Jos vauvaa ei ala kuulumaan..

Hei!

Olisin kiinnostunut sellaisesta asiasta, että missä vaiheessa olette kääntyneet lääkärin puoleen kun vauvaa ei ala kuulumaan? Meillä on nyt reilu vuosi yritystä takana ja tiedän, että se ei vielä kamalan paljoa ole.. Mutta päätettiin, että jos ei toukokuuhun 2006 ole tärpännyt niin silloin viimeistään mennään lääkärin juttusille..

Mitkä muuten ovat ne toimenpiteet mistä lääkärit lähtevät liikkeelle,kun tällaisen asian esittää?

* Mietteliäs*

 

Hei!
Meillä yritystä takana pari vuotta, tutkimuksiin lähdettiin vuoden yrityksen jälkeen. Minulle määrättiin verikokeita, tutkittiin jotain hormoneja ja seuraava vaihe oli munatorvien aukiolotutkimus. Koska verikokeet ja munatorvien aukiolotutkimus oli ok, oli seuraavana vuorossa miehen simppatesti. Sekin ok.
Minulta poistettiin elokuussa endometriooma oikeasta munasarjasta. Endoa oli ainoastaan tuossa toisessa munasarjassa, eikä se aiheuttanut kovinkaan suuria kipuja, jomotteluja ja sen sellaista, mutta ei mitään jatkuvaa, jonka vuoksi olisin osannut epäillä mitään... Mutta se (endo) on kuitenkin yksi lapsettomuuden aiheuttaja.. Joten
nyt sitten odottelemme lapsettomuushoitoihin pääsyä, eka aika on joulukuun alussa.

Summasummaarum, monet lähtevät tutkimuksiin vuoden yrittämisen jälkeen, ikä on varmasti yksi tekijä, miksi hoitoihin halutaan nopeasti..

 

kannattaa niihin tutkimuksiin jo lähteä kun on vuosi yritystä...ainakin jos hoitoihin asti päädytään niin niissä menee aikaa. Me yritettiin kakkosta(ensimmäinen luomu)reilu vuosi, siitä sit menin omalle lääkärille joka kirjoitti lähetteen lapsettomuusklinikalle+ yritettiin jo kuukautiskiertoa saada säännöllisemmäksi(vaikkei ollut monen päivän heittoja), pyörähti puol vuotta ja lähete laparoskopiaan(olikohan oikein kirj.), taas meni n.10kk ennen kuin pääsin kyseiseen toimenpiteeseen...sen jälkeen tutkittiin sperma jne. meillä meni siitä lääkärillä käynnistä alkaen n.2.5v kun hoidoilla raskaus alkoi ja se oli ensimmäinen alkionsiirto.(yksi inseminaatio ennen sitä) tämä siis kunnallisella puolella tsemppiä teille ja suosittelen ainakin noita yleisiä tutkimuksia niin selviää onko jotain vikaa

 

Hei!
Meillä oli yritystä takana vuosi ja kaksi kuukautta kun hakeuduimme tutkimuksiin. Nyt on mennyt kolme kuukautta ja ihan alkutekijöissä ollaan vielä. Suosittelen siis jo nyt tutkimuksiin menoa, koska siinä tosiaan saattaa vierähtää vuosi jos toinenkin.

Me olemme yksityisellä puolella hoidossa. Ensimmäisellä käynnillä gyne kyseli taustat, iät, sairaudet aikaisemmat raskaudet ym. Sitten minulle tehtiin sisätutkimus, otettiin papa ja ultrattiin. Kaikki näytti olevan kunnossa, joten minulle kirjoitettiin lähete verikokeisiin ja miehelle sperma-analyysiin. Gyne varoitteli, että tuonne analyysiin saattaa olla jopa monen kuukauden jonot, että soittaa kannattaa mahdollisimman pian. No, meillä kävi hyvä tuuri ja mies sai ajan jo viikon päästä. Minä kävin veritesteissä kun kierto oli sillä mallilla, että kokeet voitiin ottaa. Kävin yksityisessä labrassa, eikä tulosten saaminen kestänyt kuin reilun viikon. Mies joutui sitten odottelemaa omia tuloksiaan noin kuukauden. Tulosten saavuttua varasin gynelle uuden ajan. Yksityisestä kun on kyse, niin joutuu odottamaan aina pari viikkoa ennen kuin vastaanotolle pääsee. Marssin sinne sitten tulosten kanssa, jotka gynen mukaan olivat loistavat!! Näin ollen mies voitiin kokonaan "unohtaa" ja nyt keskitytään minuun. Gyne ultrasi taas ja epäili, että en ovuloi ollenkaan. Siispä hän määräsi minulle terot ja clomit, joita syön nyt ensimmäistä kiertoa. Samalla gyne laittoi minulle lähetteen jatkotutkimuksiin, jonne sain jo kutsun ja ensimmäinen aika on tammikuun alussa. Siellä katsotaan ensimmäisenä, että munatorvet ovat auki ja otetaan koepaloja kohdusta.

Elikkä tässä vaiheessa ollaan. Tuli niin paljon tekstiä, että toivottavasti jaksoit lukea loppuun. Tsemppiä teille ja halauksia :flower:

 

Hei!
Isot kiitokset kaikille vastauksista, tuli itselleni paljon uutta tietoa! Vaikka olen kuullutkin, että lapsettomuushoidot ovat rankkoja ja pitkiäkin prosesseja, niin viestinne sai kyllä tajuamaan, että asiaa kannattaa pikapuoliin alkaa hoitamaan, kun tässä ei enää kuitenkaan ihan nuoremmasta päästä olla ..

HAUSKAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE ja kuulisin mielelläni lisääkin kertomuksia, jos vain joku vielä haluaa asiasta kertoa oman tarinansa.. :wave:

 

\

Hei!

Olisin kiinnostunut sellaisesta asiasta, että missä vaiheessa olette kääntyneet lääkärin puoleen kun vauvaa ei ala kuulumaan? Meillä on nyt reilu vuosi yritystä takana ja tiedän, että se ei vielä kamalan paljoa ole.. Mutta päätettiin, että jos ei toukokuuhun 2006 ole tärpännyt niin silloin viimeistään mennään lääkärin juttusille..

Mitkä muuten ovat ne toimenpiteet mistä lääkärit lähtevät liikkeelle,kun tällaisen asian esittää?

* Mietteliäs*

Hei!

Meillä oli hieman alle vuosi yritystä, kun päästiin hoitoihin.
Tosin siksi, kun kävin tutkimuksissa tervk. ja verikokeissa.
syynä oli kovat endo kivut. Sain lähetteen naistenpuolelle.
Yritystä takana yli kolme vuotta. Hoitoja on tehty jo paljon, vieläkin jatketaan.
Verikokeilla, ja ultralla aloitetaan. Mieheltä tutkitaan vehkeet ja sperma.
Tsemppiä! onnea yrityksille!

 

No hei!
Ajattelimpas tähän väliin kertoa myös oman tarinani..
jätin pillerit pois 8/2004 ja siitä lähtien on yritetty tulla raskaaksi ...turhaan!
Nyt lokakuun alussa sitten varasin ajan yksityiselle gynelle ja kävin sisätutkimuksessa ja papa-koe otettiin samalla.. gyne määräsi samantien seuraavan ajan PCT:hen (edellisenä iltana pitää olla yhdynnässä, ja PCT:ssä katsotaan siittiöiden määrää ja laatua kohdun limakalvolla ja samalla ultrataan munarakkulat) testissä kaikki oli hienosti, siittiöitä löytyi, jokunen varsin vikkeläkin ja munarakkulat oli isot ja komeat... seuraavalla viikolla kävin verikokeessa, jonka tulosta en ole vielä saanut ja ensiviikolla olen menossa TSSG:hen eli tuohon munatorvi testiin...
Eli pelottavaa ja raskasta syksyä/talvea täällä elellään päivä kerrallaan eteenpäin ja toivotaan kovasti ihmettä tapahtuvaksi =)
Onnea kaikille kanssaihmisille ja kirjoitellaan kuulumisia aina välissä!
:heart: :heart: :heart:

 

Vajaa vuosi yritettiin ja sit mentiin lisätutkimuksien kautta lapsettomuushoitoihin. Mä tiesin alusta alkaen et mussa on häikkää niin mä hieman huijasin niitä gynepolin tätejä ja sanoin et oltiin yritetty jo vuosi vaik todellisuudessa oltiinkin vasta 8kk yritetty.

 

Meidän tarina menee sitten puolestaan suurinpiirtein näin: Yksityiselle hakeuduttiin n. puolen vuoden jälkeen eli todella nopeasti mutta tiesimme että kaikki ei ole ok. No tutkimuksia tehtiin ja lopputulos oli, että koeputkihedelmöitys oli ainut mahdollisuutemme. Ensimmäinen hoito ei onnistunut, pääsimme kyllä alkion siirtoon asti mutta alkio ei kiinnittynyt. Toisesta hoidosta sai alkunsa ihana rakas lapsemme. Tämän jälkeen minulle on tehty yksi pas eli pakastealkioiden siirto joka ei myöskään onnistunut, alkio ei kiinnittynyt sekä yksi koeputkihedelmöitys jossa pääsimme siirtoon mutta kiinnitystä ei taaskaan tapahtunut. Koko ajan olemme olleet ilman ehkäisyä ajatuksella että "ihmeitäkin tapahtuu". Nyt on taas mielessä josko vielä jaksaisi lähteä hoitoihin vaikka edellinen kerta oli tosi rankkaa!? Toisaalta toisen vauvan kaipuu on suuri mutta kuitenkin olemme saaneet yhden ihanaisen. Tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa "taisteleville"!!!

 

Jos on epäsäännöllinen kierto (kuten minun tapauksessani oli), kannattaa tutkimuksiin hakeutua jo puolen vuoden jälkeen. Niin mekin teimme. Meidän tapauksessa kaikki tutkimukset oli läpikäyty noin 1,5 vuodessa. Olimme juuri menossa kuulemaan sekä mieheni että itseni lopullisia tutkimustuloksia kun plussasin (ilmeisesti munanjohtimien aukiolotutkimus auttoi, vaikka "röörini" eivät olleetkaan tutkimuksen mukaan tukossa!). Lapsettomuustulostenkuulemiskäynti vaihtui siis viikon 8 ultraan!

Meillä lasta yritettiin siis n. 1 v 10 kk ja nyt parvekkeella vaunuissa tuhisee 5 kk:n ikäinen poika.

Ps. Tutkimustuloksissa selvisi, että minussa ei ole mitään vikaa (vaikka kuukautiseni ovatkin säännöllisesti poissa jopa kuukausia!!!) ja mieheni siittiöistä 100 % oli epämuodostuneita. Ihmeitä siis onneksi tapahtuu! =)

 

Heippuli! :wave: Ilmoittaudumpa minäkin tälle puolel, tuolla kuumeilijoissa olen notkunut tähän asti.

Meillä yritystä takana puolitoista vuotta ja tuloksetta. Sain lähetteen lapsettomuusklinikalle ja kerran olen siellä jo käynyt. Otti papan ja ultrasi, sekä verikokeissa kävin. Mutta hoitoja ei jatketa ennen miehen simppanäytettä. Ja se kuulema maksaa jotain 70e, joten eipä ole vielä varaa. Ja toisekseen, mieheni simpat on tutkittu joskus vuosia vuosia sitten ja silloin hänellä oli vian 15%:n mahdollisuus tulla isäksi. Mutta on vikaa minussakin, koska kiertoni heittelee vieläkin 14-n.50 päivään. Eli ainakaan en ovuloi läheskää joka kierrosta, jos ollenkaan.

Eli nyt täytyisi yrittää rahat säästää, jotta mies pääsisi simpat viemään ja sitten tulosten tullessa voin vasta soittaa seuraavan ajan itselleni. Vain Terolutit sain, jotka pitäisi aloittaa kierron 15. päivä.

Olen jo oikeastaan heittäny pyyhkeenkin kehään, en meinaa jaksaa. Ei sitä plussaa koskaan tule, kun selvästi molemmissa on vikaa. Vaikka kyllähän niitä ihmeitä tapahtuu, en vain jaksa uskoa siihen omalla kohdallani. :/ Ja mihkää koeputkihoitoihin emme edes aio lähtee, sitten ollaan lapsettomia. Emme aio omakotitalon hintaa pistää hoitoihin, joissa ei ole edes läheskään suuret varmuudet edes onnistua.

Tällaista tänne... Raskasta on, mutta olen jo alkanut asennoitumaan elämään lapsettomana koko elämäni. Onneksi meillä on edes näitä karvaisia vauvoja senkin edestä...

 

\

Heippuli! :wave: Ilmoittaudumpa minäkin tälle puolel, tuolla kuumeilijoissa olen notkunut tähän asti.

Meillä yritystä takana puolitoista vuotta ja tuloksetta. Sain lähetteen lapsettomuusklinikalle ja kerran olen siellä jo käynyt. Otti papan ja ultrasi, sekä verikokeissa kävin. Mutta hoitoja ei jatketa ennen miehen simppanäytettä. Ja se kuulema maksaa jotain 70e, joten eipä ole vielä varaa. Ja toisekseen, mieheni simpat on tutkittu joskus vuosia vuosia sitten ja silloin hänellä oli vian 15%:n mahdollisuus tulla isäksi. Mutta on vikaa minussakin, koska kiertoni heittelee vieläkin 14-n.50 päivään. Eli ainakaan en ovuloi läheskää joka kierrosta, jos ollenkaan.

Eli nyt täytyisi yrittää rahat säästää, jotta mies pääsisi simpat viemään ja sitten tulosten tullessa voin vasta soittaa seuraavan ajan itselleni. Vain Terolutit sain, jotka pitäisi aloittaa kierron 15. päivä.

Olen jo oikeastaan heittäny pyyhkeenkin kehään, en meinaa jaksaa. Ei sitä plussaa koskaan tule, kun selvästi molemmissa on vikaa. Vaikka kyllähän niitä ihmeitä tapahtuu, en vain jaksa uskoa siihen omalla kohdallani. :/ Ja mihkää koeputkihoitoihin emme edes aio lähtee, sitten ollaan lapsettomia. Emme aio omakotitalon hintaa pistää hoitoihin, joissa ei ole edes läheskään suuret varmuudet edes onnistua.

Tällaista tänne... Raskasta on, mutta olen jo alkanut asennoitumaan elämään lapsettomana koko elämäni. Onneksi meillä on edes näitä karvaisia vauvoja senkin edestä...

Täällä meilläpäin siemennesteen tutkimus maksaa 40? yksityisellä,josta sitten kela maksoi osan takaisin,Älä heitä pyyhettäsi kehään,minulla on paperit etten voi biologisia lapsia saada koska sekä miehessä että minussa vikaa. Meillä on yksi lapsi saanut alkunsa hormonihoidoilla ja kaksi seuraavaa ihan luomuna.Hormonihoidot voidaan kyllä aloittaa vaikkei miestäsi olekaan tutkittu uudestaan,kyselehän vielä,ja vetoa siis tuohon kuukautiskiertoosi. Tsemppiä kaikille lapsettomuushoidoissa käyville ja muille lasta yrittäville.En ikinä unohda milliasta se aika oli ja olenkin nyt kovasti onnellinen pienistä lapsistani koska niin pitkään pelkäsin etten koskaan omaa lasta saisi.

 

Mie käyn Tampereen Taysis tk:n lähetteel ja sanoivat että se sperma-analyysi on jotain 70e:n kieppeillä... Ja että sitten vasta jatkavat mun hoitoja, kun siitä on tulos tullut.

Noh, ehkä tämä tästä... Mutta niitä ihmeitä ei vain kaikille tapahdu. :'( Kun tuskin miehen sperman laatu parantunutkaan on ja sitten vielä mitä miust löytyykään... *huoh* Noh, ilman ehkäisyä joka tapauksessa jatketaan sitten vaikka loppuelämä, jos vaikka se ihme tapahtuisi. =) Siihen semi.... Öööh, mikä se ny olikaan nimeltään? Niin siihen varmaan lähdetää, jos sikseen tulee, muttei siitä pidemmälle. Ne rahat aiomme sijoittaa sitten jotenkin muuten, meihin ja elämäämme.

 

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka se "kerran kirpaisee" niin en kadu yhtään eli rahaa on mennyt kaikkiaan noin 10.000 euroa joista takaisin on saatu Kelan korvaamat osuudet mutta meillä on kuitenkin aivan ihana lapsi jota ei voi rahalla mitata! Itsekin aikanaan ajattelin että kamala rahamäärä jonka joutuu "pulittamaan" mutta silloin mietin asian niin, että jos en nyt kokeile tätä mahdollisuutta vain sen takia että en raaski niin entäs sitten kun viidentoistavuoden päästä ajattelen, että miksi en edes yrittänyt?! Onneksi yritin. Tiedän että monet ovat joutuneet ottamaan lainaa hoitoihin.

 

Ilokseni huomasin, että tämäkin ketju on alkanut taas elämään Meitä on jo monta! Tosin se asia joka yhdistää, ei ole mukava mutta se että löytyy vertaistukea on =)

Blue-J kävinkin äsken kuumeilu osastolla ja peesasin jättämääsi viestiä 20 yrityskierrosta.. Täällä siis saman verran suunnilleen.. Vieläkään en ole asian suhteen tehnyt mitään jos ei multitabsin ja greippimehun ostamista lasketa Mutta kai tässä kohta täytyy vakavasti alkaa noita lääketieteellisiä toimenpiteitä harkitsemaan..

Ilo on huomata sekin, että ne vaavit osaa yllättää.. vaikka olisi todettukin, että prosentuaalinen mahdollisuus on pieni. Joten toivo elää..
:wave:

 

nuo raha-asiat hoitojen kohdalla kannattaa kyllä harkita - vaikka mekin oltiin julkisella puolella eikä koitettu koeputkihoitoa kuin kerran, niin kyllä sitä silti sai miettiä mistä siihen hormonihoitoonkin rahat ottaa... me ei ainakaan uskallettu ottaa lisälainaa kun asunto- ja opintoveloissa riittää kyllä seuraavien parin vuosikymmenen ajaksi. vaikka tietysti sen voi ajatella niinkin että lapsen kasvattaminenkin vaatii resursseja, joten miksipä ei sitten alkaisi sijoittaa sitä rahaa lapseen jo etukäteen. se vaan, että me ei sitten saatu sitä lasta.
adoptiojonossa ollaan...

 

Tässäpä meidän tarinaa.Vuosi yritettiin vauvaa itsekseen,jonka jälkeen menimme tutkimuksiin yksityiselle.Pari kuukautta tutkittiin jonka tuloksena miehen spermassa todettiin vastaaineita,pyrkii simpat liimautumaan klönttiin,musta vikaa ei löydetty.
4 inseminaatiota tehtiin peräkkäisillä kierroilla tuloksetta.Seuraavaksi koitettiin koeputkihedelmöitystä.Piikittelin itseeni munasoluja tuottavaa hormonia ja samaan aikaan otin nenäsumutetta joka lamaa omaa hormoni tuotantoa.Kun tilanne näytti "kypsältä" puktoitiin kaikki munarakkulat.Kaikkiaan saatiin 12 kpl munasolua joista puolet koeputki hedelmöitettiin ja puolet mikroinjektoitiin.Kummastakin ryhmästä saatiin 8 kpl hdelmöittynyttä munasolua,joista yksi siirrettiin kohtuuni ja loput pakastettiin.Vasta kolmans siirtoalkio alkoi "itämään", ja tyttö syntyi 17.8.2005!
Meille lääkäri sanoi,että aikanopeasti raskaus alkoi!Että ei kannata vaan kertaa kokeilla.Hoidot todella voi viedä aikaa.Aika masentavaa kun on jo muutenkin yritystä takana.Vaikka hoidot ovat tähtitieteellisen kalliita ja stressaavia niin ei todellakaan kaduta,että niihin lähdettiin.Nyt nautimme pienestä kääröstämme täysillä!Kaveria lähdemme tytölle "hakemaan",kun alamme toista lasta toivoa,4 alkiota meillä vielä on pakasteena.
Voimia kaikille yrittäville!Se pieni toivo ajaa yrittämään aina vaan.
T:Vihdoinkin Äiti

 

joo, en minäkään tarkoittanut ettei kannattaisi yrittää hoitoja jos vain voi - meillä se kaatui lääketieteeseen eli itse en kykene lasta saamaan millään keinolla, lääkäri kertoi pahoitellen, että ei kannata edes yrittää toista kertaa. tsemppiä teille, jotka pystytte hoitoja jatkamaan! =)

 

meillänäin:
yritystä 07/03 lähiten,apua haettiin 08/04 yksityiseltä joka kirjotti clomifenit kun en ovulointu kunnolla verikokeen mukaan.
clomit meinasin aloittaa 10/04 mutta olinki luomuna raskaana joka oli kohduulkoinen leikattiin oikea torvi pois oliko rv8+...clomit nassuun 12/04....
02/05 keskenmeno rv6+......kk tauko clomeilla viimeinen clomikuuri joita oli 6....plussa 07/05...jes...mutta sekin meni sitten niin että rakenneultrassa annettu mitään toivoa pienelle sydän olis loppunut ei olleet keuhkot kehittyneet ku ei lapsivettä...kun munuaiset ei toimineet tai puuttuivat kokonaan.....keskeytys 11/05.rv21+...ja.
01/06 on jälkitarkastuksen aika ja sovimme miten etenemme clomeilla vai IUI.....jännittää pelottaa......montakohan vuotta vielä???

 

No niin ystäväiseni
Eli TSSG nyt takana... ja munatorvet olivat testin mukaan auki. Seuraavaksi pitää viedä miehen spermanäyte ja ootella tuloksia verikokeista.. lääkäri varoitteli, että voidaan olla sellainen tapaus että syytä lapsettomuuteen ei voida selvittää, koska kaikki näyttäis olevan tähän asti kunnossa..
Mutta nyt on kuitenkin olo helpottunut vähän kun tutkimukset on aloitettu ja tämä homma on saatu etenemään!
Jaksamusta ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille
:xmas: :heart: :xmas:

 

Nyt vasta osallistun keskusteluun, aikaisemmin seurannut "taustalla". Puolitoista vuotta takana yritystä ja useampi clomi ja terolut kuuri takana. Välillä näytti tosi hyvältä että clomi puree, mutta taas romahti ettei mitään edistystä. Kuinka pitkän yrityksen jälkeen olette päässeet keinohedelmöityksiin? Minulle ei hoitava lääkäri ole ehdotellut edes muuta kuin clomia :/ . Ehkä pitäisi ite aktiivisesti vain kysellä... Mutta sitä on yleensä niin jännittynyt ja kaikki mielenpäällä kun sinne menee ettei tosiaan muista mitään kysyä edes... Jospa se tästä vaikka välillä onkin alamaissa kun ei tunnu tulevan mitään tulosta... Voimia kaikille ja peukut pystyyn :flower:

 

\

meillänäin:
yritystä 07/03 lähiten,apua haettiin 08/04 yksityiseltä joka kirjotti clomifenit kun en ovulointu kunnolla verikokeen mukaan.
clomit meinasin aloittaa 10/04 mutta olinki luomuna raskaana joka oli kohduulkoinen leikattiin oikea torvi pois oliko rv8+...clomit nassuun 12/04....
02/05 keskenmeno rv6+......kk tauko clomeilla viimeinen clomikuuri joita oli 6....plussa 07/05...jes...mutta sekin meni sitten niin että rakenneultrassa annettu mitään toivoa pienelle sydän olis loppunut ei olleet keuhkot kehittyneet ku ei lapsivettä...kun munuaiset ei toimineet tai puuttuivat kokonaan.....keskeytys 11/05.rv21+...ja.
01/06 on jälkitarkastuksen aika ja sovimme mitedffdn etenemme clomeilla vai IUI.....jännittää pelottaa......montakdfcohan vuotta vielä???f §

voihan p****. anteeksi, olen todella pahoillani.

 

me yritettiin kaksi vuotta ennen kuin menin itse lääkärillä. lääkäri määräsi keltarauhaskuurin, mutta en kerinny hakea sitä ku sitten olikin jo raskaana!! tosi vaikea raskaus mutta lopputulos oli ihana! halusin vain kertoa että koskaan ei tiedä milloin tärppää!!! näin onnellisesti meillä. toivon koko sydämmestä teille kaikille "lapsettomille" onnea yrityksiin ja kaikkein eniten VOIMIA! :heart: