Jos vauva tiputtaa ruokaa?

["vieras"]

Jos vauva tai miksei taaperokin, tiputtaa ruokaa kädestään lattialle, annatteko sen lapselle takaisin, vai annatteko kokonaan uuden? Siis jos vauva mutustaa vaikkapa leipäpalaa, hedelmäpalaa tai vastaavaa ja se lipeää kädestä vahingossa lattialle (ja kuuluuhan tuo lattialle heittely tiettyyn kehitysvaiheeseenkin)?

 

[Maira]

Lattialle heittely ei todellakaan kuulu kehitysvaiheeseen tässä huushollissa..

Ja ei, en anna, meillä on toi karvaimuri.

 

[Bonaire]

No en tietenkään anna sitä lattialta noukittua ruokaa takaisin vauvalle tai lapselle.En syö itsekään lattialle vahingossa tippunutta ruokaa.En ole kuullutkaan, että lattialle ruuan tiputtelu kuulu kehitysvaiheeseen :O
Sen muistan, että esikoisesta oli hauskaa tiputella tavaroita lattialle ja joku toinen sitten nosti sen takaisin esim. pöydälle.

 

[KiiajaVille]

saa sen kyllä takaisin kotona ollessa, jos ravintolassa niin saa jäädä sinne (tai nostetaan ylös mutta ei sitä enää kyllä suuhun kukaan laita)

 

["suru"]

Lattialle heittely ei todellakaan kuulu kehitysvaiheeseen tässä huushollissa..

Ja ei, en anna, meillä on toi karvaimuri.

varo vaan, joku tulee sulle vielä kertomaan, kuinka tuo on elintärkeä vuorovaikutuksenopettelu leikki, jota ei saa vauvalta kieltää edes ravintolassa tai kylässä. Näin mulle kerrottiin palstalla esikoisen ollessa vauva

Riippuu hieman tilanteesta, mutta kotona kyllä usein annan takaisin vauvalle. Meillä ei ole lemmikkejä ja pöydänalus pestään monta kertaa päivässä, juurikin tuon tiputtelun vuoksi, eli eipä tuo lattia niin kovin likainen ole. Menisi muuten aika paljon ruokaa roskiin, jos aina hakisin uuden.

 

[jkfgu]

Voi meidän lattialta antaa leipäpalan vauvalle takaisin.. Tutut siellä on vaan kävelly..

 

["vvieras"]

Meillä molemmat on tiputelleet leivänpalasia, hedelmäviipaleita tms kiinteitä ruokia lattialle jossain vaiheessa, siinä vähän alle vuoden iässä.

Jos ruokaan ei ole paljon tarttunut kissankarvoja, niin kyllä meillä lattialle tippuneet ruuat syödään. Jos on sellainen ruoka, että se pystyy huuhtomaan ( banaani, omena tms), niin huuhtaisen hanan alla kissankarvat pois ja isken takaisin mukulan kouraan.

 

[Maira]

[QUOTE="suru";26723604]varo vaan, joku tulee sulle vielä kertomaan, kuinka tuo on elintärkeä vuorovaikutuksenopettelu leikki, jota ei saa vauvalta kieltää edes ravintolassa tai kylässä. Näin mulle kerrottiin palstalla esikoisen ollessa vauva
[/QUOTE]

:O No niinhän olikiiiiii...

 

["vieras"]

Mä joko annoin takaisin tai annoin olla siellä. Ja sitten nostin lapsen lattialle syömään sinne heittelemänsä ruoat Meillä oli huonosti syövä moniallerginen lapsi. Jostain syystä lattialta "löydetty" ruoka oli niin mielenkiintoista, että se piti tunkea suuhun vaikka pöydän ääressä sama ruoka ei kelvannut. Joten annoin syödä pöydän alta, siinä tilanteessa mikä vaan keino lapsen syömisten parantamiseksi kelpasi Allergioiden vuoksi lattiat olivat yleensä aika puhtaat, joten ei siellä muuta syötävää ollut, kuin lapsen juuri heittelemät. Lopetti aikanaan ruoan heittelyt.

 

["vieras"]

riippuu ruuan koostumuksesta ja siitä kerkeskö koira sitä vetäistä napaansa. jos vaikka hedelmän siivu lämähtää lattiaan niin annan uuden mutta esim. naksut ja sellainen mistä saa karvat puhaltamalla pois annan takaisin.

 

[aurora81]

No en mä nyt mitään makaroonia ala takas ojentamaan, mut jos esim.heittää leivän lattialle niin en mä uutta ala tekemään. Ei meidän lattiat nyt niin paskasia ole, kun melkein joka päivä keittiön lattiakin pestään.

Niin ja jos multa tippuu oma leipä lattialle, niin kyllä mä sen vielä syön (ku joku mainitsi ettei syö).

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26723630]Mä joko annoin takaisin tai annoin olla siellä. Ja sitten nostin lapsen lattialle syömään sinne heittelemänsä ruoat Meillä oli huonosti syövä moniallerginen lapsi. Jostain syystä lattialta "löydetty" ruoka oli niin mielenkiintoista, että se piti tunkea suuhun vaikka pöydän ääressä sama ruoka ei kelvannut. Joten annoin syödä pöydän alta, siinä tilanteessa mikä vaan keino lapsen syömisten parantamiseksi kelpasi Allergioiden vuoksi lattiat olivat yleensä aika puhtaat, joten ei siellä muuta syötävää ollut, kuin lapsen juuri heittelemät. Lopetti aikanaan ruoan heittelyt.[/QUOTE]

Meillä on ihan sama homma. Jos nostan lapsen syöttötuolista ennen kuin olen lattian pyyhkinyt, kaveri on samoin tein syöttötuolin juuressa syömässä roippeitaan, jotka juuri hetki sitten eivät kelvanneet millään. Ehkä tää on joku tulevaisuuden ruokailutapa syödä lattialta kerran haukattuja eväitä Eli joo, meilläkin saa syödä lattialla käyneitä eväitä...

 

["vieras"]

:O No niinhän olikiiiiii...

Öh, mutta jos semmoinen 9-12 kk vanha alkaa heitellä ruokaa lattialle joka ruokailulla, niin mitä teet?

Siis kun eihän tuon ikäinen vielä mistään kurinpitotoimista mitään tajua.

 

[Maira]

[QUOTE="vieras";26723677]Öh, mutta jos semmoinen 9-12 kk vanha alkaa heitellä ruokaa lattialle joka ruokailulla, niin mitä teet?

Siis kun eihän tuon ikäinen vielä mistään kurinpitotoimista mitään tajua.[/QUOTE]

Sit loppuu ite syöminen ja kyllä meillä vuoden ikäinen jo ymmärti sen et niin ei saanut tehdä ja jos teki niin lähti eväät nenän alta.

Ruualla ei leikitä.

 

["vieras"]

Sit loppuu ite syöminen ja kyllä meillä vuoden ikäinen jo ymmärti sen et niin ei saanut tehdä ja jos teki niin lähti eväät nenän alta.

Ruualla ei leikitä.

Siis kokonaan? Että jos lusikallisen syötyään tiputti jotain lattialle, niin sitten ei enää syöty kuin seuraavalla ruokakerralla?

Miten pian oppi tavoille tällä konstilla? Myönnän, että olen siinä suhteessa laiska, että en tuollaseen lähtenyt/lähtisi: jäisi omakin syöminen kesken, kun raivarin saanutta mukulaa pitäisi rauhoitella. Minulta menee ruokahalu, kun pöydässä huudetaan.

Meillä kyllä menee sitä ruokaa lattialle koko ajan, ei tosin tahallaan, vaan koska tuo mukula syö itse... pientä oli leipäpalasen heittely lattialle tähän verrattuna

 

[Maira]

[QUOTE="vieras";26723710]Siis kokonaan? Että jos lusikallisen syötyään tiputti jotain lattialle, niin sitten ei enää syöty kuin seuraavalla ruokakerralla?

Miten pian oppi tavoille tällä konstilla? Myönnän, että olen siinä suhteessa laiska, että en tuollaseen lähtenyt/lähtisi: jäisi omakin syöminen kesken, kun raivarin saanutta mukulaa pitäisi rauhoitella. Minulta menee ruokahalu, kun pöydässä huudetaan.

Meillä kyllä menee sitä ruokaa lattialle koko ajan, ei tosin tahallaan, vaan koska tuo mukula syö itse... pientä oli leipäpalasen heittely lattialle tähän verrattuna [/QUOTE]

Ei se heti kokonaa nenän alta lähteny, annoin pari kertaa kokeilla ja jos ei homma toimi eikä anna syöttää niin sit seuraavan kerran sai syötävää kun oli seuraava ruoka..Nälkäinen lapsi kun ei mun kokemuksen mukaan myöskään nakkele tahalteen ruokaa lattioille..Toki tässäkin on poikkeuksia takuulla..

Ja mitä tuohon huutamiseen tulee ruokapöydässä niin ei sitäkää harrasteta meillä, siinä kohtaa lähetää ottaa vauhtia jostain muualta uudestaan..

Kun tätä on pienestä asti toteutettu (ei tietenkää ihan vauvalle vaan siinä yhdne ikävuoden tienoilla), on pelisäännöt selvät...En mä silti ravintolaan ton rapian 2 vuotiaan kanssa lähe.


Ja huom. mä puhun tosiaan tahalteen ruuan heittelystä, en vahingoista. Tiedätte varmaan, tuijotetaa suurinpiirtein silmiin ja nakataan ilmekkään värähtämättä lusikka/lautanen lattialle..

 

[Nellistiina]

Ai!? Minusta lapsen kuuluu leikkiä ruoalla, tietyssä vaiheessa. Leikkiessä lapsi tutustuu uusiin ruokiin ja pistää suuhunkin välillä. Meillä 2 ja puol vuotias syö vielä käsin. Osaa toki välineilläkin syödä, mutta noukkii mielellään ruan sormin suuhunsa, mikäli sellaista sapuskaa on tarjolla. Ja leikkii rualla, ihan luvan kanssa.

 

[25vee äippä]

joo ei meilläkään mitään natseja olla ton ruokailun kanssa. ruokatavat pitää olla ja ruokapöydässä ei kiljuta, riehuta, hilluta...vaan istutaan paikallaan ja syödään. mutta jos sitä ruokaa tippuu vahingossa lattialle, tai jos nyt leikkisästi heittää pari kertaa jonkun leipäpalan maahan, niin eipä se maailma siihen kaadu. saatan hymyillä vaan pojalle ja sanoa että "eipä heitellä ruokaa pois" ja tottelee kyllä hyvin. varmaan jos rupeisin hurjasti kieltämään ja läksyttämään, ja ottaisin ruuat kokonaan pois, niin ihan kapinoidakseen alkais viskelee tavaraa pöydältä.
panostetaan ennemmin siihen että ruokapöydässä on kaikilla rauhallinen ja hyvä olla, jos se nyt tarkottaa sitä että poika 1v3kk saa itse syödä ja välillä jotain tippuu lattialle vahingossa tai tarkoituksella, niin olkoon.

mun mielestä tollainen negatiivinen kasvatus on aika karua :/ että heti rankaistaan kovalla kädellä ja mitään ei saa tehdä väärin vaan siitä seuraa oitis läksytys ja rangaistus. toimiiko se oikeasti?

 

[Maira]

Mun mielestä puolivuotiaan ja 2 vuotiaan syömisessä on jo ihan vissi ero, se puolivuotias voi leikkiä ja maistella, 2 vuotiaan pitäs osata jo syödä. Kyllä meilläkin sormin syödää eikä mua haittaa jos ruokaa tippuu vahingossa pitkin poikin, mut tahalteen sotkemista en hyväksy, en mä heti vie ruokaa pois jne. vaan selitän asian ja annan mahdollisuuden, jos puhe ei tepsi niin jotainhan siinä on tehtävä?

Malliesimerkki aamupäivältä, poika kaato maitoa lattialle, tuijotti mua ja kaato, ihan tahalteen, kielsin ja nostin kupin pöydälle, sanoin että se maito juodaan eikä heitellä lattialle, 30s ja se teki sen taas, sama homma, kielto ja selitys, käännyin ympäri niin eikö taas..Otin kupin pois ja sanoin et sun maitos oli sit siinä. Ei tullu huutoa tai muutakaa, sälli ties tehneensä typeryyksiä.

 

["vieras"]

Ja mitä tuohon huutamiseen tulee ruokapöydässä niin ei sitäkää harrasteta meillä, siinä kohtaa lähetää ottaa vauhtia jostain muualta uudestaan..

Kun tätä on pienestä asti toteutettu (ei tietenkää ihan vauvalle vaan siinä yhdne ikävuoden tienoilla), on pelisäännöt selvät...En mä silti ravintolaan ton rapian 2 vuotiaan kanssa lähe.

.

Minnä sinä pistät sen huutavan mukulan niin, että voit ite jatkaa rauhassa syömistä? Vai lopetatko syömisen itekin siinä vaiheessa?

Me kyllä käydään ravintolassa syömässä, tuon 4-vuotiaan ja vajaa 2-vuotiaan kanssa ihan nätisti nuo molemmat osaa olla siellä.

 

[Maira]

[QUOTE="vieras";26723798]Minnä sinä pistät sen huutavan mukulan niin, että voit ite jatkaa rauhassa syömistä? Vai lopetatko syömisen itekin siinä vaiheessa?

Me kyllä käydään ravintolassa syömässä, tuon 4-vuotiaan ja vajaa 2-vuotiaan kanssa ihan nätisti nuo molemmat osaa olla siellä.[/QUOTE]

Vien omaan huoneeseensa tms..Joskus jatkan syömistä, joskus en.

Nää on taas niitä juttuja mitä ei periaatteessa voi verrata kun ne lapset on erilaisia, meillä on kovapäinen ja erittäin tempperamenttinen mukula jonka kanssa pitää olla tiettyjä, melko koviakin sääntöjä koska muuten meidän elämä olis ihan pelleilyä..Jokainen tietää omat muksunsa ja sen miten niiden kanssa kannattaa tehdä.

 

["vieras"]

Meillä kyllä noukitaan tippuneet ruuat takaisin naperolla. Lattian syöttötuolin ympäriltä joutuu kuitenkin melkein joka ruokailun jälkeen pesemään, eikä se muutenkaan niin likainen ole. Tottakai katson ettei mitään karvoja tms. ole siinä.

Meillä on nyt 8kk ikäinen napero, joka kans viskelee ruokia lattialle. Välillä vahingossa, mutta kun ruokailu ei enää kiinnosta nii tahallaan. Kokeilen muutaman kerran nostaa takaisin, ja jos vielä viskoo eikä syö lusikkaruokaakaan, niin lopetetaan ruokailu.

 

[---]

Annan. Annan myös ulkoa. Samaten syödään marjat suoraan maasta.Pikkulapsen on oikeasti ihan hyvä saada sinne vatsaansa niitä bakteerejakin, ettei niitä tarvitse sitten purkista syödä. Meillä ei ole yhtään vatsatautia lapsella ollut ja flunssakin vain pari kertaa, ikää 2-vuotta. On saanut jo 8kk ikäisestä leikkiä maassa ja maistella kiviä ja ruohoa, lattialta on saanut syödä jne. Jos kyläpaikassa on likaisen oloista, en anna siellä syödä lattialta. Enkä tietenkään julkisissa tiloissa, joissa on paljon väkeä. Metsäretkellä tuttavaperheen kanssa tuttavaäiti desinfioi jatkuvasti lastensa käsiä, käytti varmaan sata kosteusliinaa. Meidän lapsi veti samoilla käsillä eväät kannon nokassa ja kädet pestiin vasta kotona.

 

["vieras"]

Vien omaan huoneeseensa tms..Joskus jatkan syömistä, joskus en.

Nää on taas niitä juttuja mitä ei periaatteessa voi verrata kun ne lapset on erilaisia, meillä on kovapäinen ja erittäin tempperamenttinen mukula jonka kanssa pitää olla tiettyjä, melko koviakin sääntöjä koska muuten meidän elämä olis ihan pelleilyä..Jokainen tietää omat muksunsa ja sen miten niiden kanssa kannattaa tehdä.

Meillä lapset vetäsee affektikrampin liki aina raivostuessaan (no vanhempi ei enää), joten en pistä toiseen huoneeseen raivostunutta lasta. Eihän se tietysti siihen kramppiin kuole, kun hengitys alkaa siinä vaiheessa uudestaan, kun pyörtyy, mutta hysteeristä mukulaa ei ole hyvä jättää yksin.

Siis meillä on molemmat itsepäisiä. Vanhemmalla lapsella on ADHD, mutta jotenkin tuntuu, että liian tiukka kuri pikemminkin vaikeuttaa elämää... niin kauan kuin se käytös ei häiritse muita, niin saa vähän häröillä. Kyllä nuo tavoille oppivat, olen oppinut minäkin, vaikka olin oikea kauhukakara.

 

[25vee äippä]

Malliesimerkki aamupäivältä, poika kaato maitoa lattialle, tuijotti mua ja kaato, ihan tahalteen, kielsin ja nostin kupin pöydälle, sanoin että se maito juodaan eikä heitellä lattialle, 30s ja se teki sen taas, sama homma, kielto ja selitys, käännyin ympäri niin eikö taas..Otin kupin pois ja sanoin et sun maitos oli sit siinä. Ei tullu huutoa tai muutakaa, sälli ties tehneensä typeryyksiä.

no toi on mun mielestä ihan eri juttu. tottakai tossa otetaan muki pois, koska sillä ei selvästi ole enää jano vaan tahtoo vaan leikkiä sillä.
mutta kyllä meillä, vaikka olis kuinka nälkäinen lapsi, niin se ruokailu ei mee aina ilman pientä pelleilyä. siis itse haluaa ensinnäkin syödä. ja sitten välillä tiputtaa tahallaankin ruokaa lattialle, vaikka tietää että niin ei saa tehdä. mutta ei paljon huomioida sitä, vaan annetaan syödä. voidaan sillai rauhallisesti hymyillen kehottaa, että "eipäs tehdäkään tolla lailla" ja lapsi ymmärtää sen ja rohkaistaan & kehutaan aina, kun syö nätisti.