Jos saisit itse päättää, niin millainen olisi unelmiesi synnytys?

Realistisesti.

Mun menis niin, että ekana puhkaistais tai puhkeais kalvot, sitten alkais supparit, sillai siedettävinä. Epiduraalin ottaisin heti, kun alkaa tuntua tuskaselta. Ponnistusvaihe olisi lyhyt ja tehokas.
Koko synytyksen kesto ois sellaset 3h.

Ts. samanlainen, kuin viime synnytys, paitsi epiduraali hiukan aikasemmin.

 

Suunniteltu, hyvin sujuva sektio.

 

Sellainen, missä supistukset eivät loppuisi kesken siinä 4-5 cm kohdalla, kuten kahdessa ekassa synnytyksessä kävi. Ponnistusvaihe vaikkapa 15 minsaa, liian nopeaa en halua mutten myöskään pitkää.

Luomusynnytyksen haluaisin kokea. Ponnistaa jakkaralla tai altaassa.

 

Suunniteltu, hyvin sujuva sektio.

Realistisesti ottaen tämä taitaa olla minukin (ainoa) vaihtoehto...

 

Vedet menis omia aikojaan josta alkais supistelemaan. Kotona mahd. pitkään, suihkussa ja liikkuen. Sairaalassa heti saliin, ponnistus->pää ulkona, ponnistus->muksu ulkona

Takana kaksi käynnistettyä ja sänkyyn sidottua synnytystä

 

Kolmannen lapseni synnytys oli sellainen kuin kuvittelin synnytyksen olevankin ennen esikosen vähemmän mukavaa synnytystä... Supistukset alkoi aamulla, tasan laskettuna päivänä. Sairaalaan lahdettiin aamupäivällä, automatkalla supparit voimistui. Lapsivedet lorahti sairaalan hissiin ja tästä hetkestä meni puoli tuntia ja vauva oli syntynyt. Sain ilokaasua pahimpiin kipuihin, en revennyt ja kaikin puolin meni täydellisesti. Toisin kuin kaksi ensimmäistä raskautta, jotka meni 10 päivää yli molemmat ja synnytykset kesti toista vuorokautta.

 

No aloitetaan vaikka siitä et mulla olisi joku joka tukisi ja olisi huolissaan miten mä voin, sen sijaan et vinkuu vieressä kun on nälkä ja tylsää ja kuinka tää voi kestää niin kauan eikä halua koskea tai tulla edes lähellä kun ällöttää. Kaikki muu on aika samantekevää.

 

Aika pitkälti samanlainen ku tuo toistaiseksi ainoa synnytys oli =)

Eli siis ihana kokemus. Kesto oli 6,5h, ihan sopiva mun mielestä. Avautuminen vois lyhentyä n puolella tunnilla, ehkä. Seuraavan kerran haluaisin ponnistaa pystyasennossa, eli varmaan jakkaralla? Sen lisäks napanuoraa ei leikattais ennen ku kaikki jälkeiset on tullu ulos.

 

Lähinnä verrattavissa normaaliin ulostamiseen tai pieraisemiseen. Ainoa ja ensimmäinen synnytys venyi ja paukkui ja päättyi imukuppiin. No thanks no more.

 

sellanen

 

Suunniteltu, hyvin sujuva sektio.

Peesi, näin melkein olikin kuopuksen syntyessä.

 

Nopean, supistukset alkaisivat juuri ennen synnytyssaliin menoa, lapsi tulisi hetkessä ja kaikki menisi joka suhteessa hyvin.

 

No aloitetaan vaikka siitä et mulla olisi joku joka tukisi ja olisi huolissaan miten mä voin, sen sijaan et vinkuu vieressä kun on nälkä ja tylsää ja kuinka tää voi kestää niin kauan eikä halua koskea tai tulla edes lähellä kun ällöttää. Kaikki muu on aika samantekevää.

Miksi sä päästit noin hyödyttömän tyypin mukaan? Varmasti olisi ollut kivempaa ihan vaan kätilöiden kanssa.

 

Melko lyhyt niinkuin aikasemmatkin. Ponnistusvaihe saisi olla kivuttomampi ja kestää sen 10-15 minuuttia..

 

Suunniteltu, hyvin sujuva sektio.

Jep, tämmönen mulla oli viimeksi ja oli kyllä helppo ja kiva kokemus. Paraneminenkin paljon nopsempaa kuin alapäänsä hajottaineilla kavereilla.

 

Kakkosen avautumisvaihe: Ei kestoa, koska aukesin ilman säännöllisiä supistuksia, ilman kivunlievitystä. Sit taikaiskusta jostain täyspuudutus päälle ja esikoisen ponnistusvaihe; hymisin kuin joku budha ja lapsi ulkona vartissa, ilman sen suurempaa tuskaa.

painajainen olis sit esikoisen avautumisvaihe ja kakkosen ponnistus yhdessä...

 

Sellanen kun eka oli.
Toisesta supistuksesta sairaalaan-> saliin. Sit ennakkoasenteena se että tää kestää KAUAN. Sit saikin luvan ponnistaa ja ekalla työnnöllähän se sielä tuli. Aivan mahtava kokemus.

 

Samanlainen kuin ekakin, eli suunniteltu sektio.
Tosin toista lasta en edes halua, joten olisiko tuo siltikään mitään unelmaa...

 

Vedet menis omia aikojaan josta alkais supistelemaan. Kotona mahd. pitkään, suihkussa ja liikkuen. Sairaalassa heti saliin, ponnistus->pää ulkona, ponnistus->muksu ulkona

Takana kaksi käynnistettyä ja sänkyyn sidottua synnytystä

Tämmöinen myös,kuopuksen kohdalla melkein tämmöinen olikin
Paitsi että ponnistus kesti semmoisen 20min ja oli tosi kivulias eli jos ne kivut saisi pois niin aivan ihana
Tämän synnytyksen jälkeen olo oli aivan mahtava,takana hyvin nukuttu yö ja sitten vajaa 3 tunnin synnytys....

Käynnistys ei ole kivaa,itse senkin kokenut

 

Luomuna. Semmone joka sujuis hyvin, sopivan nopeasti mutta ei syöksyllä (jo senkään takia kun matka synnärille on aika pitkä ). Ponnistusvaihe lyhyt, parilla ponnistuksella vauva ulkona. Kotona vois olla kiva, mut en varmaan uskaltais kuitenkaan ainakaan ekaa. Rentoutumalla ja energialla jos sais kivut pois tai ainaki reilusti lievemmäksi... Asennosta en kyllä tiedä. Alkais aamupäivällä, nii että on saanu nukuttua hyvät yöunet. Mitäs vielä... Napanuoraa ei leikattais heti vaan annettas olla vaikka pari tuntia. Imetys lähtis toki heti sujuvasti käyntiin. Ei yhtään repeämää ja toosa ois hetkessä entisensä. Vauva ois täydellinen ja saatais kaikessa rauhassa siinä olla eikä kiire mihinkään. Kotiin pääsis lähtemään jo samana päivänä, tai viimeistään seuraavana.

Sektio ois pahin mahollinen vaihtoehto. Ei kiitos sitä, se on liian pelottava.

 

Kolmannen lapseni synnytys oli sellainen kuin kuvittelin synnytyksen olevankin ennen esikosen vähemmän mukavaa synnytystä... Supistukset alkoi aamulla, tasan laskettuna päivänä. Sairaalaan lahdettiin aamupäivällä, automatkalla supparit voimistui. Lapsivedet lorahti sairaalan hissiin ja tästä hetkestä meni puoli tuntia ja vauva oli syntynyt. Sain ilokaasua pahimpiin kipuihin, en revennyt ja kaikin puolin meni täydellisesti. Toisin kuin kaksi ensimmäistä raskautta, jotka meni 10 päivää yli molemmat ja synnytykset kesti toista vuorokautta.

tällaisen ottaisin kiitos

 

No aloitetaan vaikka siitä et mulla olisi joku joka tukisi ja olisi huolissaan miten mä voin, sen sijaan et vinkuu vieressä kun on nälkä ja tylsää ja kuinka tää voi kestää niin kauan eikä halua koskea tai tulla edes lähellä kun ällöttää. Kaikki muu on aika samantekevää.

Miksi sä päästit noin hyödyttömän tyypin mukaan? Varmasti olisi ollut kivempaa ihan vaan kätilöiden kanssa.

Niin olisi mutta kun se saatanan paskiainen ei kehdannut kertoa kenellekään et ei halua synnytykseen mukaan niin pakko sen oli sinne tulla et voisi sitten kertoa olleensa. Mä en vielä sillon tajunu kuinka hyödytön se on. Ja olisitte kuullu miten se kaikille kehui kuinka hän oli sentään synnytyksessä mukana ja kuinka oli niin rankka ja kova paikka mutta hän oli siellä ja kesti sen. Joopajoo.

 

Suunniteltu, hyvin sujuva sektio.

peesi.

 

semmonen kiva avautumisvaihe, ei ääretöntä tuskaa, avautuu tasaisesti (ei niinku viimeksi vartissa 4cm ilman kivunlievitystä) ponnistusvaihe semmonen niinku kahdesta edellisestäkin, eli alle 20min.

 

Gonalle :hug: kamala "tukihenkilö" sulla!!!

Samanlaisen ottaisin kun eka oli, eli käynnistys kalvojen puhkaisulla ja tipalla, tosin epiduraali heti eikä mokailujen takia puolitoista tuntia myöhässä. Ja synnytyksen kesto 6h. Ponnistusaika (45min) voisi olla puolet lyhyempi, ja ei repeämiä kiitos.