Jos puolisollasi olisi sovittu meno vk-loppuna ja sinun olisi tarkoitus jäädä kotiin kahden alle 2v:n kanssa, mutta

[quote="vieras

Kiitos kun väänsit ratakiskoa puolestani.

Minä en voi ottaa särkylääkkeitä, koska virheliike voi kohdallani johtaa pitkä- tai lyhytaikaiseen halvaantumiseen.

Minä myös pelkään vauvan puolesta, koska kaatuilen ja menetän raajojeni hallinan kivun yhtäkkiä yltyessä. Pelkään siis pudottavani vauvan tai kaatuvani lapset sylissä portaissa.

Jos tilanteesi on oikeasti noin paha, niin miehesi on suorastaan edesvanstuuton ihminen ja isä! Tässähan on jo hänen lapsiensakin hyvinvointi vaarassa. Jos hän ei sinun kivuistasi välitä niin luulisi edes välittävän lapsistaan...

 

loukkaisit selkäsi, etkä pytyisi nostelemaan lapsia, miten ratkaisisitte tilanteen? Meno siis sellainen, mihin mahdollisuus ehkä vasta ensi vuonna uudelleen.

Miten toimisitte jos sinulla itselläsi olisi meno ja miehesi loukkaisi selkänsä niin ettei pystyisi nostelemaan lapsia?

Jo pelkästään se, että minulla olisi meno joka kestäisi noinkin pitkään, on niin absurdi ajatus, että vaikea kuvitella tilannetta... Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä minnekään reissuun lastemme ollessa näin pieniä, varsinkaan jos puoliso olisi epäkunnossa. Eli en lähtisi.

Juuri näin,kappas kappas kun selkä sattuikin vihoittelemaan JUST NYT. Tuo on niin luettavissa läpi.Kutsu joku avukses ja niele se että miehelläs on hauskaa reissussa.

Sinulla taitaa oikeasti olla kurja elämä, jos tuollaista tapaat tehdä.

 

loukkaisit selkäsi, etkä pytyisi nostelemaan lapsia, miten ratkaisisitte tilanteen? Meno siis sellainen, mihin mahdollisuus ehkä vasta ensi vuonna uudelleen.

Miten toimisitte jos sinulla itselläsi olisi meno ja miehesi loukkaisi selkänsä niin ettei pystyisi nostelemaan lapsia?

Jo pelkästään se, että minulla olisi meno joka kestäisi noinkin pitkään, on niin absurdi ajatus, että vaikea kuvitella tilannetta... Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä minnekään reissuun lastemme ollessa näin pieniä, varsinkaan jos puoliso olisi epäkunnossa. Eli en lähtisi.

Juuri näin,kappas kappas kun selkä sattuikin vihoittelemaan JUST NYT. Tuo on niin luettavissa läpi.Kutsu joku avukses ja niele se että miehelläs on hauskaa reissussa.

Sinulla taitaa oikeasti olla kurja elämä, jos tuollaista tapaat tehdä.

Ei kun meillä on tasapainoinen suhde. Ei meidän kummankaan tarvii tekeytyä puolikuolleeksi marttyyriksi,että toinen ei pääsisi reissuun.Silloin kun minä reissaan,mies on kotona lasten kanssa.Ja toisinpäin.Enimmäkseen kyllä reissataan lasten kanssa koko perhe.

 

loukkaisit selkäsi, etkä pytyisi nostelemaan lapsia, miten ratkaisisitte tilanteen? Meno siis sellainen, mihin mahdollisuus ehkä vasta ensi vuonna uudelleen.

Miten toimisitte jos sinulla itselläsi olisi meno ja miehesi loukkaisi selkänsä niin ettei pystyisi nostelemaan lapsia?

Jo pelkästään se, että minulla olisi meno joka kestäisi noinkin pitkään, on niin absurdi ajatus, että vaikea kuvitella tilannetta... Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä minnekään reissuun lastemme ollessa näin pieniä, varsinkaan jos puoliso olisi epäkunnossa. Eli en lähtisi.

Juuri näin,kappas kappas kun selkä sattuikin vihoittelemaan JUST NYT. Tuo on niin luettavissa läpi.Kutsu joku avukses ja niele se että miehelläs on hauskaa reissussa.

Sinulla taitaa oikeasti olla kurja elämä, jos tuollaista tapaat tehdä.

Ei kun meillä on tasapainoinen suhde. Ei meidän kummankaan tarvii tekeytyä puolikuolleeksi marttyyriksi,että toinen ei pääsisi reissuun.Silloin kun minä reissaan,mies on kotona lasten kanssa.Ja toisinpäin.Enimmäkseen kyllä reissataan lasten kanssa koko perhe.

Jos teillä todellakin on tuo tilanne, niin miksi ilkeilet ap:lle? Kuullostat lähinnä katkeroituneelta yh:lta, joka ei saa hoitoapua mistään.

 

Riippuu menon luonteesta. Jos olisi työasia tai joku muu tärkeä, niin koettaisin syödä troppeja ja/tai pyytäisin mutsin avuksi.

Jos meno taas joku poikaporukan ruskaretki, niin puoliso saisi ilmoittaa tulevansa ensi vuonna.

 

Mies jäis ilman muuta kotiin. Ei tartteis edes pakottaa, vaan älyäis asian ihan itsekin. Työasia olis sit toki erikseen, silloin pyydettäis mummi apuun.

 

Omalla kohdalla hankkisin ja saisin apua lasten hoitoon. Mies pääsisi matkaan.

Mutta jos tilanne on todella paha eikä apua ole saatavilla niin mies jäisi kotiin.

 

Jos puolisollasi olisi sovittu meno vk-loppuna ja sinun olisi tarkoitus jäädä kotiin kahden alle 2v:n kanssa, mutta loukkaisit selkäsi, etkä pytyisi nostelemaan lapsia, miten ratkaisisitte tilanteen?

Meno siis sellainen, mihin mahdollisuus ehkä vasta ensi vuonna uudelleen.
Meno olisi siis torstai-illasta sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön asti. Ja kyseessä siis ei ole mikään pikku selkäkipu, vaan ajoittain lähes täysi liikuntakyvyttömyys, välillä pystyy varovasti kävelemään.Toinen lapsista kävelee, toinen on vasta "pikkuinen" (8kg) vauva, eikä siis osaa liikkua itse.

Lisään vielä; kaksi noin pientä lasta on sellainen 'paketti', etten vapaaehtoisesti suostuisi jäämään heidän kanssaan yksin kotiin terveenäkään ellei olisi pakko eli toisen menon pitäisi olla VÄHINTÄÄN supertärkeä työmatka tms. Mihinkään harrastejuttuihin olisi miehen aivan turha haikailla ellei sit asiasta olisi sovittu ja mulle hoidettu apua kotiin. Ja päinvastoin tietenkin, sama pätee myös mieheen. En lähtisi, ennen kuin on selvää - mies itse vakuuttanut - että kotona pärjätään. Minä tiedän mistä puhun, sillä itselläni on lapset 2,5 v ja 1 v. Ruuanlaitto, nukutukset yms on kyllä ihan hiton haastavia yksikseen.

Kyllähän ne lapset toki hoitaa yksin pakon edessä, mutta miksi pitäisi jos kerran ei ole pakko?

Aikuista ihmistä ei tietenkään voi kieltää eikä hänen tarvitse lupia kysellä, eli mies lähtee jos on niin päättänyt. Mutta kantaa ja kestää sitten myös päätöksensä seuraukset...

 

Ihan ekan sivun perusteella pallo jäisi miehelle, eli joka hän itse päättäisi jäädä kotiin tai hankkisi minulle apua jostain (jos en siis itse heti löydä ketään).

Itse en halua olla ketään kotiin pakottamassa, mutta jos en pärjää yksin lasten kanssa jää vastuu heistä toiselle vanhemmalle joka sitten yrittää parhaansa mukaan löytää tuohon keinot.

 

Ihan ekan sivun perusteella pallo jäisi miehelle, eli joka hän itse päättäisi jäädä kotiin tai hankkisi minulle apua jostain (jos en siis itse heti löydä ketään).

Itse en halua olla ketään kotiin pakottamassa, mutta jos en pärjää yksin lasten kanssa jää vastuu heistä toiselle vanhemmalle joka sitten yrittää parhaansa mukaan löytää tuohon keinot.

Erinomainen kommentti.

 

Mies jäisi kotiin tietysti.
Voishan se harmittaa miestä, mutta eipä sille vois mitään :/ Oikesti kipeen selän kanssa ei lapsia nostella, edes niiden särkylääkeiden ja sitkeyden avulla!

tähän peesi!

 

[quote="vieras

Kiitos kun väänsit ratakiskoa puolestani.

Minä en voi ottaa särkylääkkeitä, koska virheliike voi kohdallani johtaa pitkä- tai lyhytaikaiseen halvaantumiseen.

Minä myös pelkään vauvan puolesta, koska kaatuilen ja menetän raajojeni hallinan kivun yhtäkkiä yltyessä. Pelkään siis pudottavani vauvan tai kaatuvani lapset sylissä portaissa.

Jos tilanteesi on oikeasti noin paha, niin miehesi on suorastaan edesvanstuuton ihminen ja isä! Tässähan on jo hänen lapsiensakin hyvinvointi vaarassa. Jos hän ei sinun kivuistasi välitä niin luulisi edes välittävän lapsistaan...

niinpä...

 

Jos puolisollasi olisi sovittu meno vk-loppuna ja sinun olisi tarkoitus jäädä kotiin kahden alle 2v:n kanssa, mutta loukkaisit selkäsi, etkä pytyisi nostelemaan lapsia, miten ratkaisisitte tilanteen?

Meno siis sellainen, mihin mahdollisuus ehkä vasta ensi vuonna uudelleen.
Meno olisi siis torstai-illasta sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön asti. Ja kyseessä siis ei ole mikään pikku selkäkipu, vaan ajoittain lähes täysi liikuntakyvyttömyys, välillä pystyy varovasti kävelemään.Toinen lapsista kävelee, toinen on vasta "pikkuinen" (8kg) vauva, eikä siis osaa liikkua itse.

Lisään vielä; kaksi noin pientä lasta on sellainen 'paketti', etten vapaaehtoisesti suostuisi jäämään heidän kanssaan yksin kotiin terveenäkään ellei olisi pakko eli toisen menon pitäisi olla VÄHINTÄÄN supertärkeä työmatka tms. Mihinkään harrastejuttuihin olisi miehen aivan turha haikailla ellei sit asiasta olisi sovittu ja mulle hoidettu apua kotiin. Ja päinvastoin tietenkin, sama pätee myös mieheen. En lähtisi, ennen kuin on selvää - mies itse vakuuttanut - että kotona pärjätään. Minä tiedän mistä puhun, sillä itselläni on lapset 2,5 v ja 1 v. Ruuanlaitto, nukutukset yms on kyllä ihan hiton haastavia yksikseen.

Kyllähän ne lapset toki hoitaa yksin pakon edessä, mutta miksi pitäisi jos kerran ei ole pakko?

Aikuista ihmistä ei tietenkään voi kieltää eikä hänen tarvitse lupia kysellä, eli mies lähtee jos on niin päättänyt. Mutta kantaa ja kestää sitten myös päätöksensä seuraukset...

Kyllä tääkin nyt oudolta kuulostaa. On sitä kuule moni yh hoitanut kahtakin lasta yhtä aikaa, ja pitkiä aikoja. Jos ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa terveenäkään, niin kannattaa ehkä vielä harkita sitä lasten tekoa. Elämä kun voi yllättää: entäs kun eteen tuleekin avioero, tai sairastuminen, tai jopa molemmat...

 

Kyllähän ne lapset toki hoitaa yksin pakon edessä, mutta miksi pitäisi jos kerran ei ole pakko?

Kyllä tääkin nyt oudolta kuulostaa. On sitä kuule moni yh hoitanut kahtakin lasta yhtä aikaa, ja pitkiä aikoja. Jos ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa terveenäkään, niin kannattaa ehkä vielä harkita sitä lasten tekoa. Elämä kun voi yllättää: entäs kun eteen tuleekin avioero, tai sairastuminen, tai jopa molemmat...

Mitä kohtaa tuosta yllä olevasta et ymmärtänyt?

Meillä kakkonen tehtiin tiedostaen, että omat menot on sitten pikkulapsiajan pannassa. Itse juuri skippasin tänä keväänä ystävättärien kanssa suunnitellun shoppailu-ulkomaanreissun kun en viitsinyt miestä jättää lasten kanssa yksin. En lähtenyt, vaikka mies sanoi et mee vaan, kyllä me pärjätään.

 

Nyt järki käteen, helvetti!!! TIETENKÄÄN et jää pienten lasten kanssa kotiin yksin tuossa kunnossa! Jos teillä kerta on YHTEISELÄMÄ ja YHTEINEN VASTUU yhteisistä lapsista, miehen tulisi lopettaa v-ttuilu kontrolloinnista ja kantaa vastuunsa. Ja höpöhöpö millekkään särkylääkkeitten voimin kontaten vauvaa hoitamaan, jätä ne hommat oikeille marttyyreille!!
Mieshän pompottaa sua ihan 6-0 ja niin yrittää muutama täällä vastaajakin, taidat olla aika kiltti tapaus!

 

Kyllähän ne lapset toki hoitaa yksin pakon edessä, mutta miksi pitäisi jos kerran ei ole pakko?

Kyllä tääkin nyt oudolta kuulostaa. On sitä kuule moni yh hoitanut kahtakin lasta yhtä aikaa, ja pitkiä aikoja. Jos ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa terveenäkään, niin kannattaa ehkä vielä harkita sitä lasten tekoa. Elämä kun voi yllättää: entäs kun eteen tuleekin avioero, tai sairastuminen, tai jopa molemmat...

Mitä kohtaa tuosta yllä olevasta et ymmärtänyt?

Meillä kakkonen tehtiin tiedostaen, että omat menot on sitten pikkulapsiajan pannassa. Itse juuri skippasin tänä keväänä ystävättärien kanssa suunnitellun shoppailu-ulkomaanreissun kun en viitsinyt miestä jättää lasten kanssa yksin. En lähtenyt, vaikka mies sanoi et mee vaan, kyllä me pärjätään.

Marttyyri joka pakottaa toisenkin marttyyriksi. Ei se pikkulapsiaika ole niin vaativaa, ettei välillä pärjäisi yksin. Kokemusta on kolmesta alle kouluikäisestä.

 

Mulla kun aikoinaan selkä pamahti, niin olin niin kipeä, etten voinu kävellä, maata, istua..
Mies oli jäämässä tuolloin jo hoitovapaalle..
Ja olin kyl niin kipeä, että lapsen olisin laittanu ukon mukaan, jos ois tärkeä meno ollu ukolla
(se kyllä hoiti tuon ajan kiitettävästi kodin ja lapsen )

 

Jos meno on tosiaan miehelle niin tärkeä, että pakko on päästä (mietin omalle kohdalleni, meillä mies käy todella harvoin missään), niin yhdessä yritettäisiin järjestää hoitoapua kotiin. Eli miehen vanhemmat, omat vanhemmat, lasten kummit, muut kaverit kysyttäisiin ja jos ei mikään tärppäisi, mies jäisi tietysti kotiin.

 

Kyllähän ne lapset toki hoitaa yksin pakon edessä, mutta miksi pitäisi jos kerran ei ole pakko?

Kyllä tääkin nyt oudolta kuulostaa. On sitä kuule moni yh hoitanut kahtakin lasta yhtä aikaa, ja pitkiä aikoja. Jos ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa terveenäkään, niin kannattaa ehkä vielä harkita sitä lasten tekoa. Elämä kun voi yllättää: entäs kun eteen tuleekin avioero, tai sairastuminen, tai jopa molemmat...

Mitä kohtaa tuosta yllä olevasta et ymmärtänyt?

Meillä kakkonen tehtiin tiedostaen, että omat menot on sitten pikkulapsiajan pannassa. Itse juuri skippasin tänä keväänä ystävättärien kanssa suunnitellun shoppailu-ulkomaanreissun kun en viitsinyt miestä jättää lasten kanssa yksin. En lähtenyt, vaikka mies sanoi et mee vaan, kyllä me pärjätään.

Marttyyri joka pakottaa toisenkin marttyyriksi. Ei se pikkulapsiaika ole niin vaativaa, ettei välillä pärjäisi yksin. Kokemusta on kolmesta alle kouluikäisestä.

tämä varmasti kiinni paljon lapsistakin. joku osaa syödä itse tietyssä iässä toinen saman ikäinen ei jne. Meillä oli keväällä tilanne, että mies joutui työhommiin aina viikoiksi. 1pvä varoitusajalla. Kyllähän siinä aluksi oli järjestämistä ja sumplittavaa, että sai arjen rullaamaan. Ja ihan tohon alkuperäiseen kyssäriin: meillä mä sanoisin että mee mee ja hankkisin jonkun avuksi. Mutta meillä tilanne se, että mies ei käy IKINÄ yksin missään... viimeksi varmaan 5 v sitten Jos mies olisi ollut juuri reissussa niin kyllä mäkin varmaan keskustelisin mahdollisuudesta jäädä kotiin tai mies varmaan sitä oma-aloitteisesti saattais kysyäkin...Mutta pakottamalla ei mitään hyvää synny eli hanki se hoitaja ja keskustelkaa asia myöhemmin selväksi tulevaisuutta varten

 

Meillä miehen selkä varmaan vastaavassa kunnossa kuin ap:n. Mieleeni ei tulisi lähteä mihinkään reissuun ennenkuin olen sataan kertaan varmistanut että varmasti pärjäävät..ja poika sentään jo 8-vuotias.

 

Kyllähän ne lapset toki hoitaa yksin pakon edessä, mutta miksi pitäisi jos kerran ei ole pakko?

Kyllä tääkin nyt oudolta kuulostaa. On sitä kuule moni yh hoitanut kahtakin lasta yhtä aikaa, ja pitkiä aikoja. Jos ei pärjää yksin kahden lapsen kanssa terveenäkään, niin kannattaa ehkä vielä harkita sitä lasten tekoa. Elämä kun voi yllättää: entäs kun eteen tuleekin avioero, tai sairastuminen, tai jopa molemmat...

Mitä kohtaa tuosta yllä olevasta et ymmärtänyt?

Meillä kakkonen tehtiin tiedostaen, että omat menot on sitten pikkulapsiajan pannassa. Itse juuri skippasin tänä keväänä ystävättärien kanssa suunnitellun shoppailu-ulkomaanreissun kun en viitsinyt miestä jättää lasten kanssa yksin. En lähtenyt, vaikka mies sanoi et mee vaan, kyllä me pärjätään.

Marttyyri joka pakottaa toisenkin marttyyriksi. Ei se pikkulapsiaika ole niin vaativaa, ettei välillä pärjäisi yksin. Kokemusta on kolmesta alle kouluikäisestä.

tämä varmasti kiinni paljon lapsistakin. joku osaa syödä itse tietyssä iässä toinen saman ikäinen ei jne. Meillä oli keväällä tilanne, että mies joutui työhommiin aina viikoiksi. 1pvä varoitusajalla. Kyllähän siinä aluksi oli järjestämistä ja sumplittavaa, että sai arjen rullaamaan. Ja ihan tohon alkuperäiseen kyssäriin: meillä mä sanoisin että mee mee ja hankkisin jonkun avuksi. Mutta meillä tilanne se, että mies ei käy IKINÄ yksin missään... viimeksi varmaan 5 v sitten Jos mies olisi ollut juuri reissussa niin kyllä mäkin varmaan keskustelisin mahdollisuudesta jäädä kotiin tai mies varmaan sitä oma-aloitteisesti saattais kysyäkin...Mutta pakottamalla ei mitään hyvää synny eli hanki se hoitaja ja keskustelkaa asia myöhemmin selväksi tulevaisuutta varten

Toiset saa helpommin sovellettua toiminta tapoja joilla pärjää useammankin pienen kanssa kuin toiset. Joillekkin on kauhistus olla työpäivää pidempi aika yksinään edes yhden pienen kanssa, monesti on kyllä jo opitusta tavasta kyse, eli on opittu aina turvautumaan toisiin, eikä näin ollen osata asennoitua pärjäämään.

 

Se varmaan menisi meillä niin, että jos mies ei ymmärtäisi jäädä kotiin (yritettyään ensin hankkia hoitoapua mutta ei sitä saa), mä vaihtaisin sen osoitteen muualle tästä päivästä alkaen ja hakisin yh:na kodinhoitoapua. Tai palkkaisin mll:än hoitajan ja antaisin laskun sitten miehelle.

Ei aikuiset perheelliset, vastuuntuntoiset ihmiset noin toimi. Mä en katselisi tuollaista ikiteiniä päivääkään.

 

Ja ap:lle kysymys.. Jos selässä synnynnäinen vika, ja ollut aina vaihtelevasti heikko, niin eikö vakuutuksesta tai kelalta saa kustannettua pahoiksi ajoiksi hoitoapua?

 

Ei muuten kela kustanna hoitoapuja. Minä en saa töistä jäädä palkallisena edes sairasta lasta hoitamaan kun mies on kotona vaikka ei pääsisi sängystä ylös.