Jos tuntuu, että sekoaa työstressistä eikä vaan pääse pois?

["Milja"]

Oon jo vuosia ollut uneton, välillä todella pahastikin, pahimmillaan valvonut siis todella valvonut 3 viikkoa. Nyt olen ihan unilääkekoukussa, mutta eihän nekään enää auta... Öisin valvon sängyssä sydän hakaten ja pala kurkussa (onko se kilpirauhanen joka painaa, kun tuntuu etten saa henkeäa pala on niin suuri), käyn vessassa varten välein, koko ajan siis pissahätä, minulla on viikottaista migreeniä, niskat jumissa koko ajan...

Olen ihan lopussa ja stressissä ja ahdistunut, itketää ja oelottaa, että menetän terveyteni lopullisesti.

Työni ei siis sovi mulle. Olen avustajana ja työtä tehdään sen henkilön rytmissä jota avustan (lääkäri siis), minun pitää olla tavallaan koko anan askeleen edellä, jotta osaan avustaa oikein. Mutta olen introvertti, tai liittyykö sekään tuohon, mutta tarviin omaa tilaa ja omaa aikaa, en ole hidas mutta tarviin sen oman rytmin, toisen mielenliikkeitä mukaillessa tuntuu kuin koko työ olisi väkivaltaa minua kohtaan.
Tiedän kyllä, että joka työssä on aikataulut yms. Enkä ole laiska tai hidas, mutta en pysty olemaan pirteä ja välkky toisen ihmisen tahdissa vaan omaa tahtiani.

Tämät yö on minulle niin väärä, mutta mitä tehdä, olen umpikujassa enkä pääse pois, kaksi vuotta olen hakenut muut työtä pääsemättä edes haastatteluun, olen yhteishaussa halenut opiskelemaan, mutten ole päässyt. En tiedä miten jaksaa enää. Miten tämä elämä on mennyt näin helvetiksi? Sairaslomaa en saa, kun aina työterveydessä sanotaan,että näissä työuupumistapauksissa on tärkeintä vaan säilyttää työkyky. Voi helvetti, miten hirveää kun työ tuhoaa terveyden. Mä en nauti edes lomista, kun koko joululomankin valvoin yöt ja sydän hakaten mietin työhön paluuta ja itkin tyynyyni....

 

["Milja"]

Tuntuu että tarvitsin pääsyä psykologille, mutta vaikka työterveydestä sain lähetteen niin työaikana en sinne pääse, kun ei saa sijaista. oikeesti, en kestä enää.

 

["Hmh"]

Aivan kauhea tilanne. Meillä noissa tapauksissa sairaslomaa viikko tai useampia ja lisäksi työterveyspsykologin kanssa tilanteen kartoitus, ja tarvittaessa kolmikantaneuvottelu joissa työntekijän lisäksi työnantaja ja työterveyshuollon edustaja. Toimiva systeemi.

On ihan selvää että tarvitset sairaslomaa että saat levättyä, ajateltua ja vähän edes voimia takaisin. Asiallinen sairasloma muun hoidon ohella ei vaaranna työkykyä, sen sijaan työkyvyn vaarantaa se että on töissä vaikka jo kehokin reagoi sairastumalla! Jotkut on käsittäneet asian väärin teidän työterveydessä...

Voisko vaikka yksityinen psykiatri auttaa ja olla yhteydessä työterveyteen? Olethan tehnyt selväksi ettet jaksa enää ja olet lopussa fyysisesti ja psyykkisesti? Etkö voi siirtyä toisiin tehtäviin yrityksen/sairaalan sisällä? Apua tarttet.

 

["Kaiku"]

Sairasloman paikka ehdottamasti.
Yhteys työterveyteen.
Keskustella pitää myös siellä työpaikallla, työstä mitä teet.
Onko lääkärillä liian suuret vaatimukset työsi suhteen.
Onko koskaan käyty läpi mitä sinulta odotetaan, miten hoidat työsi, mitä sinun pitäisi tietää...

 

["Milja"]

Tuntuu,e ttä mulla on itsetunto niin alhaalla tämän kaiken vuoksi, että syytän itseäni tai että työ ei vaan sovi mulle joten en tiedä onko apua puhumisesta esimiehen tms. kanssa, mä vaan olen huono joka ei sopeudu työhönsä tai kestä sitä. Enkä tiedä voiko mua sijoittaa muuhun työhön, kun teen ammattinimikettäni vastaavaa työtä. Olen vaan vali nut ammattini niin väärin ja haluaisin vaan pois. Mutta minulla on myös asuntolainaa ja kaksi lasta, joten en vaan voi irtisanoutua eli siksi tunnen niin umpikujassa olevanikin.

 

["Hmh"]

Et ole huono. Ammattia voi vaihtaa mutta toki aika mahdoton tilanne sen lainan kanssa...saisitko sovittua että maksaisit vain korot tai pienempää lyhennystä jos pääset opiskelemaan, sen aikaa.Ekana pitäis nyt jotenkin järjestyä se psykologille pääsy.

 

["eee"]

Yhteys työterveyslääkäriin. Lähetä vaikka tuo kirjoittamasi teksti työterveyteen.

 

["Tuuli"]

Asia vaivaa sinua niin kauan kun sitä ei hoideta mitenkään
Asian nostaminen pöydälle on ainoa tapa saada sinun vointisi parantumaan.
Et saa syyttää itseäsi kaikesta!

 

[Ja vielä...]

Nähtävästi et saa minkäänlaista palautetta tehdystä työstäsi?

 

["Milja"]

[QUOTE="Hmh";29419406]Et ole huono. Ammattia voi vaihtaa mutta toki aika mahdoton tilanne sen lainan kanssa...saisitko sovittua että maksaisit vain korot tai pienempää lyhennystä jos pääset opiskelemaan, sen aikaa.Ekana pitäis nyt jotenkin järjestyä se psykologille pääsy.[/QUOTE]

Saisin aikuiskoulutustukea ja mies on töissä eli pärjättäis kyllä jos pääsisin opiskelemaan, mutta sehän tässä onkin kurjaa, kun en ole päässyt vaikka oon joka yhteishaussa hakenut. Mä olin vielä ihan hyvä koulussa, mut huomaan kyllä, että näitä unilääkkeitä jatkuvasti syödessä muisti pettää, sanat on hukassa jne. Eli olen varmaan vaikuttanut pääsykokeissa niin tyhmältä.

 

["Milja"]

Nähtävästi et saa minkäänlaista palautetta tehdystä työstäsi?

En saa, paitsi tietysti lääkäri tiuskii ja on kiukkuinen jos olen liian hidas tai en heti löydä tarvikkeita joita hän tarvii, tai jos potilas on vaativa tai vaikea niin sehän on hoitajan vika (eli kun lääkäri kokee epävarmuutta niin kaataa se hoitajan niskaan). Mä oon vaan niin loppu tuohon

 

[Vieraas]

Juu, monet ns. asiantuntijan avustajan työssäolevat kärsii juuri tuosta. Olen yrittäjän vaimo ja avustan mieheni työtä hyvin monella tavalla. Paskaa sataa niskaan tuon tuosta. Olen sanonut asiasta miehelle monta kertaa. Toivon kiitoksen sanoja edes joskus.

 

[aaoombd]

Niin tuttua mullekin, olen itsekin kokenut saman!

Mulla on ollut unettomuutta jo lähes 10 vuotta. Töissä oli yhtä helvettiä eli työpaikkakiusaamista. Tuo unettomuus on kuin kidutusta. Sen seurauksena pää ei toimi, muisti ei toimi, keho on kankea, tavarat putoa käsisitä jne jne. Työkaverit leimasi mut hulluksi noiden oireiden perusteella.

Olin loppuunpalanut mutta en koskaan saanut sairaslomaa. En vakavasta masennuksesta, en flunssasta kun ei kuume nouse. Sitten tuo hulluksi leimaaminen aiheutti niin kovan paniikkihäiriön, olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu. Itkien aina menin töihin ja ahdisti ihan hemmetisti. Toivoin itselleni kaikenlaisia onnettomuuksia että käsi murtuisi jotta sitten ainakin saisin sairaslomaa.

Lopulta tuon valtavan ylirasituksen takia romahdin henkisesti ja fyysisesti. kiusaajani olivat niin ilkeitä etten pärjännyt enää työssäni. Menin lääkäriin ja sanoin että ihan sama vaikka en taaskaan saisi sairaslomaa mutta mä en sinne enää mene. Olen sitten luvattomasti pois. Olin niin vakavasti masentunut etä toivoin kuolevani, olin kuin syvässä mustassa kuilussa. Voimat oli aivan lopussa eikä elämässäni ollut mitään toivoa.

Olin sitten lopulta 1,5 vuotta sairaslomalla ja kävin terapiassa. Olin silti siitä kiusaamisesta yhä niin traumatisoitunut että sain paniikkikohtauksia. Jouduin palaamaan töihin mutta vaadin päästä eri osastolle ja lääkärini oli samaa mieltä.

Sitten kun tuli yt-neuvottelut, niin sain potkut. Se oli niin onnellinen päivä. Olin niin onnellinen että pääsin siitä helvetistä pois. Ei mulla ollut henkiset ja fyysiseti voimat palautuneet sairaslomalla, sain töissä itkukohtuksia ja oli vaikea oppia uusia asioita.

Olin työttömänä reilun puoli vuotta ja sain uuden työpaikan jossa jokainen hyväksytään sellasena kuin on. Olen onnellinen kun menen aamulla töihin.

Mutta ymmärrän mitä koet koska olen itse ollut aivan vastaavassa helvetissä.

Kyllä niiden on pakko antaa sairaslomaa sulle. Ehdottomasti suosittelen sairaslomaa ettet romahda yhtä pahasti kuin mä. Sekä terapiasta voi olla apua jos löytää hyvän terapeutin.

Olet jo nyt työuupunut kuten minäkin olin, se vaan pahenee jos väkisin olet töissä. Mä toivoin itselleni autokolaria ja kaikke ikävää että pääsisin sairaslomalle. No sitten pääsin kun tuli totalinen henkinen romahdus eikä siitä ihan helpolla ole toivottu. Se on pitkä prosessi. Yhä on paha unettomuus vaikka työstressiä ei enbää olekaan.

Voimia! ymmärrän kuinka helvetillinen tilanne sulla on.

 

[työterveyslääkäri]

Lääkäriin --> Kerro uupumuksestasi ja masennuksestasi --> Ainakin 2 viikon sairausloma --> Kontrolliaika --> Halutessasi vielä lisää saikkua.

 

["Milja"]

Niin tuttua mullekin, olen itsekin kokenut saman!

Mulla on ollut unettomuutta jo lähes 10 vuotta. Töissä oli yhtä helvettiä eli työpaikkakiusaamista. Tuo unettomuus on kuin kidutusta. Sen seurauksena pää ei toimi, muisti ei toimi, keho on kankea, tavarat putoa käsisitä jne jne. Työkaverit leimasi mut hulluksi noiden oireiden perusteella.

Olin loppuunpalanut mutta en koskaan saanut sairaslomaa. En vakavasta masennuksesta, en flunssasta kun ei kuume nouse. Sitten tuo hulluksi leimaaminen aiheutti niin kovan paniikkihäiriön, olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu. Itkien aina menin töihin ja ahdisti ihan hemmetisti. Toivoin itselleni kaikenlaisia onnettomuuksia että käsi murtuisi jotta sitten ainakin saisin sairaslomaa.

Lopulta tuon valtavan ylirasituksen takia romahdin henkisesti ja fyysisesti. kiusaajani olivat niin ilkeitä etten pärjännyt enää työssäni. Menin lääkäriin ja sanoin että ihan sama vaikka en taaskaan saisi sairaslomaa mutta mä en sinne enää mene. Olen sitten luvattomasti pois. Olin niin vakavasti masentunut etä toivoin kuolevani, olin kuin syvässä mustassa kuilussa. Voimat oli aivan lopussa eikä elämässäni ollut mitään toivoa.

Olin sitten lopulta 1,5 vuotta sairaslomalla ja kävin terapiassa. Olin silti siitä kiusaamisesta yhä niin traumatisoitunut että sain paniikkikohtauksia. Jouduin palaamaan töihin mutta vaadin päästä eri osastolle ja lääkärini oli samaa mieltä.

Sitten kun tuli yt-neuvottelut, niin sain potkut. Se oli niin onnellinen päivä. Olin niin onnellinen että pääsin siitä helvetistä pois. Ei mulla ollut henkiset ja fyysiseti voimat palautuneet sairaslomalla, sain töissä itkukohtuksia ja oli vaikea oppia uusia asioita.

Olin työttömänä reilun puoli vuotta ja sain uuden työpaikan jossa jokainen hyväksytään sellasena kuin on. Olen onnellinen kun menen aamulla töihin.

Mutta ymmärrän mitä koet koska olen itse ollut aivan vastaavassa helvetissä.

Kyllä niiden on pakko antaa sairaslomaa sulle. Ehdottomasti suosittelen sairaslomaa ettet romahda yhtä pahasti kuin mä. Sekä terapiasta voi olla apua jos löytää hyvän terapeutin.

Olet jo nyt työuupunut kuten minäkin olin, se vaan pahenee jos väkisin olet töissä. Mä toivoin itselleni autokolaria ja kaikke ikävää että pääsisin sairaslomalle. No sitten pääsin kun tuli totalinen henkinen romahdus eikä siitä ihan helpolla ole toivottu. Se on pitkä prosessi. Yhä on paha unettomuus vaikka työstressiä ei enbää olekaan.

Voimia! ymmärrän kuinka helvetillinen tilanne sulla on.

Kiitos tästä kirjoituksesta <3

Tuon on niin tuttua, että toivoo itselleen onnettomuutta, että saisi sairauslomaa, niin mäkin aika mietin ja "haaveilen" siitä, että käsi murtuisi tai jalka katkeisi ja pääsisi töistä pois

 

[Tytytoletko ha]

Oletko hakenut talon sisällä muihin hommiin?

 

[voimia]

Ei sillä lääkärillä ole oikeutta huutaa ja tuiskia sinulle!

 

[aaoombd]

Hyvä että kirjoitit tänne!

Tuo on jo vakava tilanne kun toivot että käsi tai jalka murtuisi. Itselläni oli ihan samaa. Fantasioin kaikenlaisista asioista joissa loukkaisin itseni tai joissa kuolisin. Osa niistä toteutui mutta en kuollut eikä mikään murtunut. Putosin esim portaat alas kun olin niin tolkuttoman väsynyt. Toivoin että saisin edes silmätulehduksen jotta pääsisin sairaslomalle. Sitten viimein työpaikan psykiatrin kautta pääsin.

Mulla oli monta vuotta jo ollut masennus mutta en saanut siihen kuin lääkettä vaan. Olin ihan liian kiltti. Olisi pitänyt lyödä nyrkki pöytään ja sanoa etten ole työkykyinen etten mene töihin.

Yli vuoden toivoin kuolevani eri tavoilla ja itkin koko yön, aamulla oli mentävä töihin. Siinä työmatkallakin toivoin autokolaria. Ahdistus oli valtava ja elämä oli synkkää täynnä. Se työpaikka oli kuin vankila.

Älä sä päästä tätä niin pitkälle vaan vaadi sairaslomaa. Tuosta mulla on ollut pitkä toipuminen eikä nukkuminen ole vieläkään kunnossa vaikka vihdoin kaikki asiani ovat hyvin. stressin takia lisämunuaiseni ovat uupuneet ja olen aina väsynyt vaikka kuinka lepään. En ole käynyt vielä testeissä onko muilla Cushingin tauti.

sen viimeisen rutistuksen ennen potkuja jaksoin masennuslääkkeen voimin töissä mutta sekin tekee ihmisen tunnekylmäksi ja sivuvaikutukset on ikäviä. Mieheltä en saanut mitään tukea. Kavereilta onneksi sain.

Onko sulla ketään joka on sun tukena? Mistä asioista saat voimaa?

Mut piti järjissäni kaverit ja luonto. Keräsin voimia vain katselemalla luontoa ja hengittämällä raikasta ilmaa.

Kyllä asiat siitä järjestyvät kun vaan ensin pääset sairaslomalle vetämään henkeä ja rauhassa miettimään asioita.

Voimia!

 

[Näin]

Suosittelen lämpimästi käyntiö työpsykologilla/työnohjaajalla. Itse sain sieltä paljon apua, keskustelu ja palasten paikoilleen laittaminen auttaa yllättävän paljon. Kyllä sinun on sinne pakko päästä työaikana, ei mahda mitään. Tsemppiä!

 

[oravanpyörä]

hei Milja!

tekstisi kolahti aikalailla minuun. itse olen samassa helvetissä, tosin sain sairaslomaa. ensin olin viikon saikulla ja neljä päivää jaksoin sen jälkeen olla töissä. kävin työterveyspsykologilla, jonka mielestä en ollut työkykyinen. olen ollut kolme viikkoa nyt saikulla ja huomenna olis töihinpaluu. ahdistus tästä alkoi torstaina. huomenna on lääkäriaika taas, mutta mulla on tunne, että on pakko mennä töihin. minäkin olen vain todennut, että työ ei sovi minulle. mulla on ollut "möykky" tuossa rinnan päällä reilun vuoden ja kaikenlaisia muita oireita. minulla on kolme pientä lasta, joten tuntuu, että tästä oravanpyörästä on pakko päästä pois.

olenkin koko ajan hakenut muita töitä ja pari kertaa käynyt tuloksetta haastattelussa. sanoit saavasi aikuiskoulutustukea. mistä voisin saada tästä infoa, kun itsekin mietin uudelleenkouluttautumista ja irtisanoutumista. samalla muutettaisiin 500 kilsan päähän. olisi hyvä tietää nämä tukiasiat valmiiks.

kyllä sinä olet sairasloman tarpeessa!

 

[vierraas]

Olet todella sairasloman tarpeessa Kun on ajan kanssa "selvitellyt" omaa päätään, alkaa ne ajatuksetkin toivottavasti selkiytyä mihin suuntaan tulevaisuudessa päätät lähteä. Tsemppiä, älä luovuta, vaan vaadi hoitoa!

 

[vierras]

koulutusrahasto.fi josta saa tietoa tuosta aikuiskoulutustuesta. Huomaa ettet voi saada sitä heti jos vaihdat paikkaa, jää olemassa olevasta työstäsi siis opintovapaalle, niin se voidaan myöntää.

 

[vierrras]

Lisäys, siis toki että muut ehdot täyttyvät