R
Rikkinäinen peltirumpu
Vieras
Ollaan oltu kohta 15 yhdessä ja tähän on tultu.
Meillä on tässä vuosien varella ollu kriisi jos toinenkin, mutta aina niistä on eteenpäin päästy. Olen hölmöillyt ja aiheuttanut toiselle mielipahaa paljonkin vuosien varrella eli syytön en ole mihinkään, näistäkin siis on yli päästy.
Vuosien varrella on keskinäinen kommunikointi vain hiipunut ja parisuhde ollut retuperällä viime vuodet, toki onhan sitä hyviäkin hetkiä aina välissä ollut olemassa.
Toinen osapuoli on kokenut tämän paljon raskaampana kuin minä, itse olen ollut lähinnä turtunut vain tähän tilanteeseen.
Niinhän siinä sitten kävi, että sain hiljattain tietää, että hän on ihastunut työkaveriinsa ja jotain säätöä on ollut. Romahdushan siitä mulle seurasi ja itkun ja epätoivon keskellä kuitenkin vasta tajusin kuinka paljon häntä rakastankaan. Tilannetta on setvitty ja puhuttu ja puhuttu. Haluasin kaikesta huolimatta jatkaa kuten sanoo hänkin. Ongelma on vain siinä että hän ei oikein tiedä rakastaako hän minua vai ei? Hän haluaisi siis kuitenkin yrittää josko se rakkaus sieltä löytyisi, minua epäillyttää nyt suuresti onko meidän enää mitään järkeä jatkaa tätä. Voiko se rakkaus muka sieltä enää löytyä kun se kerran on päässyt kuolemaan? Minuun tietysti sattuu aivan hirveästi ja yöunet ovat haavetta vain tällähetkellä kun epätietoisuus ja epätoivo raastaa palasiksi.
Meillä on tässä vuosien varella ollu kriisi jos toinenkin, mutta aina niistä on eteenpäin päästy. Olen hölmöillyt ja aiheuttanut toiselle mielipahaa paljonkin vuosien varrella eli syytön en ole mihinkään, näistäkin siis on yli päästy.
Vuosien varrella on keskinäinen kommunikointi vain hiipunut ja parisuhde ollut retuperällä viime vuodet, toki onhan sitä hyviäkin hetkiä aina välissä ollut olemassa.
Toinen osapuoli on kokenut tämän paljon raskaampana kuin minä, itse olen ollut lähinnä turtunut vain tähän tilanteeseen.
Niinhän siinä sitten kävi, että sain hiljattain tietää, että hän on ihastunut työkaveriinsa ja jotain säätöä on ollut. Romahdushan siitä mulle seurasi ja itkun ja epätoivon keskellä kuitenkin vasta tajusin kuinka paljon häntä rakastankaan. Tilannetta on setvitty ja puhuttu ja puhuttu. Haluasin kaikesta huolimatta jatkaa kuten sanoo hänkin. Ongelma on vain siinä että hän ei oikein tiedä rakastaako hän minua vai ei? Hän haluaisi siis kuitenkin yrittää josko se rakkaus sieltä löytyisi, minua epäillyttää nyt suuresti onko meidän enää mitään järkeä jatkaa tätä. Voiko se rakkaus muka sieltä enää löytyä kun se kerran on päässyt kuolemaan? Minuun tietysti sattuu aivan hirveästi ja yöunet ovat haavetta vain tällähetkellä kun epätietoisuus ja epätoivo raastaa palasiksi.
sori