Nyt taas ois se ei-niin-kovin-hyvä-päivän vuoro.
Tai siis eihän päivässä itsessään oo mitään vikaa, siinä vaan, että pari nuorinta ovat kipeinä ja ei siis olla päästy ulos, joten se energia mikä noissa Duracelleissa silti virtaa sairastelusta huolimatta, pitää purkaa johonkin.
Kuopus on nyt keksinyt, että kun oikein uhisee ja puhisee ja oikein voimiensa tunnossa vetää laatikon kahvasta niin kylmiöstä saa vihanneslaatikon tai lihalaatikon auki.
Sit jos ja kun ei äiti vielä ole huomannut ja ehtinyt hätiin, niin kun on oikein nopea ja näppärä käsistään, niin ne laatikot ehtii hyvinkin tyhjätä ja sit sinne laatikkoon on mukava sukeltaa ja niin äidillä on hetkessä vihanneslaatikossa tai lihalaatikossa 10 kg pientä nauravaista, omaan nokkeluuteensa tyytyväistä 1-vuotiasta tytöntylleröistä :snotty:
Syy miksi äiti ei ehkä ihan heti ole pikku-Monsteria estelemässä on hyvin pitkälti sitten 2-vuotiaassa isosiskossa, joka ylen ylpeänä uudesta pönttöönpissaamistaidostaan johtuen ravaa alvariinsa vessassa. Ja kun se pissa tai kakka ei aina ihan heti tule (koska siellä vessassa pitää ihan varmuudenvuoksi ravata noin joka 5. minuutti), siellä voi sitten leikkiä hammasharjoilla, hammastahnalla tai vaikka pyyhkeillä... tai vaikka pestä käsiä niin, että koko vessa on sit märkänä tai sit vessa on kuiva, mutta jotenkin vaan kummasti koko neiti on märkä hihoistaan.
Ja sit kun tuolta vessasta taas pääsee pois, niin pienempi on taas ehtinyt vuorostaan tyhjentää lihalaatikon sisällön hienoksi torniksi lattialle... ja kun siitä selvitään, niin jo taas tuo isompi istuu tomerana pöntöllä.
Ja kun isompi on valmis ja tälläkertaa jopa tuli pissa ja hammasharjat sai olla rauhassa, niin jo on pienempi ehtinyt tehdä asetelman perunapussista ja kurkusta ja on juuri vetämässä asetelmaansa porkkanoita...
Ja juu... keittiön ovi sais mielellään olla auki ja vessan ovea ei voi haalla teljetä kiinni. Nin ne on toisetkin tavoille oppineet ja oppii nämäkin... mutta kunhan nyt taas koittelevat rajojaan ihan urakalla näemmä.
Tai siis eihän päivässä itsessään oo mitään vikaa, siinä vaan, että pari nuorinta ovat kipeinä ja ei siis olla päästy ulos, joten se energia mikä noissa Duracelleissa silti virtaa sairastelusta huolimatta, pitää purkaa johonkin.
Kuopus on nyt keksinyt, että kun oikein uhisee ja puhisee ja oikein voimiensa tunnossa vetää laatikon kahvasta niin kylmiöstä saa vihanneslaatikon tai lihalaatikon auki.
Sit jos ja kun ei äiti vielä ole huomannut ja ehtinyt hätiin, niin kun on oikein nopea ja näppärä käsistään, niin ne laatikot ehtii hyvinkin tyhjätä ja sit sinne laatikkoon on mukava sukeltaa ja niin äidillä on hetkessä vihanneslaatikossa tai lihalaatikossa 10 kg pientä nauravaista, omaan nokkeluuteensa tyytyväistä 1-vuotiasta tytöntylleröistä :snotty:
Syy miksi äiti ei ehkä ihan heti ole pikku-Monsteria estelemässä on hyvin pitkälti sitten 2-vuotiaassa isosiskossa, joka ylen ylpeänä uudesta pönttöönpissaamistaidostaan johtuen ravaa alvariinsa vessassa. Ja kun se pissa tai kakka ei aina ihan heti tule (koska siellä vessassa pitää ihan varmuudenvuoksi ravata noin joka 5. minuutti), siellä voi sitten leikkiä hammasharjoilla, hammastahnalla tai vaikka pyyhkeillä... tai vaikka pestä käsiä niin, että koko vessa on sit märkänä tai sit vessa on kuiva, mutta jotenkin vaan kummasti koko neiti on märkä hihoistaan.
Ja sit kun tuolta vessasta taas pääsee pois, niin pienempi on taas ehtinyt vuorostaan tyhjentää lihalaatikon sisällön hienoksi torniksi lattialle... ja kun siitä selvitään, niin jo taas tuo isompi istuu tomerana pöntöllä.
Ja kun isompi on valmis ja tälläkertaa jopa tuli pissa ja hammasharjat sai olla rauhassa, niin jo on pienempi ehtinyt tehdä asetelman perunapussista ja kurkusta ja on juuri vetämässä asetelmaansa porkkanoita...
Ja juu... keittiön ovi sais mielellään olla auki ja vessan ovea ei voi haalla teljetä kiinni. Nin ne on toisetkin tavoille oppineet ja oppii nämäkin... mutta kunhan nyt taas koittelevat rajojaan ihan urakalla näemmä.
