Jouduin sitten soittamaan miehelle ambulanssin :(

Päivystävään päiväkotiin lapset? Tuo on mielestäni sellainen syy että lapset otetaan hoitoon vaikka olisikin ilmoitettu olevan lomalla. Toivottavasti löydät hoitajan! Ja toivottavasti mies saa joskus selkänsä kuntoon!

Tää ei varmaankaan onnistu koska ollaan juuri vaihtamassa päiväkotia. Eli lapset jäi vanhasta päiväkosita kesäkuun lopussa kun miehen loma alkoi. Olivat yksityisessä päiväkodissä ja kuopus aloittaa elokuun alusta uudessa päiväkodissa. Toiseksi nuorin menee eskariin kouluun ja se alkaa vasta 17.8. sen lisäksi on kaksi koululaista joista toinen on erityislapsi jota ei voi jättää kotiin ilman hoitajaa. Että näin. Meillä ei valietettavasti ole näitä hoitajaehdokkaita kauheasti, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Esikoisella huomenna vapaapäivä omasta työstään, joten hän hoitaa huomisen, sitten ollaan jo taas yksi päivä voiton puolella.

 

Miehelläsi on oikeus keskeyttää loma ja jäädä sairaslomalle. Loma ei siis ole tarkoitettu sairastamiseen. Soittaa vaan töihin palkanlaskijalle ja ilmoittaa sairauslomasta. Loma näin keskeytyy ja siirtyy. Kannattaa usko pois!

 

mars yksityiselle heti huomenna. miehltä on leikattu pullistuma selästä 10vuotta sitten. osittain tuntopuutos jäi vasempaa njalkaan. ei leikattu tarpeeksi ajoissa.

 

No voihan paska..paljompa tuokin auttaa :/
Oliko ne sitten ees tutkineet sen tarkemmin, kuvanneet tai mitään?

No eivät kuvanneet, on sitä aiemmin kuvattu ja sieltä nuo kulumat ja joku välilevyn pullistuma löytyny,mutta ei ilmeisesti tarpeeksi pahaa vikaa että asialle jotain tehtäisiin.

Kuulostaa niin tutulta !

Mun mies tippui ja käytännössä jaloiltaan keväällä ja jouduin ambulanssin tilaamaan hänelle.

Illalla sairaalassa ei tehty mitään muuta kuin laitettiin kipupiikkiä, kipupiikin perään. Siinä vaiheessa kun toinen morfiiniannoskaan ei poistanut kipua ja nostanut miestäni jaloilleen lääkäri ehdotti josko jäisi yöksi tarkkailuun.

Aamulla n. klo 8.00 soitin miehelleni. Yöllä n. neljän aikaan joku oli käynnyt katsomassa tilannetta, sen jälkeen ei kukaan.

Tuohtuneen soitin sairaalaan ! Annoin kuulua oikein olan takaa toiminnasta ja siitä kun mitään jatkosuunnitelmia ei ollut "kunhan nyt vaan tarkkaillaan tilannetta" ja siitä kun ei oltu edes mitään aamupalaa, saatikka juomista tarjottu kun mies ei päässyt sängystä minnekkään.

Soitostani meni ehkä viitisentoista minuuttia kun mieheni soitti ja sanoi, että hänelle oli tuotu aamupalaa ja siirtävät hänet ihan kohta röntgenin kautta osastolle. (oli siis tähän asti ensiavun tarkkailussa )

Röntgenkuvista ei löytynyt mitään, mutta mangneettikuvia ei suostuttu ottamaan kun ei ole tarvetta.

Neljä päivää mieheni makasi lähes liikuntakyvyttömänä sairaalassa saaden kipulääkitystä kunnes viidentenä päivänä sinnitteli itsensä sängystä ylös ja pääsikin sitten samana aamupäivänä sairaalasta ulos kyynerkepit mukanaan joiden avulla sinnitteli eteenpäin. Sairaslomaa 2 kuukautta.

Diagnoosi oli noidannuoli.

Mies oli tietysti itse huolissaan kun yhtäkkiä onkin liikuntakyvytön joten olin jo itse soitellut hänen työpaikkalääkärille ja sopinut jo, että tulee näyttäytymään hänelle.

Kovasti työpaikkalääkäri ihmetteli diagnoosia ja sairasloman pituutta. Ei kuulemma yleensä noin pitkää sairaslomaa kirjoiteta noidannuolesta. Ihmetteli myös, että sairaala ei ottanut kuin röntgenkuvat kun siellä olisi ollut kuulemma sellainenkin laite millä olisi saannut parempaa tietoa.
Sanoi, että ehdottomasti määräisi mangneettikuviin jos mieheni olisi kuulunut sairaskassaan, mutta nyt hän saisi tehdä päätöksen koska sen joutuu maksamaan omasta kukkarosta.

Mieheni meni magneettikuviin ja kaksi sisäänpäin olevaa tyrää sieltä löytyi. Ilmeisesti itsestään jotenkin poistuvat ajan kanssa.

Se ikäväpuoli asiassa on, että tulevaisuutta ei pysty ennustamaan. Saattaa olla, että näin ei tapahdu enää koskaan tai että näin tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan sanoi lääkäri.

Sairaalasta lähdettyämme meillekkin sanottiin, että sitten vaan takaisin jos uudelleen selkä menee ja sitten kiireesti jos jaloissa alkaa tuntua puutumisen merkkejä.

 

onko miehestä kuulunut?

Kuulupa hyvinkin, laittoivat kotiin. Kolme kipupiikkiä oli saanu selkään ja koska suoriutui niiden jälkeen, joten kuten itse vessaankin niin olivat sitä mieltä että voi lähteä kotiin. Sairaslomaa viikko, jota ei kyllä tarvitse koska on kesälomalla.
Eli ongelma vaan jatkuu. Mies oli kysyny että entäs jos kipu taas yllättää, niin kuulemma sitten vaan takasin taas ambulanssilla. Niin kauan kun jalat joten kuten kantaa niin apua ei näytä heruvan kun uuden särkylääkereseptin verran.
Noh, nyt pitää yrittää järjestää lapsille hoitaja heinäkuuks kun mies ei ole lastenhoito kunnossa ja mulla on töitä. Se ei tule olemaan helppo homma
:/

Asian vierestä, mutta tietenkin käytätte sairausloman! Älkää nyt olko yksinkertaisia (siis tyhmiä).

Eli jos on siarauslomalla, se menee kesäloman edelle. Eli mies voi pitää viikon kesälomansa myöhemmin, tämä viikko on nyt saikkua.

Huomenna soitto työpaikalle ja tieto perille sairauslomasta. Siten säästää viikon kesälomaa.

















. Huomenna soitto työpaikalle ja postissa s

 

No voihan paska..paljompa tuokin auttaa :/
Oliko ne sitten ees tutkineet sen tarkemmin, kuvanneet tai mitään?

No eivät kuvanneet, on sitä aiemmin kuvattu ja sieltä nuo kulumat ja joku välilevyn pullistuma löytyny,mutta ei ilmeisesti tarpeeksi pahaa vikaa että asialle jotain tehtäisiin.

Kuulostaa niin tutulta !

Mun mies tippui ja käytännössä jaloiltaan keväällä ja jouduin ambulanssin tilaamaan hänelle.

Illalla sairaalassa ei tehty mitään muuta kuin laitettiin kipupiikkiä, kipupiikin perään. Siinä vaiheessa kun toinen morfiiniannoskaan ei poistanut kipua ja nostanut miestäni jaloilleen lääkäri ehdotti josko jäisi yöksi tarkkailuun.

Aamulla n. klo 8.00 soitin miehelleni. Yöllä n. neljän aikaan joku oli käynnyt katsomassa tilannetta, sen jälkeen ei kukaan.

Tuohtuneen soitin sairaalaan ! Annoin kuulua oikein olan takaa toiminnasta ja siitä kun mitään jatkosuunnitelmia ei ollut "kunhan nyt vaan tarkkaillaan tilannetta" ja siitä kun ei oltu edes mitään aamupalaa, saatikka juomista tarjottu kun mies ei päässyt sängystä minnekkään.

Soitostani meni ehkä viitisentoista minuuttia kun mieheni soitti ja sanoi, että hänelle oli tuotu aamupalaa ja siirtävät hänet ihan kohta röntgenin kautta osastolle. (oli siis tähän asti ensiavun tarkkailussa )

Röntgenkuvista ei löytynyt mitään, mutta mangneettikuvia ei suostuttu ottamaan kun ei ole tarvetta.

Neljä päivää mieheni makasi lähes liikuntakyvyttömänä sairaalassa saaden kipulääkitystä kunnes viidentenä päivänä sinnitteli itsensä sängystä ylös ja pääsikin sitten samana aamupäivänä sairaalasta ulos kyynerkepit mukanaan joiden avulla sinnitteli eteenpäin. Sairaslomaa 2 kuukautta.

Diagnoosi oli noidannuoli.

Mies oli tietysti itse huolissaan kun yhtäkkiä onkin liikuntakyvytön joten olin jo itse soitellut hänen työpaikkalääkärille ja sopinut jo, että tulee näyttäytymään hänelle.

Kovasti työpaikkalääkäri ihmetteli diagnoosia ja sairasloman pituutta. Ei kuulemma yleensä noin pitkää sairaslomaa kirjoiteta noidannuolesta. Ihmetteli myös, että sairaala ei ottanut kuin röntgenkuvat kun siellä olisi ollut kuulemma sellainenkin laite millä olisi saannut parempaa tietoa.
Sanoi, että ehdottomasti määräisi mangneettikuviin jos mieheni olisi kuulunut sairaskassaan, mutta nyt hän saisi tehdä päätöksen koska sen joutuu maksamaan omasta kukkarosta.

Mieheni meni magneettikuviin ja kaksi sisäänpäin olevaa tyrää sieltä löytyi. Ilmeisesti itsestään jotenkin poistuvat ajan kanssa.

Se ikäväpuoli asiassa on, että tulevaisuutta ei pysty ennustamaan. Saattaa olla, että näin ei tapahdu enää koskaan tai että näin tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan sanoi lääkäri.

Sairaalasta lähdettyämme meillekkin sanottiin, että sitten vaan takaisin jos uudelleen selkä menee ja sitten kiireesti jos jaloissa alkaa tuntua puutumisen merkkejä.

Kuullostaa niin samalta, voi että ottaa tällänen päähän. Tää miehen puol kuntosuus vaikuttaa koko perheeseen. Ennen niin urheilullinen ja aktiivinen tekevä ihminen on kuin varjo entisestään. Mies ei voi kotona tehdä oikein mitään, töissä käy välillä, välillä on sairaslomalla. Eli kaikki kotiaskareet on mun harteilla ja täytyy myöntää että kyllä se rupee tuntumaan kun kaiken hoitaa yksin, sen miehenkin pukemiset jne, aina välillä. Ei mun rahkeet tunnu ennä riittävän, ei vaan ole vuorokaudessa tarpeeksi tunteja enää kaikelle.
Sitä vaan toivos että mies sais selkänsä kuntoon ja me saataisiin takaisin se iloinen ja energinen ihminen, sillä oikeesti tää jo vaikuttaa miehen mielenterveyteenkin javarmaan pikkuhiljaa munkin

 

No voihan paska..paljompa tuokin auttaa :/
Oliko ne sitten ees tutkineet sen tarkemmin, kuvanneet tai mitään?

No eivät kuvanneet, on sitä aiemmin kuvattu ja sieltä nuo kulumat ja joku välilevyn pullistuma löytyny,mutta ei ilmeisesti tarpeeksi pahaa vikaa että asialle jotain tehtäisiin.

Kuulostaa niin tutulta !

Mun mies tippui ja käytännössä jaloiltaan keväällä ja jouduin ambulanssin tilaamaan hänelle.

Illalla sairaalassa ei tehty mitään muuta kuin laitettiin kipupiikkiä, kipupiikin perään. Siinä vaiheessa kun toinen morfiiniannoskaan ei poistanut kipua ja nostanut miestäni jaloilleen lääkäri ehdotti josko jäisi yöksi tarkkailuun.

Aamulla n. klo 8.00 soitin miehelleni. Yöllä n. neljän aikaan joku oli käynnyt katsomassa tilannetta, sen jälkeen ei kukaan.

Tuohtuneen soitin sairaalaan ! Annoin kuulua oikein olan takaa toiminnasta ja siitä kun mitään jatkosuunnitelmia ei ollut "kunhan nyt vaan tarkkaillaan tilannetta" ja siitä kun ei oltu edes mitään aamupalaa, saatikka juomista tarjottu kun mies ei päässyt sängystä minnekkään.

Soitostani meni ehkä viitisentoista minuuttia kun mieheni soitti ja sanoi, että hänelle oli tuotu aamupalaa ja siirtävät hänet ihan kohta röntgenin kautta osastolle. (oli siis tähän asti ensiavun tarkkailussa )

Röntgenkuvista ei löytynyt mitään, mutta mangneettikuvia ei suostuttu ottamaan kun ei ole tarvetta.

Neljä päivää mieheni makasi lähes liikuntakyvyttömänä sairaalassa saaden kipulääkitystä kunnes viidentenä päivänä sinnitteli itsensä sängystä ylös ja pääsikin sitten samana aamupäivänä sairaalasta ulos kyynerkepit mukanaan joiden avulla sinnitteli eteenpäin. Sairaslomaa 2 kuukautta.

Diagnoosi oli noidannuoli.

Mies oli tietysti itse huolissaan kun yhtäkkiä onkin liikuntakyvytön joten olin jo itse soitellut hänen työpaikkalääkärille ja sopinut jo, että tulee näyttäytymään hänelle.

Kovasti työpaikkalääkäri ihmetteli diagnoosia ja sairasloman pituutta. Ei kuulemma yleensä noin pitkää sairaslomaa kirjoiteta noidannuolesta. Ihmetteli myös, että sairaala ei ottanut kuin röntgenkuvat kun siellä olisi ollut kuulemma sellainenkin laite millä olisi saannut parempaa tietoa.
Sanoi, että ehdottomasti määräisi mangneettikuviin jos mieheni olisi kuulunut sairaskassaan, mutta nyt hän saisi tehdä päätöksen koska sen joutuu maksamaan omasta kukkarosta.

Mieheni meni magneettikuviin ja kaksi sisäänpäin olevaa tyrää sieltä löytyi. Ilmeisesti itsestään jotenkin poistuvat ajan kanssa.

Se ikäväpuoli asiassa on, että tulevaisuutta ei pysty ennustamaan. Saattaa olla, että näin ei tapahdu enää koskaan tai että näin tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan sanoi lääkäri.

Sairaalasta lähdettyämme meillekkin sanottiin, että sitten vaan takaisin jos uudelleen selkä menee ja sitten kiireesti jos jaloissa alkaa tuntua puutumisen merkkejä.

Kuullostaa niin samalta, voi että ottaa tällänen päähän. Tää miehen puol kuntosuus vaikuttaa koko perheeseen. Ennen niin urheilullinen ja aktiivinen tekevä ihminen on kuin varjo entisestään. Mies ei voi kotona tehdä oikein mitään, töissä käy välillä, välillä on sairaslomalla. Eli kaikki kotiaskareet on mun harteilla ja täytyy myöntää että kyllä se rupee tuntumaan kun kaiken hoitaa yksin, sen miehenkin pukemiset jne, aina välillä. Ei mun rahkeet tunnu ennä riittävän, ei vaan ole vuorokaudessa tarpeeksi tunteja enää kaikelle.
Sitä vaan toivos että mies sais selkänsä kuntoon ja me saataisiin takaisin se iloinen ja energinen ihminen, sillä oikeesti tää jo vaikuttaa miehen mielenterveyteenkin javarmaan pikkuhiljaa munkin

Meillä sama =( Mies kyllä kovasti touhuaa entiseen tapaan tai ainakin yrittä ja mä mielessäni pelkään, että koska taas mennään lanssilla.

Mullakin oli ongelmia lastenhoidon suhteen, mutta sain sitten ruinattua pomolta muutaman palkattoman vapaan jonka hän myönsi todella, todella nihkeästi !! Teki mieli sillekkin huutaa, että katotaa sitten kun omallekohdalle sattu, että mikä on ääni kellossa ? Kun itsellä oli mieletön hätä lapsista ja miehestä. Ei ollut mitään tietoa tulevaisuudesta ja siitä nouseeko se mies ylipäätänsä koskaan jaloilleen.

Saisitkohan sä palkatonta ?

Tai sitten kävelet itse työterveyteen ja sanot, että perhetilanne on nyt sellainen, että pää ei kestä. Näin meidän palkanlaskija sanoi minulle, että miksi et mennyt työterveyteen, niin ei olisi tarvinnut palkattomia ottaa, mutta ei sitä siinä tilanteessa tajunnut.

 

Jos miehesi työnantaja on kunta niin ei todellakaan tarvitse sairastaa loman aikana. Yli kolmen päivän sairasloma, joista on tuo lääkärintodistus siirtää automaattisesti lomapäivät myöhemmäksi. Soittakaa huomenna palkkatoimistoon ja sl-todistus sinne.

 

Eikun siis lomapäiviä jouduin käyttämään kun pomo ei palkatonta suostunut myöntämään vaikka sitä kuuluisi saada henkilökohtaisiinsyihin vedoten.

 

yksityiselle näyttään selkää? jos työpaikkalääkäristä ei apua saa.

 

Katzuja voimia, tiedän mistä kyse tasan tarkkaan. Itseltäni lähti jalat alta kymmenen vuotta sitten ja päivystyksen kipupiikeillä pääsin vasta ylös, välilevyvamma on todella inhottava tauti.

Ottaa aikaa parantua, itselläni meni neljä vuotta ennen kuin oli oireeton.

Rohkaisuna, ne nesteet mitä sieltä levyistä pursuaa kuivuvat ja kun paranee ja sitten sitä ei enää tunne. Kastää vain vuosia ja siksi niin inhottava sairaus.

90 % noista paranee ilman leikkausta ajan kanssa. Ei kannata kiirehtiä leikkaukseen siis.

 

Mulla on selässä 3 välilevynpullistumaa, magneettikuvattu v.2007. Selän kanssa on välillä tosi vaikeeta, mutta pitkän fysioterapian ja sen jälkeen PÄIVITTÄISEN selkäjumpan avulla olen pystynyt olemaan/työskentelemään suht normaalisti. Itseltänikin lähteny jalat pari kertaa alta. ja ambulanssilla sitten vaan sairaalaan.
Itse kuitenkin pidän leikkausta ihan viimeisenä vaihtoehtona, äidiltä leikattu 3 kertaa, ja aina se vaan vuosien päästä tulee takas, eli eipä juuri ole ollut hyötyä...
ite olen nyt kymmenisen vuotta elänyt ton selkäkipuilun kanssa.

 

Miehelläsi on oikeus keskeyttää loma ja jäädä sairaslomalle. Loma ei siis ole tarkoitettu sairastamiseen. Soittaa vaan töihin palkanlaskijalle ja ilmoittaa sairauslomasta. Loma näin keskeytyy ja siirtyy. Kannattaa usko pois!

Ainakin meillä on niin että jos kesken loman sairastuu niin 7päivää on omavastuuta ja sen ylimenevä osa sairaslomasta siirtyy myöhemmin pidettäväksi lomaksi mutta ei sitä ikinä sen loman jatkoksi saa ainakaan kesälomakaudella vaan joskus sitten syksyllä tai talvella. Mutta mä työskentelenkin kunnan hommissa sairaalassa - jossain voi olla paremmat edut!

 

No voihan paska..paljompa tuokin auttaa :/
Oliko ne sitten ees tutkineet sen tarkemmin, kuvanneet tai mitään?

No eivät kuvanneet, on sitä aiemmin kuvattu ja sieltä nuo kulumat ja joku välilevyn pullistuma löytyny,mutta ei ilmeisesti tarpeeksi pahaa vikaa että asialle jotain tehtäisiin.

Kuulostaa niin tutulta !

Mun mies tippui ja käytännössä jaloiltaan keväällä ja jouduin ambulanssin tilaamaan hänelle.

Illalla sairaalassa ei tehty mitään muuta kuin laitettiin kipupiikkiä, kipupiikin perään. Siinä vaiheessa kun toinen morfiiniannoskaan ei poistanut kipua ja nostanut miestäni jaloilleen lääkäri ehdotti josko jäisi yöksi tarkkailuun.

Aamulla n. klo 8.00 soitin miehelleni. Yöllä n. neljän aikaan joku oli käynnyt katsomassa tilannetta, sen jälkeen ei kukaan.

Tuohtuneen soitin sairaalaan ! Annoin kuulua oikein olan takaa toiminnasta ja siitä kun mitään jatkosuunnitelmia ei ollut "kunhan nyt vaan tarkkaillaan tilannetta" ja siitä kun ei oltu edes mitään aamupalaa, saatikka juomista tarjottu kun mies ei päässyt sängystä minnekkään.

Soitostani meni ehkä viitisentoista minuuttia kun mieheni soitti ja sanoi, että hänelle oli tuotu aamupalaa ja siirtävät hänet ihan kohta röntgenin kautta osastolle. (oli siis tähän asti ensiavun tarkkailussa )

Röntgenkuvista ei löytynyt mitään, mutta mangneettikuvia ei suostuttu ottamaan kun ei ole tarvetta.

Neljä päivää mieheni makasi lähes liikuntakyvyttömänä sairaalassa saaden kipulääkitystä kunnes viidentenä päivänä sinnitteli itsensä sängystä ylös ja pääsikin sitten samana aamupäivänä sairaalasta ulos kyynerkepit mukanaan joiden avulla sinnitteli eteenpäin. Sairaslomaa 2 kuukautta.

Diagnoosi oli noidannuoli.

Mies oli tietysti itse huolissaan kun yhtäkkiä onkin liikuntakyvytön joten olin jo itse soitellut hänen työpaikkalääkärille ja sopinut jo, että tulee näyttäytymään hänelle.

Kovasti työpaikkalääkäri ihmetteli diagnoosia ja sairasloman pituutta. Ei kuulemma yleensä noin pitkää sairaslomaa kirjoiteta noidannuolesta. Ihmetteli myös, että sairaala ei ottanut kuin röntgenkuvat kun siellä olisi ollut kuulemma sellainenkin laite millä olisi saannut parempaa tietoa.
Sanoi, että ehdottomasti määräisi mangneettikuviin jos mieheni olisi kuulunut sairaskassaan, mutta nyt hän saisi tehdä päätöksen koska sen joutuu maksamaan omasta kukkarosta.

Mieheni meni magneettikuviin ja kaksi sisäänpäin olevaa tyrää sieltä löytyi. Ilmeisesti itsestään jotenkin poistuvat ajan kanssa.

Se ikäväpuoli asiassa on, että tulevaisuutta ei pysty ennustamaan. Saattaa olla, että näin ei tapahdu enää koskaan tai että näin tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan sanoi lääkäri.

Sairaalasta lähdettyämme meillekkin sanottiin, että sitten vaan takaisin jos uudelleen selkä menee ja sitten kiireesti jos jaloissa alkaa tuntua puutumisen merkkejä.

No noinhan se just menee - mitä sä höyryät!!! Mulla on leikattu itseltä välilevytyrä kolmekymppisenä joten tiedän mistä puhun! Vuosi muakin vaan seurattiin ja kipulääkkeitä kovennettiin. Vasta sitten leikattiin kun oli pysyvän hermovaurion riski kun alapäästä meni tunto ja ykskaks en tuntenu mitään ja oli kakat housussa.Sitten leikattiin päivystyksenä ihan. Mutta ortopedi selitti mulle juurta jaksain et miks ei leikata. 90-95 % paranee ajan kanssa ilman leikkausta ja usein leikkauksesta tulee komplikaatioita,lisää hermovaurioita,arpikudosta jne. Mulle sanottiin diagnoosin jälkeen että viiden vuoden kuluttua olen tod.näk. samassa kunnossa leikattiin tai ei - joten eihän silloin kannata leikata kuin äärimmäisessä tilanteessa! Mullekin tuli leikkauksessa hermovauriota ja oikean jalan pari varvasta on tunnottomia joten mm.hiertyy ja paleltuu herkästi kun en tunne niitä ja lihasvoima tuossa jalassa on toista huonompi. ja nämä tuli nimenomaan leikkauksen yhteydessä kun hermoja vaurioitui kun sitä tyräkudosta kaavittiin pois. Kivut muuten kyllä jäi leikkauspöydälle,mutta selkä väsyy herkästi ja välillä tulee sellasia nikamalukkoja että jään linkkuun selkäni kanssa ja kulumia kuulemma tulee sitten jatkossa herkemmin tuohon leikattuun nikamaväliin. Tiedän kyllä että ne kivut on helvetillisiä pahimmillaan eikä morfiinikaan aina auttanu! Mutta näin ne nyt vain hoidetaan. Mullakin magneettikuvaus tehtiin vasta juuri ennen leikkausta kun haluttiin varmistaa ihan tarkkaan se leikattavan alueen tilanne.Kyllä se ortopedi sen diagnoosin oli ihan oikein tehnyt jo vuosi takaperin oireiden perusteella.

 

[quote="tuuli
No noinhan se just menee - mitä sä höyryät!!! Mulla on leikattu itseltä välilevytyrä kolmekymppisenä joten tiedän mistä puhun! Vuosi muakin vaan seurattiin ja kipulääkkeitä kovennettiin. Vasta sitten leikattiin kun oli pysyvän hermovaurion riski kun alapäästä meni tunto ja ykskaks en tuntenu mitään ja oli kakat housussa.Sitten leikattiin päivystyksenä ihan. Mutta ortopedi selitti mulle juurta jaksain et miks ei leikata. 90-95 % paranee ajan kanssa ilman leikkausta ja usein leikkauksesta tulee komplikaatioita,lisää hermovaurioita,arpikudosta jne. Mulle sanottiin diagnoosin jälkeen että viiden vuoden kuluttua olen tod.näk. samassa kunnossa leikattiin tai ei - joten eihän silloin kannata leikata kuin äärimmäisessä tilanteessa! Mullekin tuli leikkauksessa hermovauriota ja oikean jalan pari varvasta on tunnottomia joten mm.hiertyy ja paleltuu herkästi kun en tunne niitä ja lihasvoima tuossa jalassa on toista huonompi. ja nämä tuli nimenomaan leikkauksen yhteydessä kun hermoja vaurioitui kun sitä tyräkudosta kaavittiin pois. Kivut muuten kyllä jäi leikkauspöydälle,mutta selkä väsyy herkästi ja välillä tulee sellasia nikamalukkoja että jään linkkuun selkäni kanssa ja kulumia kuulemma tulee sitten jatkossa herkemmin tuohon leikattuun nikamaväliin. Tiedän kyllä että ne kivut on helvetillisiä pahimmillaan eikä morfiinikaan aina auttanu! Mutta näin ne nyt vain hoidetaan. Mullakin magneettikuvaus tehtiin vasta juuri ennen leikkausta kun haluttiin varmistaa ihan tarkkaan se leikattavan alueen tilanne.Kyllä se ortopedi sen diagnoosin oli ihan oikein tehnyt jo vuosi takaperin oireiden perusteella.[/quote]


Ihanaa, joku on oivaltanut, ettei se leikkaus ole autuaaksi tekevä asia
Tsemppiä selkävaivaisille!