jos saisit mieheltäsi lahjaksi korun, joka ei olekaan mieleisesi/makuasi

[omantunnon kysymys]

kehtaisitko sanoa sen, vai pitäisitkö mukisematta korua?

 

[..]

Pitäisin koska se olisi mieheltäni juuri minulle

 

[Pajukko]

No en nirsoile ja melkein kaikki korut on kauniita. Jos muovi- tai puukorun ostaisi niin sitten jäisi käyttämättä ja voisin sanoakin jotain rahan tuhlauksesta moiseen.

 

["akka"]

En usko että olisi mahdollista,miehellä on hyvä maku.Pitäisin korua jos olisin sen saanut mieheltäni.Olisi se millainen tahansa.

 

["niin"]

Just tuontakia olen selvästi tuonut ilmi millaisista koruista tykkään. Ei keltakultaa, vaan valkokultaa. Toisinaan näytän jostain lehdestä, että tuo olis nätti jne.
Eipä ole tullut mieheltä koruja joista en tykkäis

 

["mä"]

tykkään kalevala-koruista...paitsi yhdestä,ja just tämän nimenomaisen mallisen korun mies on antanut korviksina kahteen kertaan, kultasina ja pronssisina,vaikka jo ekoista varovasti mainitsen etten just siitä mallista tykkää...kaiken huippuna anoppikin oli ostanut samat hopeisina.

 

["vieras"]

Jos mieheni ostaisi niin pitäisin, en osaa tosin tilannetta kuvitella nykyisessä suhteessa, mies tuntee makuni ja panostaa lahjoihin. Exältä sain useammankin korun jotka oli niin eri tyyliä kuin mistä pidän, ja kävi ilmi et mies osti oman/exänsä maun mukaan, ja tää piittamattomuus näkyi suhteessa muissakin asioissa, onneksi on ex!
Eli jos olisi kertaluontoinen moka/virhearvio niin pitäsin korua, vinkkaisin sopivassa tilanteessa omasta maustani jatkoa varten. Jos olisi jatkuvaa ja kaikki lahjat olisi ei-mun tyyliä niin sanoisin nätisti ja kysyisin kyllä jo samalla että eikö miestä yhtän kiinnosta mun maku ja tyyli?
ps. mä en toivo koruja lahjaks enkä niitä saa, halvemmat lahjat on oikein kivoja kun ne on ajatuksella valittu!=)

 

["vieras"]

Luultavasti pitäisin jonkin aikaa, jos on arkikorut ja jos ei niin käyttäisin ehkä kerran pari, sitten sais "unohtua" kaapin perukoille. Jatkossa vihjailisin ahkeraan minkälaisista tykkään...