M
mietin vain
Vieras
synnytyksessä?
Itsellä, jos kaikki menee hyvin, on tuollainen urakka edessä keväällä ja vielä en ole ajatellut koko asiaa. Ekan synnytys kun ei ollut niin häävi kokemus.
Kuitenkaan en ole ajatellut ensimmäisenä pelkopolille rynnätä sektiota kinuamaan. Koska tiedän, että täällä päin lekurit ovat nihkeitä tuollaiselle ja tiedän itsekin miten iso riski leikkaus kaikkinensa on.
Silti hieman huolestuttaa, että mitä jos kesken synnytyksen esim; iskisi paniikkikohtaus?
Ekasta vain jäi niistä loppumetreistä ikävä mielikuva. Kolme kertaa, kun sai vain lisätä epiduraalia ja kun tuon vaikutus loppui, kivut räjähtivät täysillä päälle. Mielessäni jo ajattelin, että kunpa saisin lopetuspiikin ja nämä kivut loppuisivat siihen paikkaan. Onneksi sitten tuolloin minua tutkittiin ja huomattiin, että synnytys ei etene ollenkaan ja vauva on tulossa ulos väärässä tarjonnassa, eikun leikkuriin ja sektio oli edessä. Mietin myös tuossa kiputilassa, että miten kukaan äiti voi näissä tuskissa alkaa vielä ponnistamaan vauvaansa ulos maailmaan? Kiva jos tuollaisessa hetkessä sitten iskisikin kunnon paniikkikohtaus toisen kohdalla. Ei häävi juttu ollenkaan. ( Eka meni muutenkin yliajalle. Rv.42+1 aloitettiin käynnistys ja vauva syntyi rv.42+3 sektiolla. 2 päivää meni supistuksia kestäen.)
Itsellä, jos kaikki menee hyvin, on tuollainen urakka edessä keväällä ja vielä en ole ajatellut koko asiaa. Ekan synnytys kun ei ollut niin häävi kokemus.
Kuitenkaan en ole ajatellut ensimmäisenä pelkopolille rynnätä sektiota kinuamaan. Koska tiedän, että täällä päin lekurit ovat nihkeitä tuollaiselle ja tiedän itsekin miten iso riski leikkaus kaikkinensa on.
Silti hieman huolestuttaa, että mitä jos kesken synnytyksen esim; iskisi paniikkikohtaus?
Ekasta vain jäi niistä loppumetreistä ikävä mielikuva. Kolme kertaa, kun sai vain lisätä epiduraalia ja kun tuon vaikutus loppui, kivut räjähtivät täysillä päälle. Mielessäni jo ajattelin, että kunpa saisin lopetuspiikin ja nämä kivut loppuisivat siihen paikkaan. Onneksi sitten tuolloin minua tutkittiin ja huomattiin, että synnytys ei etene ollenkaan ja vauva on tulossa ulos väärässä tarjonnassa, eikun leikkuriin ja sektio oli edessä. Mietin myös tuossa kiputilassa, että miten kukaan äiti voi näissä tuskissa alkaa vielä ponnistamaan vauvaansa ulos maailmaan? Kiva jos tuollaisessa hetkessä sitten iskisikin kunnon paniikkikohtaus toisen kohdalla. Ei häävi juttu ollenkaan. ( Eka meni muutenkin yliajalle. Rv.42+1 aloitettiin käynnistys ja vauva syntyi rv.42+3 sektiolla. 2 päivää meni supistuksia kestäen.)
