Jossitellaan: Jos olisit ollut puolisosi kanssa lähemmäs 40v yksissä ja paljastuisi että avioliittonne aikana..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ettätällästä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ettätällästä

Vieras
kuitenkin jo vuosia, vuosia sitten puolisosi olisi saanut lapsen jonkun toisen kanssa ja tunnustanut tämän omaksi lapsekseen niin miten reagoisit? Miten suhtautuisit jos tämä lapsi (joka toki olisi jo aikuinen) ottaisi yhteyttä? Ihan vaan jossitteluna.
 
Vetäisin karmeet kilarit, itkisin ja raivoisin, lähtisin kassien kanssa ovet paukkuen porukoille ja varmaan parin päivän päästä voitaisiin asiasta keskustella, siitä eteenpäin en osaa kyllä spekuloida et miten kävis, mut tuo alkureaktio olis tollanen "normaali"... :D
 
Jos lapsi on syntynyt ennen meidän suhdettamme, niin ei kai siihen sitten mitään voisi. Jokaisella on oma menneisyytensä ennen yhteistä taivalta.

Nyt kun tilanne ei ole oikea itselle, voisin kuvitella, että olisin aika neutraali. Yhteisillä lapsillamme olisikin vielä isompi sisarus, ja toivoisin että he tulisivat toimeen tai ylipäätänsä haluavat tutustua toisiinsa. Eihän lasten reagointia voi koskaan tietää.

Mikäli lapsi on vuosia sitten saanut alkunsa meidän ollessa yhdessä silloin, niin. No, shokki se olisi. Tapahtumasta on kuitenkin kulunut monta vuotta, joten en usko että se eron partaalle meidät ajaisi. Tilanteeseen olisi sopeuduttava ja tottakai mies saisis oman läksytyksensä syrjä hypystä.
 
Jos olisitte itse tuo lapsi niin ottaisitteko yhteyttä? Vai antaisitteko vaan olla. Isä on kuitenkin ollut tietoinen lapsestaan eikä ole yhteyttä pitänyt joten ilmeisesti ei todellakaan halua tuntea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ettätällästä;24158636:
Jos olisitte itse tuo lapsi niin ottaisitteko yhteyttä? Vai antaisitteko vaan olla. Isä on kuitenkin ollut tietoinen lapsestaan eikä ole yhteyttä pitänyt joten ilmeisesti ei todellakaan halua tuntea.

En ottais, mun mielestä hiljaisuus on aika selvä merkki siitä ettei halua tekemisissä olla/kantaa vastuuta tekemistään asioistaan.
 
Olisiko lapsi pantu alulle meidän suhteemme aikana vai ennen sitä, riippuisi paljon siitä.

Kuitenkin jos näin olisi niin ja olisimme olleet jo 40v yhdessä, olisimme molemmat jo yli 60v ja uskon että suhtautuisin asiaan siinä iässä hieman neutraalimmin kuin taas jos nyt tuollaista selviäisi niin kyllä heittäisin ukon pihalle pariksi päiväksi ja saisin sellaiset kilarit että oksat pois, jos olisi pettänyt niin sitten kyllä tulisi ero, en hyväksy missään nimessä.
 
Asia tulee kuitenkin paljastumaan viimeistään siinä vaiheessa kun tämä "isä" kuolee. Koska on virallisesti lapsen omakseen tunnustanut. Onko parempi että uutinen tulee silloin kun asiasta ei voi enää keskustella?
 
Luulen että se vaikuttaisi aika paljon ja negatiivisesti, koska alkaisin varmaan kyseenalaistaa kaiken muunkin todenmukaisuuden. Tuollainen vale, salattu ja säilytetty vuosikymmeniä.. Mikä kaikki muu olisi "unohtunut" kertoa..?

Voin kuvitella että olisin osittain myös todella vihainen miehelle siitä että olisi ollut niin täyspaska isä tälle lehtolapselleen, jos ei tosiaan olisi mitään yhteyttä pitänyt. Eikä myöskään omat lapset olisi saaneet tuntea sisarustaan. Ehkä tuon ikäisenä osaisi jopa enemmän miettiä sitä mitä muut ovat menettäneet kuin miten itseä on petetty.
 

Yhteistyössä