vai pitäisitkö kynsin hampain kiinni lapsistasi, vaikka tietäisit, että heillä ei ole kanssasi hyvä olla? (Oletetaan, ettei mieskään auttaisi)
Mietin vaan näiden ls-ketjujen innoittamana.
Mietin vaan näiden ls-ketjujen innoittamana.
Jos vaikka masentuisit niin, ettet pystyisi huolehtimaan itse lapsista, niin tekisitkö ls-ilmon itsestäsi,
- Viestiketjun aloittaja Tiskirätti
- Ensimmäinen viesti
W
wb
Vieras
en usko että tekisin. hankala ajatus kokonaisuudessaan. menettäis lapset mut toisaalta pitäs tehä ettei lapset kärsi. pahan heitit.. mitä ite tekisit?
T
toivon niin
Vieras
Toivoisin, että pystyisin erottamaan lasten edun omista haluistani ja omista tarpeistani ja tekisin siis lastensuojeluilmoituksen, jos se olisi lasten hyvinvoinnin kannalta tarpeellista.
M
mie
Vieras
Ei lastensuojelu ole minulle peikko. Pääsimme lastensuojelun maksamina unikouluun koko perhe. Eli ensikodissa saimme olla viikon ja siellä oli muita aikuisia paikalla. Lapsi kroonisesti sairas ja taaperonakin unirytmit sekaisin. Ammattilaisten kanssa saimme unen päästä kiinni. En varmaan olisi jaksanut enää valvoa kotona enkä vamraan olisi voinut viedä läpi sitä unikoulujuttua yksikseni, kärsivällisyys olisi pettänyt. Apu tuli tarpeeseen.
Suoraansanottuna en edes ihan tiedä miten tuo ls-ilmo itsestä tehdään. Mutta siis jos tilanne olisi tuo, niin varmasti kertoisin masennuksestani, väsymyksestäni jne neuvolassa ja pyytäisin sitä kautta apua lasten kanssa. Ja tietty itse hankkisin itselleni apua sairautenihoitoon, eli ilmeisesti joku ls-ilmo menisi tuota kautta?
ja sanotaan vielä että aika onneton mies täytyisi olla jos ei mitenkään auttaisi tilanteessa jossa puoliso ei kykene huolehtimaan hänen lapsistaan.
ja sanotaan vielä että aika onneton mies täytyisi olla jos ei mitenkään auttaisi tilanteessa jossa puoliso ei kykene huolehtimaan hänen lapsistaan.
K
Keittiönoita
Vieras
Jos masentuisin niin, että en pystyisi huolehtimaan lapsistani, tuskin olisin kykenevä tekemään lastensuojeluilmoitustakaan.
J
jjg
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja wb:
Lastensuojeluilmoitushan ei tarkoita, että lapset otettaisiin pois... vaan että perhe saisi apua ja tukitoimia jaksamiseensa.
Ja vaikka tilanne olisi tosi pahakin, sijoitetttaisiin lapset todennäköisesti vain väliaikaisesti ja he palaisivat kotiin, kun huoltaja olisi paremmassa kunnossa.
Alkuperäinen kirjoittaja wb:
Ei kai tässä lapsia tarvi menettää?
Käsitin että uon ilmon kautta kartoitettaisiin perheen tilannetta ja sitä miten heitä pystytään tukemaan, ensisijaisesti siis tietysti kotona. Huostaanotto vasta viimeisenä vaihtoehtona kun mikään muu ei ole tuottanut tulosta.
Alkuperäinen kirjoittaja jjg:
Juuri tuon meinasin sanoa. Ja ls-ilmoitus kai tehdään ennemminkin lapsista? Itse olen kerran omista lapsistani tehnyt, liittyen heidän isänsä silloiseen toimintaan. Kyllä hakisin apua jos olisin masentunut, mutta pitäisin toki myös kynsin hampain kiinni lapsistani ja pyrkisin pärjäämään niillä muilla tuki- ja avustustoimepiteillä.
Alkuperäinen kirjoittaja wb:
Uskon, että tekisin itsestäni ilmon. Eihän lapsia välttämättä huostaanotettaisi, mutta voisivat saada tukiperheen, jossa viettäisivät aikaa, ja saisin varmaan apua kotiin. Mutta kyllä mä uskon, että laittaisin lapset etusijalle asiassa.
N
Non compos mentis
Vieras
Aika harva tuntuu tietävän lastensuojelun toiminnasta tarkemmin. Avopuolen toimenpiteet ovat ensisijaisia. Joskus saatetaan ottaa koko perhe laitoshoitoon vaikka useammaksi kuukaudeksi. Ei se mene niin, että lastensuojelu heti hakee lapset huostaan, jos yksikin ilmoitus menee. Eräällä tutulla kävi niin, että hän joutui akuutin väsymyksen takia sairaalaan ja lapset olivat viikon verran lastenkodissa tms. Lapset palasivat kotiin ja äidille tarjottiin kotiapua.
K
Keittiönoita
Vieras
Siis tarkoititkin tilannetta, että tarvitsisin apua arjen pyörittämiseen? Minusta kun avun hakeminen omaan jaksamiseensa on lapsista huolehtimista.Alkuperäinen kirjoittaja Tiskirätti:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
No, eipä masentuneena jaksa arkeakaan pyörittää. Onhan niitä tukitoimiakin, ja ehdottomasti, jos en itse masennukseltani/väsymykseltäni tms. takia jaksaisi huolehtia ruokailuista, pyykinpesuista tm. niin pakkohan se olisi apua hakea. Lasten takia jo.
kun tunnen pari perhettä joissa on alkoholiongelma, mutta vanhemmat ei jotenkin käsitä, että niiden lasten ei ole hyvä nähdä jokapäiväistä kännäämistä aamusta iltaan. Kuinka joku vanhempi voi väittää olevansa hyvä vanhempi ja ajattelevansa vain lasten parasta, jos ei suostu näkemään omia virheitään?
K
Keittiönoita
Vieras
Totta, mutta musta se avun hakeminen on lapsista huolehtimista. Eli jos en pystyisi huolehtimaan lapsistani, en pystyisi myöskään hakemaan apua.Alkuperäinen kirjoittaja Tiskirätti:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
No tuota, tää nyt ei ollut kysymyksen perimmäinen tarkoitus
Kysymys oli siitä, että pistäisikö täällä joku itsensä lasten edelle, eli "meillähän ei mitään ongelmia ole, vaikka lapset kärsii, niitähän ei viedä, en halua lastensuojelulta apua..." vai pistäisikö tälläisessä tilanteessa lapset kuitenkin etusijalle.
K
Keittiönoita
Vieras
Silläpä mä tivaankin, mikä on kysymyksen tarkoitusAlkuperäinen kirjoittaja Tiskirätti:No tuota, tää nyt ei ollut kysymyksen perimmäinen tarkoitus
Jos mulla ei olisi ketään läheistä auttamaan ja tiedostaisin lasteni kärsivän, niin tottakai hakisin apua sitten yhteiskunnalta. Mutta luultavaa on, että jos en tajuaisi lasteni kärsivän, en luultavasti tajuaisi myöskään sitä, että tarvitsisimme jotain apua. 