Jotenkin ahistaa...

Mua jotenkin ahistaa, olen surullinen... On ihana mies ja 4v. likka kaikki ok. Mut olisi kiva jos olisi joku jolle soittaa kun elämä kusee, tai pyytää jotain iltaaistumaan kun kääpiö nukkuu tai joku jolle puhua, käydä ulkona yms. Mies kyllä kuuntelee ja on ihana isä ja mies, mut perus suomalainen "juntti", ei osaa juoruta ja kauhistella toisten tekemisiä (kenen mies osaa?)
kaipaisin jotakuta jolle soittaa/pyytää kylään ja puhua turhia...
Muilla samanlaisia fiiliksiä vai oonko ainut?
Ja siis mulla kyllä kavereita, mutta lapselliset on kaukana ja kiireisiä ja lähellä olevat on lapsettomia...

 

täällä yksii

 

Onko saman kuulonen tilanne... Kaikki ihan ok, mut silti jotenkin... En osaa kertoa/kuvailla... Mistä päin olet... Laita yksäriä jos siltä tuntuu...

 

Samat fiilikset. Vaikka mulla onkin kavereita, hyviäkin, ei kukaan ole sellainen jolle vois soittaa esim. silloin kun vituttaa armottomasti :/

 

Samat fiilikset. Vaikka mulla onkin kavereita, hyviäkin, ei kukaan ole sellainen jolle vois soittaa esim. silloin kun vituttaa armottomasti :/

No just tätä mä tarkoitin... Kiitos että on muitakin... Koetetaan jaksaa :hug:

 

Mullaki on ihan samat fiilikset. No nyt on yksi kaveri jolle voin soittaa jne, mut se on mies, joten ns. juoruilut ja tyttöjen jutut jää siltä osin. Kaipais edes joskus semmosta likkaseuraa jonka kanssa purkaa omaa kummallista mieltään ja kauhistella maailmanmenoa.

 

missäpäin asut? Vois kirjotella... vaikka?

 

:hug: :hug:

 

missäpäin asut? Vois kirjotella... vaikka?

Kymenlaaksossa

 

Ja tässä viiras mustana, jos kirjoittelu kiinnostaa.