E
"eeta"
Vieras
(omat vanhempasi) kanssa ja jos olit eri mieltä tapahtuneesta, niin missä vaiheessa otit jälleen heihin yhteyttä?
Meillä oli tuollainen "kisma" viime to-iltana (28.11) ja äitini on jo useasti soitellut tänne. Tänään laittoi vielä aamulla viestiä, että "ota yhteyttä". Laitoin takaisin vain viestin, että "kaikki ok." Jotenkin sain heistä niin ikävän kuvan, että ei tee mieli heihin hetkilleen pitää yhteyttä. Tosin tämä tilanne on saanut itsellä mielialan lasku-suuntaan.
Tilanne oli to-päivänä lyhykäisyydessään tällainen, että lapsi halusi mennä mieluiten mummolaan, kuin retkelle kanssamme. Pyysin vanhempiani hakemaan lapsen yhdeltä huoltoasemalta läheisestä kaupungista. Kun olimme lähdössä täältä sinne, niin lapsipa muuttikin mielensä, että hän lähtee retkelle kanssamme. Sanoin, että halusit mennä mummolaan, ei voi päätöstä enää muuksi muuttaa.
Kun pääsimme huoltoasemalle, niin lapsi vain jäkitti autossa, eikä suostunut menemään isovanhempien autoon. Yritin (myönnän sen) ensin hieman uhkailla lasta, että jos et nyt mene, niin tulee sitä ja tätä. Ei apua. Lopulta sitten mummo sai tarpeeksi lapsen touhuista ja alkoi nykiä lasta autostamme ulos. Menin tuohon tilanteeseen mukaan ja veimme lapsen pikku pakolla kohti isovanhempien autoa. ( Koska lapsemme on ns. erityislapsi ja välillä hän haluaisi tehdä ihan mitä lystää, en salli sitä. Välillä on tehtävä sellaistakin juttua, vaikkei se niin kiinnostaisikaan.)
Kun pääsimme siis isovanhempien auton luo, niin siinäkin lapsi löi jarrut pohjaan, hän ei mene autoon. Siitäkös sitten pappa (isäni) hermostui kunnolla, karjaisi "Jumalauta" ja alkoi yhdessä mummon kanssa lasta survomaan auton takapenkille. Minusta tilanne näytti sen verran hurjalta, että huusin "Älä lyö poikaa". Pappa vain tokaisi, ettei hän ole ketään lyönyt.
Paikalla tuli ensin mies ja kysyi, että " onko joku hätänä ? " Sanoin, että ei ole hätää, lapsi on erityislapsi ja välillä on tälläistä. Sitten tuli paikalle keski-ikäinen nainen sanoen olevansa lastensuojelusta ja että tästä tehdään lastensuojeluilmoitus.
Lapsi oli jo tuolloin palannut takaisin autoomme ja pappa vain tokaisi hälle, että "edestäsi löydät". Minulle pappa vain tokaisi, että " tuo akka oli lastensuojelusta ja otti autonne rekisterinumeron ylös. lapsi saattaa lähteä huostaan. ikävä tilanne lapsen kannalta, mutta ei voi mitään".
Tuon jälkeen vielä vanhempani aikani väittelivät lastensuojelusta olleen naisen kanssa. Mutta nainen nähtävästi väsähti väittelyyn ja lähti paikalta pois.
Lähdimme sitten omalle reissullemme. Ei ole onneksi ainakaan vielä lastensuojelusta otettu yhteyttä, vaikka tämä asia koko ajan mieltäni painaa. Eikä pahemmin tee mieli yhteyttä hetkilleen vanhempiin pitää.
Meillä oli tuollainen "kisma" viime to-iltana (28.11) ja äitini on jo useasti soitellut tänne. Tänään laittoi vielä aamulla viestiä, että "ota yhteyttä". Laitoin takaisin vain viestin, että "kaikki ok." Jotenkin sain heistä niin ikävän kuvan, että ei tee mieli heihin hetkilleen pitää yhteyttä. Tosin tämä tilanne on saanut itsellä mielialan lasku-suuntaan.
Tilanne oli to-päivänä lyhykäisyydessään tällainen, että lapsi halusi mennä mieluiten mummolaan, kuin retkelle kanssamme. Pyysin vanhempiani hakemaan lapsen yhdeltä huoltoasemalta läheisestä kaupungista. Kun olimme lähdössä täältä sinne, niin lapsipa muuttikin mielensä, että hän lähtee retkelle kanssamme. Sanoin, että halusit mennä mummolaan, ei voi päätöstä enää muuksi muuttaa.
Kun pääsimme huoltoasemalle, niin lapsi vain jäkitti autossa, eikä suostunut menemään isovanhempien autoon. Yritin (myönnän sen) ensin hieman uhkailla lasta, että jos et nyt mene, niin tulee sitä ja tätä. Ei apua. Lopulta sitten mummo sai tarpeeksi lapsen touhuista ja alkoi nykiä lasta autostamme ulos. Menin tuohon tilanteeseen mukaan ja veimme lapsen pikku pakolla kohti isovanhempien autoa. ( Koska lapsemme on ns. erityislapsi ja välillä hän haluaisi tehdä ihan mitä lystää, en salli sitä. Välillä on tehtävä sellaistakin juttua, vaikkei se niin kiinnostaisikaan.)
Kun pääsimme siis isovanhempien auton luo, niin siinäkin lapsi löi jarrut pohjaan, hän ei mene autoon. Siitäkös sitten pappa (isäni) hermostui kunnolla, karjaisi "Jumalauta" ja alkoi yhdessä mummon kanssa lasta survomaan auton takapenkille. Minusta tilanne näytti sen verran hurjalta, että huusin "Älä lyö poikaa". Pappa vain tokaisi, ettei hän ole ketään lyönyt.
Paikalla tuli ensin mies ja kysyi, että " onko joku hätänä ? " Sanoin, että ei ole hätää, lapsi on erityislapsi ja välillä on tälläistä. Sitten tuli paikalle keski-ikäinen nainen sanoen olevansa lastensuojelusta ja että tästä tehdään lastensuojeluilmoitus.
Lapsi oli jo tuolloin palannut takaisin autoomme ja pappa vain tokaisi hälle, että "edestäsi löydät". Minulle pappa vain tokaisi, että " tuo akka oli lastensuojelusta ja otti autonne rekisterinumeron ylös. lapsi saattaa lähteä huostaan. ikävä tilanne lapsen kannalta, mutta ei voi mitään".
Tuon jälkeen vielä vanhempani aikani väittelivät lastensuojelusta olleen naisen kanssa. Mutta nainen nähtävästi väsähti väittelyyn ja lähti paikalta pois.
Lähdimme sitten omalle reissullemme. Ei ole onneksi ainakaan vielä lastensuojelusta otettu yhteyttä, vaikka tämä asia koko ajan mieltäni painaa. Eikä pahemmin tee mieli yhteyttä hetkilleen vanhempiin pitää.
