jos saisit valita itse niin alatiesynnytys/sektio

Minä kanssa valitsisin alatiesynnytyksen. Kaksi alatiesynnytystä takana ja toinen oli äärimmäisen helppo ja nopea. Jo ensimmäisestäkin jäi hyvät muistot vaikka ei ihan lyhyin synnytys ollutkaan. Kakkosen synytyksen jälkeen kävelin itse osastolle ja oli oli kuin ei olisi mitään tehnytkään. Mitään kivunlievitystä en kerennyt saamaan kun oli syöksy synnytys. Esikon aikana epiduraali joka vei kaikki kivut.
Sektiosta ei kokemusta, mutta jos tarpeen silloin tehtäköön. Tärkeintähän on että vauva pääsee maailmaan turvallisesti.

 

Minä kanssa valitsisin alatiesynnytyksen. Kaksi alatiesynnytystä takana ja toinen oli äärimmäisen helppo ja nopea. Jo ensimmäisestäkin jäi hyvät muistot vaikka ei ihan lyhyin synnytys ollutkaan. Kakkosen synytyksen jälkeen kävelin itse osastolle ja oli oli kuin ei olisi mitään tehnytkään. Mitään kivunlievitystä en kerennyt saamaan kun oli syöksy synnytys. Esikon aikana epiduraali joka vei kaikki kivut.
Sektiosta ei kokemusta, mutta jos tarpeen silloin tehtäköön. Tärkeintähän on että vauva pääsee maailmaan turvallisesti.

Tommonen kokemus tosiaan hälventää pelkoa ja jännitystä jos saan synnyttää alateitse :flower:

 

Tähän voin vastata vaan alatiesynnytyksen kokeneena, niiden perusteella valitsisin sektion.. Sitten kun olen kokenut molemmat voin sanoa mitä mieltä olen "oikeesti".
Ekassa synnytyksessä tehtu epparihaava oli todella kipeä monta kuukautta, puhumattakaan vessa käynneistä. Muistan kun jouduin suurinpiirtein kädellä auttamaan ison hädän ulos kun ei voinut ponnistaa. :x Seksi, lenkkeily ja molemmilla kankuilla istuminen rennosti onnistui vasta puolen vuoden jälkeen.

Hui, tuota juuri tarkoitin, kun puhuin tuosta epparin leikkaamisesta

 

Musta se oli ihana kokemus. Epparihaavan takia sairaalassa kävelin ehkä hieman varoen, mutta istuin jo salissa et ei se sitä häirinnyt.. Ja ehkä kävelyynkin vaikutti epparihaavaan enemmän alapään turvotus joka varmaan vaivaa kaikkia päivän-kaks synnytyksen jälkeen tehtiin eppari tai ei.

Mut joo, palautuminen oli nopeaa. Jälkivuoto kesti viikon ja 3 päivää synnytyksestä pystyin jo liikkumaan normaalisti... En usko että sektiosta noin nopeaa paranee ikinä. Eiks sillon oon nostokieltokin jonku aikaa? Kyl mä ainaki haluisin voida hoitaa vauvaa heti kunnolla itse.

Mut mut, jos tämä tuleva vauva on tulossa maailmaan niin et sektio on tarpeen niin sit se on. Ei alatiesynnytys tee kenestäkään parempaa tai muuta... Mut jos saa valita niin kyl mä perinteisesti haluisin uuden tulokkaanki maailmaan saattaa. On se lapsellekki hellävaraisempaa syntyä hitaasti alakautta, ku sektiolla heittämällä maailmaan.

Riippuu varmaan tilanteesta kumpi lapselle on hellävaraisempaa tulla maailmaan, "heittämällä" tai alateitse kovan puristuksen kautta. Sen voin kuitenkin sanoa,e ttä sektovauvat ovat jotenkin kauniimman näköisiä, kun eivät ole olleet purisuksessa, pään muoto jne. Monet alteitse synnytetyt ystävani vauvat ovat olleet syntyessään sinisiä ja napanuuora kaulan ympäri, tuo kyllä pelottaa Eiköhän se todellakin ole paras tapa syntyä mikä kulloinkin on tilanne. Ehkä tällä kertaa itse pääsen vertaamaan... Ja siitä jopa selviän niin voin sitten myös sanoa mielipiteeni.

Se vielä, että kyllä sektiosta voi, ainakin oman kokemukseni mukaan toipua nopeasti. Itse oli varautunut pahempaan, mutta en kokenut olleeni leikkausken jälkeen edes kovin kipeä, kotona en lääkeitä en enää tarvinnut. Tiistaina päivällä oli leikkaus ja torstaina kävin jo huonetoverini kanssa sairaalan alakerran kaupassa. Sängystä ylösnouusu oli pari päivää hankalaa.

Nostelukielto ei koske vauva, vaikka sitä en alussa tiennyt ja hätyytin hoitajia =) Itse vauvan hoidin alusta asti vierihoidossa, yllättävän paljon äidit pitivät öisin vauvoja kätilöiden huoneessa ja nukkuivat itse, vaikka osasto vierihoito-osasto, istellä poika oli siellä huoneessa kerran päivällä, kun kävin syömässä.

Kuukauden nostelukielto oli kaikkea vauvaa raskaampaa kohtaan, mutta kunnon puolesta olisin voinut. Mutta mielelläni jätin imuroinnin ja kauppakassien kannon miehelleni

Tuon halusin kertoa siksi, että usein sektioon joutuvia pelotellaan hitaalla toipumisella, aina se ei ole näin.

 

kolme alatiesynnytystä takana ja toivottavasti neljäskin tulee alakautta =) sattuuhan se ihan perkuleesti mut äkkiä se unohtuu... :heart:

 

Alatiesynnytystä toivon. Kaksi edellistäkin niin syntyneet ja olen todella leikkauspelkoinen. Jos tietäisin etukäteen joutuvani sectioon, joutuisin varmaan pelkopolille... Niin jo pelkkä ajatuskin pelottaa.

 

Alatiesynnytystä toivon. Kaksi edellistäkin niin syntyneet ja olen todella leikkauspelkoinen. Jos tietäisin etukäteen joutuvani sectioon, joutuisin varmaan pelkopolille... Niin jo pelkkä ajatuskin pelottaa.

Kummasti sitä siinä tilanteessa, kun tietää joutuvansa leikkaukseen, kuitenkin kyknee sen tilanteensa hallitsemaan, kun vaihtoehtona on perätilasynnytys, johon en olisi uskaltautunut. Tosin se oli lääkäreiden mielestäkin (onneksi) liian suuri riski.

Itselläni on aina tuo sektio ollut sellainen peikko, kuten leikkaukset yleensäkin. Valitettavasti sen on usein niin, että sen ihminen joutuu kokemaan, mitä usein pelkää. Aika moni tuttavani on sanonut, että pahin painajainen olisi, että synnytys lopulta päätyisi sektioon ja niin on käynyt. Kai se on sitä elämänkoulua, jossa joutuu kohtaamaan pelkonsa.

 

Täällä myös iso kannatus alatiesynnytykselle.Tosin kokemusta vaan siitä.Tarpeen vaaties sitä varmaan helposti taipuis sektioonki.

Mulla erittäin helppo synnytys.ilokaasun voimalla,muuta ku ei keritty laittaan,kesto 1.35h ja siitä ponnistus vaihe 9min. eppari tehtiin,mut ite käveli salista osastolle ja istuin jo aamulla ihan hyvin.(poitsu synty yöllä2.32)ja eppari paranikin nopeeta.et tämmönen kokemus mulla.Varmaan paljon vaikuttais jos olis ollu neg.kokemus niin seuraavaan synnytykseen.

 

Vielä pakko meiramille sanoa, että tarkoitan sillä hellävaraisella ihan jotain muuta. Enemmänki ehkä semmoisia pehmeitä luonnollisia juttuja.. Henkistä puolta ja niin edelleen. Ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan? Nimittäin kyllä munki esikoinen tuli maailmaan napanuora 2 kertaa kaulan ympäri ja sai pisteitä vaan 6 eli ei mikään maailman eloisin vastasyntynyt.. Mutta mä uskon silti että syntymä alakautta on silti se rauhallisempi/"hellävaraisempi" tapa.

Mut joo, älä meirami ota henkilökohtaisesti. Vastasin vaan kun kysyttiin. En mitenkään halua väheksyä sektiota synnytystapana sillä eihän sitä koskaan turhaa tehdä.

 

Alatiesynnytys. Yksi alatiesynnytys takana. Toisen laskettuaika kolmen viikon kuluttua.

 

:/ :| Mihin sitä synnytyskipua voisi verrata minkä kokee kun on alatiesynnytys :x
Mulla on vissiin niinkuin ensisynnyttäjän "titteli" koska eka oli siis hätäsektio :| =)

 

Alatiensynnytystä toivoisin, takana niitä kaksi ja kaikki meni nopeasti ja ihan hyvin, vaika olen pienikokoinen, epparia ei leikattu koska pyysin ettei leikattaisi, ekalla kerralla tikkasivat sitten vähäsen, haava parani suht nopeasti. Toisessa raskaudessa pelkäsin että joudutaan leikkaamaan, koska vauva oli iso, mutta synnytys tapahtui niin vauhdilla ettei mitään kivunlievitystä ehditty antaa, kivusta ei jäänyt muistoja, vaan siitä pelosta etten ehdi sairaalaan kun lapsi tulee. Pelkään paljon enemmän sektiota ja ajatusta "vatsan leikkaamisesta" kuin alatiesynnytystä, mutta nämä ovat niin henkilökohtaisia juttuja ja perustuvat tietysti myös omiin synnytyskokemuksiin.

 

Kivutonhan ja nopea tuo sektio synnytyksenä on, siis jo kaikki menee hyvin. Ilmapiiri salissa oli tosi hyvä ja vauvan syntymä hieno ihana kokemus, kun pojan sai heti nähtäväksi. Ei ollenkaan niin kylmä ja kliininen toimenpide, kuin useimmat se kuvittelevat olevan.


annuuu81: En tietenkään ota henkilökohtaisesti, älä sinäkään ota, kaikilla on oikeus mielipiteisiin =)

Toisaalta kahta synnytysapaa voi kunnolla verrata vain, jos on molemmat kokenut, sektiota ei voi arvostella ellei sitä ole itselle tehty. Jokaisen kokemukset ovat yksilöllisiä.

Nyt kyllä alatiesynnytystä pelkään, sitä useiden tuntien tuskaa jne. Mutta jospa siitä hengissä selvitään, onhan joillakin tosi helppoja synnytyksiä.

 

Niinhän se on, että mistä ei ole kokemusta, pelottaa. Itsellä takana yksi alatiesynnytys ja tosi paljon mieluummin lähden tätä toistakin alakautta synnyttämään (la kolmen päivän päästä ). Sektiota piti miettiä, kun vauva oli pitkään perätilassa, mutta kääntyi sitten. Sektio pelotti, itse toimenpiteen pelottavuuden ja outouden takia, toipumisen takia sekä niiden riskien takia jotka leikkauksiin aina liittyy.

Synnytyskipua on mun mielestä tosi vaikea verrata mihinkään. Tosin esikoisen synnytyksessä oli epiduraali, joka auttoi hyvin. Supparit oli jossain vaiheessa ennen epiduraalia niin kipeitä ettei pystynyt reagoimaan ulkomaailmaan, mutten kertakaikkiaan enää muista miltä ne tuntui (synnytyksestä vajaa 2 v) :/ Sitten kun vähän repesin juuri kun vauva syntyi, se tuntui kirvelynä ja kipuna, joka varmaan ihan samanlaista kipua kuin muutenkin jos haava tulee. Mutta sitten olikin jo vauva sylissä ja suunnaton helpotus, ettei tuokaan nyt niin kamalaa ollut.

Kävelin muuten osastolla vaikeesti sen takia, kun oli lihakset ponnistamisesta niin kipeenä. Vaikka repesin niin en tarvinnut siihen kipulääkkeitä ollenkaan.

 

Alatiesynnytyksen haluaisin, vaikka sellainen on takana ja se ei mennyt ihan nappiin. Tarvittiin imukuppia ja oli vähän hätäset hetket ponnistusvaiheessa, vaikka muuten meni hyvin ja lopputuloskin oli sitten oikein hyvä =)

Mutta siis silti haluaisin uudestaan alatiesynnyttää, osaksi siksi, että se on kuitenkin turvallisempaa äidille ja lapselle, ja osaksi siksi, että haluaisin voittaa sen lievän kammon, joka tuosta edellisestä kokemuksesta tuli. Ei se mikään paha pelko ole, lähinnä sellainen harmistus.

Mutta ei mulla mitään sektiotakaan vastaan ole.

 

esikoinen tuli ihan alakautta ja apuna oli intratekaali-puudutus joka vei kaikki kivut pois ja oli tosi hyvä olo sen jälkeenki käppäilin ihan normaalisti heti ja pystyin istumaanki ilman sitä pehmustetta saman tien, tottakai pieniä vihlaisuja oli mutta ei todellakaan pahoja.
tämän tulevankin haluaisin alateitse saattaa maailmaan, ku ensimmäisestä kerrasta on niin ihanat muistot vaikka eihän sitä ikinä tiedä miten seuraava kerta menee, mutta kuitenkin.

 

alatiesynnytys, paitsi jos lääketieteellisesti perusteltua leikata. Perätilaista lasta en varmaan edes tahtois yrittää synnyttää, ja itse asiassa mulla on vielä osittainen etinen istukka, eli jos se ei siirry, niin ehkäpä leikkaus tosiaan tulee olemaan välttämätön.

 

Alateisynnytys ehdottomasti, jos valita saisi =)

 

alateitse eskoinen syntyi, normaali oli pituudeltaan synnytys, vaikka tuntui et olis ollu nopea. Kaikki mahdolliset kivunlievityksen otin, ennen kuin epiduraalin sain oli pitkä ja tuskainen yö kipujen kanssa, ei särkylääkkeet eikä ilokaasu auttanu yhtään. Mutta silti näen kokemuksen hyvänä. Toisen haluaisin myös synnyttää alateitse, jos ei tietysti mitään ongelmia synny.

 

alateitse.
se on luonnollisin vaihtoehto ja yleensä palautuu nopeammin synnytyksestä kuin sektiosta. Kohtu supistuu nopeammin, maito alkaa nousta nopeammin jne
tottakai joskus sektio on ainoa vaihtoehto ja vauvan ja äidin pelastus!

 

Alateitse. Hieno kokemus vaikkakin meilläkään ei kaikki sujunut mallikelpoisesti.

Kipu on ehkä väärä sana kuvaamaan sitä tunnetta, kun synnyttää alateitse. Itse en voinut käyttää mitään kivunlievitystä, joten luomuna pökättiin kakaraa. Tunnelma on niin vahva, että ainakin mun kohdalla se vei koko kehon mukanaan ja eli vain sitä hetkeä. Äänen käyttö supistuksen tullessa, jutteleminen miehen ja kätilön kanssa, käveleminen, rauhallinen mieli ja
hengittäminen auttaa pitämään ajatukset kasassa. Upea kokemus, sattuu mutta toivon monen naisen pääsevän sen kokemaan.

 

Alateitse mieluummin! Yksi synnytys takana, joka meni hyvin vaikka tarvittiinkin lopulta imukuppia. Synnytys oli loppujen lopuksi upea, voimakas kokemus vaikka tietysti kivulias. Kivut kuitenkin unohtuvat melko nopeasti ja jäljelle jää upea fiilis ja ylpeyden tunne - ainakin omalla kohdallani =)

 

Alateitse, jos itse saan valita. Perätilassa olevaa vauvaa joutuisin kyllä harkitsemaan, mutta tuskin saisin edes siinä tapauksessa synnyttää alakautta. Häntäluu on murtunut muutama vuosi sitten pulkkamäessä, ja siitä johtuen en kuulemma edes nelikiloista saa alakautta synnyttää

Synnytyskipu on varmaan kaikilla hieman erilaista, minulla ei ollut selän puolella mitään kipuja, mutta vatsan puolella kamalat. Ne lieveni siinä vaiheessa huomattavasti, kun suoli tyhjeni avautumisvaiheen aikana (n. 7cm auki). Tällä kerralla pyydän taatusti peräruiskeen heti!

Pelkäsin ponnistusvaiheen kipua, mutta ponnistaminen sattui paljon vähemmän kuin alkuvaiheen avautuminen. Jollain toisella on juuri toisinpäin. Epiduraali leikattiin, mutta tosi pieni -alle 1cm. Todennäköisesti ihan turha haava. Itse haava parani tosi hyvin, se turvotus alapäässä oli ilkeää.

Kirsuli, kyllä se ensimmäinen alatiesynnytys jännittää ja vähän pelottaakin, mutta kun se synnytys sitten alkaa, niin pelkokin häviää. Ja aika menee hujahtamalla, muutama tunti tuntuu aivan olemattomalta ajalta

 

Alatiesynnytyksen haluisin nyt kokea. Esikoisen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon.

 

alateitse.
se on luonnollisin vaihtoehto ja yleensä palautuu nopeammin synnytyksestä kuin sektiosta. Kohtu supistuu nopeammin, maito alkaa nousta nopeammin jne
tottakai joskus sektio on ainoa vaihtoehto ja vauvan ja äidin pelastus!

Olenkohan sitten jokin harvinaisuus, kun mulla maito nousi nopeaa, palauduin sektiosta tosi nopeaa ja kohtukin supistui nopeaa; vai mikä on sitten tosi, vuorokaudessako?

Se on totta, että alatiesynnytys on luonollinen tapa.

Ilmeisesti olet synnyttänyt molemmilla tavoin?