JOskus väsyttää kantaa toisten murheita...

[jadal]

Joskus tulee sellainen olo, että miksi juuri mun pitää olla se joka saa huolehtia ja selvitellä toisten asoita? miksi juuri mun pitää olla se likasanko jolle vuodatetaan kaikki paska, ja oletaan että mä jaksan loputtomiin kuulla muiden murheita.

Läheisistä ja rakkaista ihmisistä kyse, ja oikesti mielellään kuuntelen, olen olkapäänä, selvittelen teinien tekemisiä, otan vastuuta jne, jos siitä on apua... Mutta joskus se tuntuu liian raskaalta, liikaa vastuuta pienelle ihmiselle :snotty:

 

[hekla]

:hug:

 

[Myy-80]

:hug: Tiedän tunteen. Sillon ku oma jaksaminen tuntuu olevan vähissä, täytyy vaan osata ja uskaltaa sanoo asian olevan niin. Kieltäytyä kuuntelemasta. Pyytää purkamaan jollekin toiselle. Ei kenenkään voimavarat ole loputtomat ja omaa jaksamistaan pitää suojella. Jos eivät ymmärrä, niin on heidän häpeänsä. Toivottavasti säkin saat tukea sillon ku koet tartteevas.

 

[No]

Huolehtiminen täytyy osata rajata niin, että omat asiat/mielenterveys tulee myös hoidettua.

 

[jadal]

Ei mulla kuitenkaan ole sydäntä sanoa, että sori, nyt en jaksa kuunnella, mulla ei rahkeet riitä.

Kun näille ihmisille olen ainoa, kenelle puhua.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Sitten voit purkaa vaikka y-viestinä minulle tai jolle kulle muulle omia tuntojasi. :hug: Ihan vain siksi, että olo kevenee.

 

[Kowalski]

Minä lopetin likasankona olemisen, ja oma oloni parani huomattavasti.

 

[mul kans]

Tänäänkin oli työpäivä täysin pilalla, kun olin taas onnistunut ottamaan muiden murheita harteilleni

 

[jadal]

Onneks on palsta

Sekin jo keventää oloa, kun tänne tälläisen pikku purnauksen kirjoittaa

 

[hei]

Se täytyy itse uskaltaa muuttaa. Jos noille tahoille ei uskalla tai pysty, niin täytyy mennä jonkun toisen luo ja pyytää tukea ja apua. Uskaltaa olla heikko ja jättää vastuu muille.