Jos parisuhteen aikana tapailee toista miestä/naista, onko se väärin?

Mun mies oli tapaillut koko kevään ja alkukesän toista naista. Seksiä eivät olleet harrastaneet. Moni takertuu tähän, että varmasti ovat nussineet yms. Minä uskon, että eivät ole. Tosiaalta. Joku satunnainen pano tässä on yksi hailee. Läheisyyttä muuten oli kyllä ollut.

Me ollaan oltu yhdessä hyvin nuoresta. Meidän suhde oli enemmänkin sellainen, että olimme kämppiksiä.
Mies oli tapaillut naista milloin missäkin. Kaupungilla, naisen kotona, leffassa yms. Mä en tajunnut mitään. Miehellä oli niin uskottavat selitykset aina. Toisaalta mä teen vuorotyötä ja jos olin la iltana töissä 13-22 niin enhän mä voinut edes tietää, mitä mies tekee.
Mies oli hankkinut myös prepaidliittymän, jolla lähetteli omaan puhelimeensa viestejä esimerkiksi "Moro. Tervetuloa meidän mökille saunomaan. T: Pekka" ja mies lähti siis "Pekan mökille" saunomaan.

Mies ei olisi koskaan jäänyt kiinni mulle. Mun tuttu oli nähnyt hänet naisen kanssa ja kysyi minulta, kuka tämä nainen oli. Mies olisi voinut sanoa, että työkaveri tms. Kuitenkin tunnusti koko jutun.

Selvisi, että mies oli miettinyt meidän juttua. Voiko tosiaan "sen oikean" löytää alle parikymppienä? Mies oli halunnut kokeilla, voisiko onni löytyä muualta. Tämän naisen tapailun avulla mies tajusi, että minä olen oikeasti se nainen, ketä rakastaa. Ilman, että olisi tätä naista tapaillut, olisi todennäköisesti vain eronnut ja jättänyt mut.

Meille selvisi myös, että me ei puhuta tarpeeksi toisilleen. Mä olin ihan liian etäinen miehelle, en halunnut viettää aikaa miehen kanssa ja me ei kommunikoitu juuri mistään muusta, kuin siitä, kuka käy kaupassa.

Olen sitä mieltä, että mies teki väärin. Muserruin. En ansainnut tätä. Pointtini kuitenkin oli se, että kannattaako pettämisen takia aina erota?

 

siis ihanko tosissaan kysyt että kannattaako pettämisen takia erota. Jos sä et hyväksy pettämistä, niin lähde. mutta jos hyväksyt suhteen, jossa molemmat saa hyppiä kenen kanssa haluaa, niin mikä silloin on ongelma. itse petettynä tiedän sen helvetin mitä pettämisestä seuraa. itse olen miehen kanssa vielä toistaiseksi, mutta luotto on mennyt kokonaan.

 

siis ihanko tosissaan kysyt että kannattaako pettämisen takia erota. Jos sä et hyväksy pettämistä, niin lähde. mutta jos hyväksyt suhteen, jossa molemmat saa hyppiä kenen kanssa haluaa, niin mikä silloin on ongelma. itse petettynä tiedän sen helvetin mitä pettämisestä seuraa. itse olen miehen kanssa vielä toistaiseksi, mutta luotto on mennyt kokonaan.

Voisitko vielä joskus luottaa mieheen? MItä se vaatisi?

 

[QUOTE="Saija";29076001]

Selvisi, että mies oli miettinyt meidän juttua. Voiko tosiaan "sen oikean" löytää alle parikymppienä? Mies oli halunnut kokeilla, voisiko onni löytyä muualta. Tämän naisen tapailun avulla mies tajusi, että minä olen oikeasti se nainen, ketä rakastaa. Ilman, että olisi tätä naista tapaillut, olisi todennäköisesti vain eronnut ja jättänyt mut.

[/QUOTE]

No tämähän kuulosti varsin näppärältä. Että sinun pitäisi nyt olla vähän niin kuin kiitollinen, että hän on sutinoinut toisen naisen kanssa.

Minun mielipiteeni: on väärin.

 

[QUOTE="Saija";29076001]Tämän naisen tapailun avulla mies tajusi, että minä olen oikeasti se nainen, ketä rakastaa. Ilman, että olisi tätä naista tapaillut, olisi todennäköisesti vain eronnut ja jättänyt mut.

Meille selvisi myös, että me ei puhuta tarpeeksi toisilleen. Mä olin ihan liian etäinen miehelle, en halunnut viettää aikaa miehen kanssa ja me ei kommunikoitu juuri mistään muusta, kuin siitä, kuka käy kaupassa.

[/QUOTE]

Ei ole pakko aina erota. Tiedän useitakin pariskuntia, jotka ovat jatkaneet tuommoisen jälkeen.

 

Kyllä teki mies väärin, ainahan pettäminen väärin on, motiivit toissijaisia.
Jatkaa voitte, mutta helvetisti se vaatii työtä ja sitä samaa luottoa ei varmaan enää koskaan saa takaisin (mutta kyllä se tietysti joltain osin palautuu, kun pettämisen työstää hyvin). Been there, done that, paraikaa.

 

Voisitko vielä joskus luottaa mieheen? MItä se vaatisi?

en voi. olen sen luontoinen, että kun kerran olen verisesti petetty. ja itse ei tunnustanut asiaa. vaan mun piti asia itse selvittää. mitään sellaista hän ei voi tehdä, että pystyisin ikinä luottamaan.

 

en voi. olen sen luontoinen, että kun kerran olen verisesti petetty. ja itse ei tunnustanut asiaa. vaan mun piti asia itse selvittää. mitään sellaista hän ei voi tehdä, että pystyisin ikinä luottamaan.

Miksi olette sitten yhdessä vielä?

 

No, avioliitot yms. ovat aika tuore juttu ihmiskunnan historiassa
ja aika hyvin syötetty nykyihmisen korvien väliin toi yksiavioisuus.
Eli kaatuuko tuohon nyt koko maailma ..... korvienvälinen kysymys.
Koitas jaksaa!

 

jos tarttis kokeilla toisia ollakseen varma, että haluaa minut, on kyllä jo menettänyt minut.

 

Mä en itse ole moista vielä kokenut - mutta jos mulle joku mies tekisi noin niin tosiaankaan en pystyis enään häneen luottaan täysin. Eroaisin, en mä tai kukaan muukaan tollasta kohtelua tarvitse sietää.

 

Ilman muuta tuo oli väärin. Mutta jollain tasolla ymmärrän- itselläni on takana vuosikausien suhde joka alkoi teini-iässä. Loppui kolmenkympin korvilla ihan siksi että kumpikin alkoi vilkuilla muualle. Olimme pitkään olleet vain kuin sisko ja veli. Jälkikäteen olen ajatellut että tuon suhteen olisimme voineet pelastaa ihan hyvin, kun suhteessa sinänsä ei ollut mitään vikaan, se vain alkoi vähän liian nuorena.

Onneksi minulla on ollut nyt monta vuotta ihana mies, niin enää tuo ero ei kaduta.

Minusta ei ole väärin jos ihminen ymmärtää toista ihmistä syvällisellä tasolla, minusta se juuri on rakkautta. Tuohan voisi oikeasti käydä kelle vaan pitkän, nuorena alkaneen suhteen jälkeen, naisillekin. Jos kirjoittaja olisi itse tuo pettäjä, ja olisi selittänyt mikä siihen ajoi, niin uskon että moni olisi ymmärtänyt. Toisen tekemänä taas teko on heti helppo tuomita, varsinkin kun tekijä on mies.

Joskus tuntuu että moni vaatii kumppaniltaann 100% täydellisyyttä, omat vikansa sen sijaan hyväksyy, ja toisenkin pitäisi ne hyväksyä. Mutta itse ei hyväksy toisen vikoja. Ja yhdestä viasta tai virheestä heti kylmästi katkaistaan suhde.

Minulla on takana pitkiä suhteita lähes pelkästään, kuten myös miehelläni. Minusta toisen ihmisen ajatusmaailman ja inhimillisyyden ymmärtäminen on reitti pitkään suhteeseen, ja aitoon rakkauteen.

Minä siis sanoisin ap:lle, että vaikka et vielä pitkään aikaan tuon jälkeen pysty todella luottamaan mieheesi, niin anna hänelle mahdollisuus vielä. Teidän välisenne rakkaus vaikuttaa aidolta. :heart:

 

Kysymys kuuluu:

Olisiko miehellesi ok että sinä kävisit MYÖS kokeilemassa aidan takaa oisko ruoho vihreämpää. Ethän säkään tolla logiikalla voi mitenkään tietää onko mies sulle se oikea ja rakastatko häntä todella ennenkuin kokeilet toista.

Kai hännyt sen ymmärtää?

 

Minulle tulee tuollaisesta sellainen kuva, että toinen pitää vähän niinkun sua hätävarana. Koska ei ehkä pysty/uskalla ja halua olla yksin. Sitten jos löytääkin toisen niin helpompi erota kun uusi jo valmiina. Kyllä sen ymmärtää jos nuoresta asti olette olleet, että toinen voi kokea ettei ole ns. elänyt tarpeeksi ja ehkä miettii että "tämänkö ihmisen kanssa haluan oikeasti olla loppuelämän".

Hienoa, jos mies on tajunnut että sä olet se oikea. Mutta silti tuo on kyllä väärä tapa selvittää se. Tee niinkun susta hyvälle tuntuu. Jos et ole oikein varma, anna pölyn laskeutua vähän.