Joskus ajattelen että olis helpompi olla yh (turhaa valitusta)

Käy välillä kateeks yh-ystävät jotka vie joka toinen viikonloppu lapsensa hoitoon isälleen,joskus olis rentouttavaa olla kokonainen viikonloppu ilman lapsia ihan omassa rauhassa.Rakastan lapsiani ylikaiken ja itse olen valinnut että olen kotiäiti ja naimisissa miehen kanssa joka on työnarkomaani.joskus vaan tekee mieli purkaa itseänsä johonkin.Mies tekee töitä 12-18 tuntia päivässä,7 päivää viikossa pääsääntöisesti.Olen yrittänyt hänelle sanoa että nauti lapsista nyt kun ne vielä ovat pieniä,häntä varmasti harmittaa vanhana kun ei lasten kanssa ehtinyt olemaan. Plus tähän vielä rahalliset asiat,yh-ystävät tienaavat mun mielestä ihan älyttömät summat rahaa kun kaikkeen tulee yh-korotus,taisi yksi mainita että saa kaikkine tukineen yhteensä 1700euroa/kk. Ja itse tipun nolla rahoilla muutaman kuukauden päästä kun nuorimmainen täyttää kolme,kun miehen tulot lasketaan. Kiitos kun sain valittaa,tuntuu aina paremmalta kun purkaa murheensa vaikka vain kirjoittamalla,saa asiat pois sisältään ja jaksaa taas nauttia niistä hyvistä asioista!

 

Jaksuja! Olen ihan samoja ajatuksia käynyt läpi. Plus että olen ajatellut pääseväni helpommalla kun olisi vain lasten ja omat sotkut siivottavana, sekä pyykkiäkin olisi aavistus vähemmän ku ei tarviis ukon vaatteita pestä!

 

Samoja fiiliksiä. En edes suuremmin enää tunne mitään miestäni kohtaan. Senkin takia niin raskasta henkisesti olla tässä "perhekuviossa" jossa mä hoidan lapset ja kodin. Lapset ihan pieniä vielä, muutaman vuoden aion vielä sinnitellä, sitten lähden.

 

Kateutta on monenlaista, olen itse yh enkä kyllä todellakaan sitä halua olla.
Kadehdin jopa niitä lapsia jotka voi sanoa hei mun isä teki.....
...kun omani eivät valitettavasti voi.

 

Samoja fiiliksiä. En edes suuremmin enää tunne mitään miestäni kohtaan. Senkin takia niin raskasta henkisesti olla tässä "perhekuviossa" jossa mä hoidan lapset ja kodin. Lapset ihan pieniä vielä, muutaman vuoden aion vielä sinnitellä, sitten lähden.

minkä ihmeen takia sinnittelet pari vuotta? Jos todellakin aiot lähteä niin tee se nyt!

 

Mä ymmärrän. Ja se on kyllä tosiasia, et semmosilla yksinhuoltajilla, joilla lapset on säännöllisesti myös isällään, on kyllä monesti paljon enemmän vapaata kuin kahden vanhemman perheessä. Ja olkoonkin arki raskaampaa kun sitä pyöritetään yksin, niin eipä se paljon siitä eroa, jos kahen vanhemman perheesä se isä on pitkiä päiviä töissä. Yksinhän se äiti silloin lapset ja kodin hoitaa...

Jokaiselle äidille kuitenkin oman jaksamisen kannalta olisi tärkeää saada niitä vapaahetkiäkin. Toivottavasti ap:kin saa edes jossain välissä vetää henkeä hiukan ja nauttia omastakin ajasta. Tiedän mistä puhun, itselläkään ei vapaata ole koskaan, enkä enää osaa sitä kaivatakaan, arki sujuu näinkin. Mutta olisihan se mukava joskus hetki hengähtääkin.

Ehkä miehesikin kuitenkin kannattaisi työtahtiaan hiukan keventää, ihan tosiaan perheensä mutta myös itsensäkin takia, eihän tuollaista tappotahtia kukaan ikuisesti jaksa..

 

tiedän tunteen..oon kuullut kanssa just näitä,et jos haluis enempi rahaa Kelasta,niin jotkut tekee niin että ne täyttää laput sinne eri osoitteilla ja siis että olis leikisti eronnut.Mutta itse sun asiaan eli siihen,et olis tosiaan kiva itekkin saada viiionloppuja vapaaks,tehä just niinkun huvittaa.Tietoinen päätös on ollut tulla vanhemmaksi,mutta silti pikkupiru toisinaan tai aika useinkin istuu olkapäällä..i know how you feel..

 

niin ja se vielä,että jos vaikka saisinkin ite viikonlopn,tai siis yhden kokonaisen päivän siitä,ei mun mies hyväksy alkoholia ollenkaan,joten riitahan siitä tulisi seuraavana aamuna kun tulisin jostain esim.tyttökaverilta takas..mies on kiltti ja huolehtiva,mutta sillä on niin jyrkät mielepiteet,etten edes mä kovapää niitä saa muutetuks..se ketuttaa pirust.

 

Samanlaisia ajatuksia ollut välillä itselläkin, ei tuo nyt aina töissä ole mutta sitten harrastuksissa tai jossain muualla, mut ei kotona! Edes viikonloppuisin, kun nytkin on hirvijahti.. miiloin mitäkin. Mut joo pitää kuitenkin sen pyykit pestä, paidat silittää ja hoitaa kotitöiden lisäks noi "perinteiset miesten hommatki" kun hän ei ehdi menoiltansa.
Mun täytyy suunnileen kerjätä sitä kuuluisaa omaa aikaa, et mies joskus katsois lasta. Miksei se vaan mee koskaan toisinpäin et itse vois vaan mennä, kyselemäti mitään.

 

Samoja fiiliksiä. En edes suuremmin enää tunne mitään miestäni kohtaan. Senkin takia niin raskasta henkisesti olla tässä "perhekuviossa" jossa mä hoidan lapset ja kodin. Lapset ihan pieniä vielä, muutaman vuoden aion vielä sinnitellä, sitten lähden.

minkä ihmeen takia sinnittelet pari vuotta? Jos todellakin aiot lähteä niin tee se nyt!

Niin, en tiedä. Lapset kovasti nauttivat iskän seurasta (silloin kun sattuu kotona olemaan) ja muutenkin helpompi kun ovat pieniä että edes joskus siinä se toinenkin apuna. En halua rikkoa heiltä perhettä vielä näin pieninä kun meillä tosiaan ei mitään isoja ongelmia ole.

 

"kiva" kuulla et on muitakin jotka murehtii samoja asioita.
Toivon että mies ymmärtäisi perheen merkityksen ennen kun on liian myöhäistä,tiedän etten itse loputtomiin jaksa tätä.Rakastan kyllä miestäni,mutta työ työltä kuilu meidän välillä kasvaa,ei se riitä mun mielestä että nähdään illalla n. tunti ennen kun mennään nukkumaan,ja sen ajan mies on telkun tai kannettavan ääressä.

Meidän lapset voivat sanoa että isä on töissä No vähän kärjistettyä,mutta maksimissaan joka toinen kuukaus saattaa olla päivä että mies ehtii meidän kanssa esim.käydä kaupungilla tmv.

Itse kaipaan tasavertaista kumppania kenen kanssa puhua,jakaa arjen iloja ja suruja,tehdä kotihommia joskus yhdessä tai laittaa ruokaa yhdessä,ihan mitä vaan.

 

Ja olkoonkin arki raskaampaa kun sitä pyöritetään yksin, niin eipä se paljon siitä eroa, jos kahen vanhemman perheesä se isä on pitkiä päiviä töissä. Yksinhän se äiti silloin lapset ja kodin hoitaa...

mie nyt vähän pätkin, mutta tuota en puhtaasti allekirjoita, on varmasti rankkaa pyörittää arkea yksin, mutta se että on oikeasti yksin vanhempi niin on paljon muutakin kuin se arki, ei ole toista kelle soittaa, jakaa vastuuta edes puhelimessa, ei toista joka hoitaa edes osan kodin asioista joskus jne.
kaikki jutut kodista ja lapsesta on kokoaika sun harteilla silloin kun olet ns. totaali yh,
no mie ollut tytön kanssa alusta asti yksin, ihan tietoinen valinta, ja en nyt mitenkään kateellisena kirjoita tätä siis, mutta ne ketkä todella on yksin tietävät sen eron kyllä....

ja niin joskus luin jostain artikkelin että: PITÄÄKÖ EROTA ETTÄ SAA OMAA-AIKAA, on se kyllä kaikessa raadollisuudessaan aika hurjaa, että ero on ainut keino saada vapaata, tsemppiä ja jaksamista kaikille tasapuolisesti eri tilanteisiin..

 

Mä tunsin kans joskus samoin kun ap. Sain sitten tarpeekseni ja nyt olis muutto edessä. En odota että yh:na arki olis jotenkin kivempaa mutta henkisesti varmaan helpompaa olla ilman miestä kun sen kanssa. Mä en noista yh rahaeduista pääse kauheesti nauttiin kun töissä käyn :kieh:

 

roosanäiti:tuo oli hienosti kirjotettu,siis tosiaan niin totta tuo että pitääkö erota että saat omaa aikaa.

 

"kiva" kuulla et on muitakin jotka murehtii samoja asioita.
Toivon että mies ymmärtäisi perheen merkityksen ennen kun on liian myöhäistä,tiedän etten itse loputtomiin jaksa tätä.Rakastan kyllä miestäni,mutta työ työltä kuilu meidän välillä kasvaa,ei se riitä mun mielestä että nähdään illalla n. tunti ennen kun mennään nukkumaan,ja sen ajan mies on telkun tai kannettavan ääressä.

Meidän lapset voivat sanoa että isä on töissä No vähän kärjistettyä,mutta maksimissaan joka toinen kuukaus saattaa olla päivä että mies ehtii meidän kanssa esim.käydä kaupungilla tmv.

Itse kaipaan tasavertaista kumppania kenen kanssa puhua,jakaa arjen iloja ja suruja,tehdä kotihommia joskus yhdessä tai laittaa ruokaa yhdessä,ihan mitä vaan.

Meillä on myös hyvin tämän tyyppistä. Tosin meillä miehellä on työn lisäksi harrastukset jotka vie joka päivä klo16 jälkee aikaa. Ja viikonloput kokonaan. En silti ole vielä eroa tekemässä oikeesti vaikka asia on käynytkin mielessä. Ja miehenkin kans on joskus juteltu että voi ku olis kiva kun olis koko viikonloppu omaa aikaa, kun olis lapset joka toinen viikonloppu muualla. Mutta toisaalta kaipaisimme sitä yhteistä aikaa. Meillä kun ei isovanhemmat tms hoida lapsia kuin ihan satunnaisesti 2tuntia.

 

Joskus vaan helpottaa kun saa purkaa itseään nimettömänä tänne palstalle.Ja saa kommentteja puolin ja toisin niin selvittää omia ajatuksia aika paljonkin. En siis sinällänsä kadehdi yksinhuoltajia,ja uskon ettei se mitään herkkua sekään ole.Tuttava piirissä on muutamia nimellisesti yksinhuoltajia,eronneita lasten isistä ja elävät uuden puolison kanssa epävirallisesti yhdessä ja saavat rahaa yksinhuoltajuuden mukaan.

Jos yrittäis takoa miehen kalloon järkeä ja saada hänet viettämään aikaa kanssamme vaikka edes päivän viikossa,sekin olisi edistystä.Tosin oon sitä tässä jo monta vuotta yrittänyt,toivottavasti joskus ymmärtäisi,taitaa olla vaan toivoton työnarkomaani.Pelkään myös miehen terveyden puolesta,koska en itsekkään usko että tuollainen työtahti on enään tervettä,pyörittää omaa firmaa ja on myös palkkatyössä.

Jaahas pitäisköhän sitä lähteä omiin hommiin ja vastaanottamaan isompia koulusta. Kiitoksia vastauksista

 

Ja olkoonkin arki raskaampaa kun sitä pyöritetään yksin, niin eipä se paljon siitä eroa, jos kahen vanhemman perheesä se isä on pitkiä päiviä töissä. Yksinhän se äiti silloin lapset ja kodin hoitaa...

mie nyt vähän pätkin, mutta tuota en puhtaasti allekirjoita, on varmasti rankkaa pyörittää arkea yksin, mutta se että on oikeasti yksin vanhempi niin on paljon muutakin kuin se arki, ei ole toista kelle soittaa, jakaa vastuuta edes puhelimessa, ei toista joka hoitaa edes osan kodin asioista joskus jne.
kaikki jutut kodista ja lapsesta on kokoaika sun harteilla silloin kun olet ns. totaali yh,
no mie ollut tytön kanssa alusta asti yksin, ihan tietoinen valinta, ja en nyt mitenkään kateellisena kirjoita tätä siis, mutta ne ketkä todella on yksin tietävät sen eron kyllä....

ja niin joskus luin jostain artikkelin että: PITÄÄKÖ EROTA ETTÄ SAA OMAA-AIKAA, on se kyllä kaikessa raadollisuudessaan aika hurjaa, että ero on ainut keino saada vapaata, tsemppiä ja jaksamista kaikille tasapuolisesti eri tilanteisiin..

Varmasti näin, silloin kun todellakin on totaalisesti yh, eli se isä ei ole läsnä lasten elämässä. Itsekin läheltä seuraan tällaisen yh äidin elämää, eikä se helppoa ole, vaikka hän hienosti pärjääkin.

Mutta silloin, jos isä haluaa osallistua lasten elämään ottamalla heitä luokseen ja osallistumalla lapsia koskeviin päätöksiin (tiedän myös tapauksia, jossa vanhemmat eronneet, ja silti avoimesti toisilleen soittelevat lapsia koskevissa asioissa ja jakavat näin ollen vastuuta), en pidä sitä yksinhuoltajan arkea kuitenkaan PALJON erilaisempana kuin perheen, jossa isä on töissä pitkät päivät ja äiti pääsääntöisesti yksin vastuussa siitä arjesta, lapsista ja kodista. Silloin siitä parisuhteessa elävästä äidistä saattaa tuntua kurjalta ja katkeralta, että parisuhteesta huolimatta hän on vastuussa lähes kaikesta yksin, eikä siltikään sitä vapaata ole koskaan. Vaikkakin se parisuhde olisi muuten hyvä ja kaikki asiat olisivat mallillaan, kyllä se varmasti raskaalta tuntuu, kun koskaan ei hetkeäkään saa hengähtää itsekseen.

Että sen takia sanoin ap:ta varsin hyvin ymmärtäväni, ja itsekin samoja ajatuksia ajatelleeni. En sano, että yksinhuoltajilla olisi helppoa, mutta ei se kahden vanhemmankaan perhe sitä lapsiperheen arkea välttämättä helpommaksi tee.

 

gekkolisko, mie ymmärsin kyllä sun pointin ihan hyvin

 

Mä saan kapsilisiä 146e eli yh korotus ja plus oma palkka,elarit on minimi en halunnu enempää. Tieten on"helpompaa"kun vaan omat ja lapsen sotkut mun ex mies jätti p*ska vanan aina peräänsä että siivoamista riitti. Mutta toivoisin että olisi mies kenen viereen mennä illalla nukkumaan ja herätä aamulla, ois toinen jolle jutella iltaisin jos jokin huolettaa ja vois iloita lapsen kehityksestä.. mut helpompi yksin jos sitä vaan riitelis,lapsihan siinä myös kärsii mut rahallisesti olet tiukemmalla yksin ellet saa super hyvää palkkaa

 

jeps eli tosiaan en tiedä mistä puheet yh:n isoista rahoista tulee, 10 euroa suurempi lapsilisä ja elareita 136 euroa kuukaudessa ja nyt päälle kotihoidontuki, säästöillä mennään kunnes palaan osa-aikaisena töihin... mutta joops, lisäys tuohon ylläolevaan tosiaan.