Jos teitä olis petetty (avioliitossa, jossa lapsia)

ja olisitte pitkin hampain suostuvaisia antamaan anteeksi niin kaipaisitteko/vaatisitteko/saisitteko minkäänlaista hyvittelyä miehen puolelta?
Mua on petetty ja jotenkin tahtoisin saada siitä hyvityksen, sillä tavalla, että mies tuntee nahoissaan tehneensä väärin, mun mielestä pekät sanat ei riitä...

 

No en tarttis mitään hyvittelyjä. Eihän se olis silloin ees mitään aitoa anteeks antamista.

 

mä en kyllä mitenkään pitkinhampain anteeksiantaen siihen jäis... Siis sitä joko haluaa tai ei halua antaa anteeksi, siihen ei voi kukaan pakottaa!

Itse en jäisi liittoon jossa petetään, siinä ei hyvittelyt auta!

 

Jos olisin niin olisi (mutta tuskin olisi koska pettäminen tarkottas miulle henkkoht samaa kun ero) Niin vaatisin pariterapiaa, muuten pakkaisin laukut ja lapset.

 

Ei mistään hyvityksistä ole mitään hyötyä. Asia varjostaa suhdetta ikuisesti.

 

Tämä on niin monisyinen asia, ettei yhtä vastausta ole. Täysin tapauskohtaista ja täysin yksilökohtaista. Toisen miehen pettämisen voisin katsoa "läpi sormien", toisen miehen en. Omantunnonkysymyshän se pitkälti on, siis pettäjän. Jos kokisin, että mieheni olisi vilpitön anteeksipyynnössään en tarvitsisi hyvityksiä. Toiselle miehelle, johon en luottaisi syystä tai toisesta, saattaisin jospa kostaa pettämisen. Oli niin tai näin, kyllä se pahan arven jättäisi yhteiseen historiaan ja tulisin kipuilemaan yksin hiljakseni hyvin hyvin kauan.

 

Pitkin hampain suostuvaine antamaan anteeksi... ei kuulosta oikein toimivalta... Anteeksi joko annetaan tai sitten ei, joskus ajan kanssa vasta. Älä nyt ainakaan itse lähde pettämään, se tie johtaa eroon tai paskaan liittoon. Kuulostaa siltä että olette molemmat ulkopuolisen keskusteluavun tarpeessa.

 

Olen aina ajatellut, että pettäminen jotenkin viimeinen niitti. Tuskin pystyisin unohtamaan sitä koskaan (olen pitkämuistinen, annan anteeksi ja pystyn jatkamaan elämää, mutta en unohda asioita koskaan). Toki asiaa pitäisi puida vaikka perheasiainneuvonnassa tai muun ulkopuolisen tahon kesken. Tuskin mikään hyvittely auttaisi.

 

Yritä nyt vaan jotenkin sopia asia miehesi kanssa. Kyllä miehesi ymmärtää, että olet loukkaantunut. Lasten takia on tärkeää, että yhdessä pystytte paikkaamaan suhteenne. Anna miehellesi anteeksi, sillä perheet rikotaan nykyisin ihan liian helposti ja avioerolapsia on aivan liikaa! Et varmasti halua olla eronnut nainen, yksinhuoltaja ja että lapsesi ovat avioerolapsia.

 

Tuskinpa koskaan unohdan ja aina varmaan tulen olemaan katkera. Tolla hyvitelyllä oikeastaan ajan takaa sitä, että haluan nähdä mitä mieheni on valmis uhraamaan pitääkseen mut, vähän niin kuin haen arvoa itselleni. Miehellä on tiukkaa rahasta , mutta aina se on pääsyt baariin juomaan ja pettämään eli siihen kyllä on löytynyt rahaan. Samoin löytyy rahaa omiin harrastuksiin. Olen suoraan sanoen täyshoidon tarpeessa tän kaiken paskan jälkeen.

 

Minä en antaisi anteeksi, ja saattaisi jopa suututtaa kaikki hyvittelyt, kun en halua tuntea sääliä sellaista dorkaa kohtaan. Ajatteliko se sinuakaan pettäessään? Ohi olisi mun puolestani. En voisi enää ikinä nähdä tyypissä samaa tyyppiä, jonka kanssa naimisiin menin. Olisi täyttä valhetta koko homma.

 

Minä en jäänyt, ja kaksi lasta mukaani otin. Uuden ihanan liiton olen saanut ja eriliitosta olevat lapset näkee isäänsä... ajoittain...
Pettäminen oli mulle piste sille paskalle. Ja hyvä et niin tein.
Mutta toisinkin meinasin tehdä. Ja itse asian ratkaiset. Punnitse hyvät ja huonot, keskustele ulkopuolisen kanssa, mieti omaa tulevaisuuttasi, ilman suhdettasi ja suhteessa.
Voimia!

 

Tuskinpa koskaan unohdan ja aina varmaan tulen olemaan katkera. Tolla hyvitelyllä oikeastaan ajan takaa sitä, että haluan nähdä mitä mieheni on valmis uhraamaan pitääkseen mut, vähän niin kuin haen arvoa itselleni. Miehellä on tiukkaa rahasta , mutta aina se on pääsyt baariin juomaan ja pettämään eli siihen kyllä on löytynyt rahaan. Samoin löytyy rahaa omiin harrastuksiin. Olen suoraan sanoen täyshoidon tarpeessa tän kaiken paskan jälkeen.

Mun mielestä myös nykyään erotaan liian helposti. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että ansaitset hyvitystä ja korvausta. Olet paskan miehen takia jotunut kärsimään ylimääräistä stressiä, eli nyt on ylimääräisen hemmottelun ja levon aika. Itse keksit mitä se on. Rentoutusviikonloppu ystävien kesken kylpylässä sekä joku oma säännöllinen harrastus tai terapia jossa puhua. Tai ihan vaan vapaita hetkiä rentoutuksen merkeissä. Ei voi olla mieheltä liikaa vaadittu.... Jos miehes olis rikkonut vaikka naapurin auton, niin kyllähän sen pitäis sekin korvata. Ja tää on paljon arvokkaampaa mitä se on sulta vienyt.

 

Tuskinpa koskaan unohdan ja aina varmaan tulen olemaan katkera. Tolla hyvitelyllä oikeastaan ajan takaa sitä, että haluan nähdä mitä mieheni on valmis uhraamaan pitääkseen mut, vähän niin kuin haen arvoa itselleni. Miehellä on tiukkaa rahasta , mutta aina se on pääsyt baariin juomaan ja pettämään eli siihen kyllä on löytynyt rahaan. Samoin löytyy rahaa omiin harrastuksiin. Olen suoraan sanoen täyshoidon tarpeessa tän kaiken paskan jälkeen.

no näiden tietojen varjossa en kyllä antaisi anteeksi, ainakin sen kuvan saa että pettämisiä on ollut useita kertoja.

 

[QUOTE="vieras";22198223]Yritä nyt vaan jotenkin sopia asia miehesi kanssa. Kyllä miehesi ymmärtää, että olet loukkaantunut. Lasten takia on tärkeää, että yhdessä pystytte paikkaamaan suhteenne. Anna miehellesi anteeksi, sillä perheet rikotaan nykyisin ihan liian helposti ja avioerolapsia on aivan liikaa! Et varmasti halua olla eronnut nainen, yksinhuoltaja ja että lapsesi ovat avioerolapsia.[/QUOTE]

Ai mieluummin pidetään kulissit kasassa vaikka mies pettäis ja vaimolla paha olo. Yhdessä ollaan vaikk mikä ois lasten takia. En usko, että lapset on onnellisia sellaisessa liitossa.

Mä oon juuri tollainen eronnut nainen, yksinhuoltaja ja lapseni ovat avioerolapsia, ollaanko jotain kakkosluokan kansalaisia vai? Mä oon nyt 100krt parempi äiti kun avioliiton aikana. Mut ehkä me erottiin ihan liian helposti, kun miehellä oli jo uusi nainen ollut jo kuukausia ja lapsikin tulossa...

 

Jos (huom: JOS) jatkettaisiin yhdessä pettämisen jälkeen, niin sitten antaisin ihan oikeasti anteeksi ja aloittaisimme ihan oikeasti puhtaalta pöydältä. Ei mitään hyvittelyjä tai kiitollisuudenvelkaa, asiasta piikittelyä aina sopivan tilaisuuden tullen, sellainen olisi kuluttavaa molemmille osapuolille, ja takuulla lapsetkin vaistoaisivat ettei kaikki ole hyvin.

Minusta kuitenkaan tuskin olisi aloittamaan ihan oikeasti puhtaalta pöydältä ja unohtamaan menneet virheet, joten ero varmaan tulisi.

Tuttavapiirissä on pari hyvittelijä-miestä. Pettävät tai vetävät vaimoa turpiin, vaimo uhkaa erolla, sitten kuitenkin 'aloitetaan alusta' tai annetaan 'viimeinen mahdollisuus' ja vaimot on onneissaan kun Reiska tuo kukkia, vie ulos syömään, lässyttää rakkaudentunnustuksia ja oikein rannekorunkin osti. Pian sama tapahtuu taas, Reiska hyvittelee, kaikki on (muka) tosi hyvin taas, kunnes Reiska jälleen erehtyy, ja hyvittelee, erehtyy ja hyvittelee. ARGH. Ei, ei sellaista mulle. Ei ikinä.

 

Mies petti tavallaan, ei kuitenkaan erottu. Tuntuuhan se siltä, että on niellyt omat periaatteensa, mutta enemmän vaakakupissa painoi perheen koossa pitäminen. Ehkä siitä joskus toipuukin ja luottaa taas.

 

Riippuu siitä miten tilanne selvitetään. Jos annan anteeksi, en odota hyvitystä joten kysymys on siinä mielessä omalla kohdallani vaikea vastata.
Pettäminen on kimurantti juttu eikä siihen voi vastata yleisesti mitään. Ihmiset kokevat jokainen omalla tavallaan asioita. Sen ymmärrän mitä ap tarkoittaa sillä että sanat eivät riitä.
Mutta ainoastaan ajan kuluminen näyttää onko pettäjä ottanut opikseen. Eikä toiselta voi etukäteen vaatia sellaista minkä näkee vain ajan kuluessa , onpa oudosti sanottu...

 

entä jos nainen pettää.vaikee kysymys oli kumpaa sukupuolta tahansa jos on lapsia.itte ainakin yrittäsin jatkaa ,mut kalvaa se mieltä joka tapauksessa ja voisin kokeilla hyvitysä jollakin tapaa.

 

Pelkkä anteeksipyyntö paras! Polttaisin päreeni entistä pahemmin, jos anteeksipyynnön oheismateriaalina alkaisi pukata kukkapuskia, kultakoruja ym. rekvisiittaa

 

No itseasiassa, joskus me oltiin perheneuvolassa miehen kanssa puimassa meidän parisuhdetta, ei, koska oltais petetty, vaan koska meillä oli niin paljon riitoja. Katkeruus meidän ongelma kai oli, näin jälkikäteen ajateltuna. Ne ehdotti joskus, että voisi nimenomaan sopia jonkun asian, joka olisi korvaus ja hyvitys vanhoista asioista, jonka avulla voisi sitten antaa anteeksi.

Niin me tehtiinkin kyllä, mutta mä en kumminkaan kyennyt päästämään katkeruudesta irti. Olen oppinut sen vasta nyt monta vuotta myöhemmin. Silloin mulle ei olis riittänyt mikään hyvitys.

Mutta jos susta se tuntuu hyvältä ajatukselta, se saattaakin olla hyvä. Jos se vaan auttaa teitä.

 

En kaipaa hyvittelyä, mutta luottamus tottakai palaisi hitaasti, vaikka anteeksi antaisinkin. Eli sen vuoksi miehen olisi vähän pakko "hyvitellä", koska se luottamus olisi vaivannäön takana...

 

Luulisin että en hyväksyisi minkäänlaista "lahjontaa", jos en pysty antamaan anteeksi liittoa on turha jatkaa. Voi olla että haluaisin keskustella asiasta/asioista myös jonkun puolueettoman ihmisen läsnä ollessa ja "pakottaisin" miehen pariterapiaan, mutta itse en pitäisi sitä hyvittelynä.