Jouduin keskelle sukulaisperheen erodraamaa

[avuton...]

Eräs läheinen sukulaispariskunta on nyt siis eroamassa. Vaikeaa heillä on ollut ilmeisesti jo jokusen vuoden, mutta itse sain tietää vasta lähiaikoina. Perheen mies epäilee vaimoaan pettämisestä ja on jo monta kuukautta tarkkaillut häntä, mm. seurannut töihin, harrastuksiin jne. jotta saisi hänet kiinni itse teossa. Hän väittää, että vaimolla on useita sivusuhteita, mutta mitään todisteita ei ole. Vaimo on niin kiltti ja kunnollinen, että minun on erittäin vaikea uskoa näitä syytöksiä.

Ongelma tässä on siis se, että sukulaismies kertoo minulle omaa tarinaansa ja hänen vaimonsa taas toista, hyvin poikkeavaa näkökulmaansa tapahtumista. En oikein tiedä, miten minun kuuluisi toimia, koska en halua olla puolueellinen vaikka mielestäni tuollainen miehen vaimoaan kohtaan harjoittama kontrollointi ainakin lähentelee jonkinlaista psyykkistä ongelmaa. En todellakaan halua alkaa selvittelemään heidän eroaan, mutta haluaisin tukea kumpaakin sillä he ovat kummatkin aika rikki ja ovat toki läheisiä minulle. Miten tästä selviää loukkaamatta ketään?

 

[AivanSama]

No mitä jos sä sanoisit niille ton, mitä kirjoitit?

 

["Murri"]

Peesi AivanSamalle !

 

[älä]

Älä puutu, älä kommentoi, älä ota kantaa, älä valitse puoltasi, älä tue muutenkuin mahdollisesti kuuntelemalla.

 

[Squawe]

Sano tosiaan ajatuksesi heille molemmille. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että mikäli tilanne on tarpeeksi lähellä itseäsi ja jos yhtään elät tunteella, kuten minä, niin henkisesti jopa läheisille raskasta aikaa. Tiedän, että asioissa on aina kaksi puolta, mutta omalla kohdallani olen puoleni valinnut tietysti ajatuksissani oman lähisukulaiseni puolesta. Aiemmin sanoin suoraan lähipiirissäni oman mielipiteeni, mutta sillä aiheutinkin vain pahaa, koska sitten kaikki alkoivatkin puolustaa sitä "sukuun naitua" osapuolta. Täällä tilanne jatkunut useamman vuoden, kriittisin vaihe vuoden verran ja lapset kärsii.

Mä olen sivullisena ahdistunut välillä koko perheen tilanteesta nin, että nyt olen suvulle sanonut, etten halua tietää parin ongelmista yhtään mitään. Henkisesti raskasta aikaa myös läheisille, joten kannattaa mun näkemyksen mukaan pysyä etäämmällä.

 

[aapee...]

Helppohan se on sanoa että tue kuuntelemalla, hiljaako pitäisi sitten istua tuntikaudet ne kuuntelusessiot... Kyllähän tämä aika rankkaa on itsellekin, vaikka yritän olla puuttumatta. Lapset heillä on jo isoja että ei sentään mitään huoltajuuskiistaa ole, se tästä vielä puuttuisikin. Mutta voiko läheiset tehdä mitään jos huomaa että on psyykkistä ongelmaa, esim. tuo vainoharhaisuus? Kun miehessä ei omasta mielestään ole vikaa, hän on ihan satavarma että vaimolla on näitä rakastajia vaikka kukaan ei ole vilaustakaan nähnyt sellaisista eikä mitään viestiliikennettä kenenkään välillä. Vaimo yrittää hänelle syyttömyyttään vakuutella ja pyytelee myös tuttuja/läheisiä todistamaan hänen puolestaan.

 

[Been there done that]

Aikoinaan tuimme eroavaa pariskuntaa, emmekä ottaneet puolia. Kuunneltiin molempia mutta ei otettu kantaa mihinkkän suuntaan. Joskus jopa kun toinen tuli etuovesta sisään niin toinen lähti takaovesta ulos.
Luotto pelasi molempiin.

 

[Suku on pahin]

Vaikea tilanne. Mutta koittakaa pysyä neutraalina. Kuuntelette molempia ja jaatte huolet, mutta välttäkää antamasta neuvoja tai asettumasta kenenkään puolelle. Eiköhän se myrsky siitä laannu.

Onneksi teillä ei mene niin kuin minulle kävi, että sukulainen paljasti salasuhteensa meille vaikka olimme hänen puolisonsa kanssa läheisempiä. Kiva oli sitten kun asia tuli ilmi, puoliso sai tietää ja sai tietää meidänkin tienneen. Välit meni poikki, vaikka emme halunneet edes sotkeentua koko asiaan.