, mutta joulupäivänä sitten. Viime jouluna pyydettiin heitä meille monet kerrat, kunnes sitten he lopulta kuin väkisin tulivat.
Äsken puhuin isäni kanssa puhelimessa ja hän sanoi etteivät he tänä jouluna missään nimessä tänne päin tule, kun on sitä ja tätä... ehkä välipäivinä sitten. Me ollaan kuitenkin varauduttu ruuan kanssa heidän tuloonsa, vaikka eihän he ole luvanneet tulla, eikä sillä turhalla ruuallakaan nyt tässä tilanteessa ole väliä... mutta siksi olemme varautuneet kun kuitenkin sisimmässäni olen heidän toivonut tulevan ja kun selvää vastausta ei ole tullut heidän puoleltaan aiemmin.
Mua harmittaa niin paljon, tai mä en ymmärrä mitä on tapahtunut ja mikä sitä vaivaa... Ei siis merkitse ainoan lapsensa kanssa joulun vietto yhtään mitään. Niinhän se on ymmärrettävä. Kesällä otin asiaa häen kanssaa puheeksi, siis sitä että niin harvoin nähdää ja hän oli ihan pahoillaan ja selitti, että rakastaa mua ja lapsenlapsiaan todella paljon, että kai mä sen teidän.
Vaikea sitä on enää tietää, kun hyvä jos kaksi kertaa vuodessa näkee jne.
Itku :'(
Ja kutsua heillekään ei ole tullut, jos joku kysyy miksi emme sinne lähde. Toisaalta myös meidän on vaikeampi kahden lapsen kanssa niin vain lähteäkään, toinen kun vielä on alle vuoden.
Sinulla on kuitenkin oma, ihana perhe