Jos tarvitsisit luovutettua munasolua niin ottaisitko tunnetun luovuttajan?

Eräs miespuolinen tuttavani on täsmäluovuttanut siittiöitään niin, että niistä syntyneet lapset voivat myöhemmin halutessaan ottaa häneen yhteyttä jo ennen 18. syntymäpäiväänsä jos haluavat tietää biologisesta taustastaan enemmän.

Hän toimi täysin pyyteettömästi ja minusta idea on aika hieno. Munasoluista on pulaakin ja vaikka klinikat eivät suosittelekaan kuulemani mukaan moista niin onhan se silti mahdollista. Kuka ottaisi munasoluja moisella optiolla? Tai miksi ei ottaisi?

Jos oletusarvona on, että luovuttaja ymmärtää kyseessä olevan lahjan eikä minkään bonuslapsen. Naiselle tässä ei edes ole juridisia riskejä kun synnyttäjä lasketaan automaattisesti äidiksi.

 

Voisin ottaa, tottakai ja jos olisin luovuttaja niin toivosin homman toimivan toistepäin, eli että saisin tietoja onko munasoluistani tullut lapsia, ehkä parhaassa tapauksessa jonkinlaisia väliaikatietoja lapsen kasvusta ja kehityksestä.. mutta ei niistä taideta kertoa edes onko käytetty..? Mut voisin melkein toivoo että lapsi halusi myöhemmin tietää lisää musta..

 

Uuden lain mukaanhan enää ei sallita anonyymejä luovuttajia, vaan kaikilla on tuo sama homma eli mahdollisesti soluista syntyvä lapsi saa 18 vuotta täytettyään luovuttajan tiedot.

 

Niin lapsi saa tietää, mutta luovuttaja ei. Hän saa tietää vain, jos lahjasolusta syntynyt lapsi ottaa yhteyttä.

Klinikat eivät tietenkään kerro lahjasoluista eteenpäin -oletan että käyttävät kaikkia toimintakelpoisia soluja koska niistä on pulaa ja munasoluissa saajan kierto yleensä sovitetaan lahjoittajan kiertoon niin että ovat valmiita toimintaan heti, osa munasoluista tietty pakastetaan jos niitä saadaa kerättyä tarpeeksi ja niitä saatetaan käyttää jonkun toisen hoitoon- ja minun pohdintani mukainen juttu edellyttäisikin asian sumplimista ihmisten kesken.

Klinikat eivät siihen ryhtyisi ainakaan Suomessa, siellä ei tosiaan suositella moista vaan ennemminkin ns. ristiinluovutusta eli jos tuo luovuttajan mukanaan voi saada aiemmin itsekin joitain toisia soluja. Tämä on tosin kuultu eräältä luovuttajalta enkä siis voi vannoa asian todenperäisyyttä.

 

Tarvitsimme munasolun luovuttajaa ja ystäväni tarjoutui itse auttamaan. Suomalaiselle klinikalle se ei ollut mikään ongelma vaan ilman mitään kyseenalaistamista olivat valmiita tekemään hoidon. Miksei? Tapasimme psykologin tosin kuten melkein kaikki luovutushoitoa käyttävät ymmärtääkseni tekevät. Tottakai saa luovuttaa myös suoraan ja etenkin siskokset ovat sitä tehneet, mikä on melko loogista. Eli saa mahdollisimman läheiset geenit lapselle. Minulla ei ole siskoa, mutta onneksi on maailman paras ystävä, jonka avulla saimme lapsen. Minusta on vaan hyvä, että tiedämme lapsemme perimän ja lapsemme tulee tietämään sen myös paljon aiemmin kuin 18 vuoden iässä. Meille ratkaisu on ollut todella onnistunut. Joillekin vieras luovuttaja tuntuu helpommalta ja ymmärrän sen hyvin. Meillä on ystäväni kanssa juuri oikeanlainen mutkaton suhde, mutta eihän kaikkien kohdalla asiat mene näin hyvin. Jokainen harkitsee tapauskohtaisesti mikä on paras ratkaisu.

Eikä kukaan tiedä varmuudella miten tilanteen ollessa ajankohtainen tulisi toimimaan. Vasta kun niin iso ratkaisu on oikeasti edessä, ymmärtää todella millaisesta asiasta on kyse.

Ja nubbe, Suomessa ei kai vielä pakasteta munasoluja, ainoastaan alkiota eli luovuttaja luovuttaa yhdelle tai kahdelle parille, eikä hänen munasolujaan pakasteta myöhempiä lahjoituksia varten. Luovutushoidosta jääneitä pakastettuja alkiota pariskunta ei saa myöskään luovuttaa eteenpäin enää jos niitä jää käyttämättä.

 

hei TT66!
Jäi tuo sinun viimeinen lauseesi mietityttämään. Me olemme saaneet lapsen luovutetulla munasolulla ja pakkaseen jäi 3 alkiota. Tänä kesänä saimme Helsingin Väestöliitosta kirjeen, jossa meille annettiin vaihtoehdot: A) alkioiden pakastusta jatketaan. B ) alkiot tuhotaan C) annamme ne tutkimuskäyttöön tai D) LUOVUTAMME ALKIOT TOISELLE PARILLE.
Olikohan se joku virhe Väestöliitossa, ei kai heillä ole omia sääntöjä/ lakeja?!

Meillä oli vieras luovuttaja, koska lähipiirissämme ei ollut sopivaa luovuttajaa. Meille olisi käynyt myös tuttu luovuttaja, mutta vieraskin luovuttaja oli meille aarre. Lopputulos, eli OMA vauva oli tärkein.

Terv. Miilija

 

Ok, olen ymmärtänyt jotain väärin tai alkuperäinen lähde ei tiennyt mistä puhui. Tai ehkä se eräällä palstalla lahjoitusmunasoluja -hän oli siis saanut lahjoituksena soluja ja kun ei onnistunut raskautumaan niin tarjosi niitä muille, en tiedä tästä tapauksesta enempää- tarjonnut asioi jollain ulkomaisella klinikalla.

Mutta vähän tylsää että jos munasolusta kehittyisi lapsi niin hänelle ei saisi biologista sisarusta. Siittiöillähän tilanne on toinen, niitä varataan useampaan yritykseen. En erottele biologisia ja ei-biologisia enemmän tai vähemmän sisaruksiksi -minulal on molempia ja kaikki yhtä rakkaita- mutta joskus harvoin biologinen sisarus voi olal pelastus jos tarvitaan sopivaa kudosta/soluja.

Mulla on yksi ystävä, jonka puolesta voisin melkein vaikka kantaa tenavan - sijaissynnyttäjyys on ymmärtääkseni Suomessa kielletty eli ei siitä sen enempää- ja jos hän haluaisi pelkkiä soluja niin se kävisi helposti.

Ajattelin muutenkin luovuttaa soluja vaikka en tietäisikään ketään tarvitsijaa - kunhan imetys on ohi. Mutta olisihian se mielenkiintoista tietää jo aiemmin jos solusta tulisi pieni ihminen.

Vanhana verenluovuttajana en usko jääväni ajattelemaan soluja, muutenhan joutuisin miettimään kenen kanssa olen nykyisin mahdollisesti "verisukulainen" kun verta ja plasmaa on tullut yhteensä luovutettua muutama sangollinen. :kieh: