Jos oman kropan kunto raskauden jälkeen häiritsee, niin miksi ette tee asialle jotain!

["kuntoilija"]

Häipykää jo univelkaiset ruikuttajat tästä ketjusta! Luulen että ap tarkoitti tässä sellaisia laiskoja äitejä jotka eivät vaan viitsi kuntoilla, ei 2 tunnin yöunia nukkuvia (vähillä unilla treenaaminen aiheuttaa kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä, lihaskasvuun tarvitaan tarpeeksi unta). Itse tiedän paljonkin äitejä jotka valittavat makkaroistaan vaikka lapset nukkuu ihan hvyin.

 

["nih"]

Ei ole, jos on on univelkaa. Silloin se 30 minuuttia menee nukkumiseen. Ja kaiken lisäksi väsyneenä ei jaksa tehdä mitään fyysistä harjoittelua.

Mä en usko että tämä aloitus koski näitä "aivan romuna valvomisesta"- tilanteita. Vaan nimenomaan niitä, joilla oikeasti olisi aikaa ja voimia, mutta ei vaan saa itseään niskasta kiinni ja sitten valittavat kun on ylimääräisiä kiloja. Valvomisen aiheuttamassa sumussa elävät eivät yleensä edes jaksa välittää siitä röllykästään, pieni murhe muun rinnalla.

 

[säpäle]

Mutta jos toteutettavissa oleva ratkaisu sattuisikin löytymään, tulisi huono omatunto kun siihen ei tartu. Helpompi on tyrmätä kaikki, ihan kaikki, mitä ehdotetaan.

Niin ratkaisujahan on aina. Se on sitten eri asia, miten elämässä asiansa priorisoi. Jos joku arvostaa enemmän sitä nukkumista kuin jumppaan lähtemistä, niin ei siinä pitäisi olla mitään pahaa. Jos joku satunnaisesti valittaa kertyneitä kilojaan ja hankalaa elämäntilannettaan, ei siinäkään pitäisi olla mitään pahaa. Joillekin se vain näkyy olevan ongelma, jolle ei näytä olevan toteutettavissa olevaa ratkaisua.

 

[säpäle]

Eli ketkä tähän ketjuun nyt sitten saakaan enää vastata?

 

["äiti"]

en jaksa edes lukea ketjua mutta ainaki omalla kohdalla tilanne on se, että ensimmäisen ja toisen raskauden jälkeen ei edes tarvinnu tehdä mitään sen eteen, että kroppa ois palautunu ennalleen. Päinvastoin, ensimmäisen kohdalla olin laihimmillaan kun lapsi oli n. 2kk, hän yksinkertaisesti laihdutti minut kamalan näköiseksi. Kolmannen raskauden jälkeen kroppa palautu muuten täysin ennalleen mutta mahaan jäi ikävä makkara. Sit rupesin odottamaan neljättä, ja sen jälkeen oli edelleen sama makkara. Kilpirauhasen vajaatoimintakin kehittyi ennen tuota kolmatta raskautta (sitä ennen oli liikatoiminta). Muuten olin siis hoikka ja kroppa hyvässä kunnossa mutta mahamakkara ei vaan lähteny vaikka vuoden kuljin kuntosalilla 2x/vko ja pyöräilin 15km täysillä joka päivä. Sain kyllä makeat reisi ja peppulihakset, olkavarretkin kasvoi kivasti mutta mahamakkarat ne vaan pysyi. Joku ihanainen vois mulle sanoa miten tosta pääsee eroon, tämän viidennnen jälkeen ihan mieluusti yritän jotain uutta

 

["vieras"]

Täysin asenne- ja arvotuskysymys tämäkin. Kaikilla ei riitä itsekuri tai sitten mieluummin käyttävät vähäisen vapaa-aikansa joiohinkin muihin harrastuksiin. Itselleni liikunta on todella tärkeä osa elämää ja vaikka olisi mitkä olosuhteet, raivaan sille liikkumiselle tavalla tai toisella aikaa. Meillä on 3 pientä lasta: 4v, 2v ja 5kk. Pienin valvottaa kaiket yöt, nukkumaan pääsen lähes poikkeuksetta vasta lähemmäs klo 3 yöllä ja isommat lapset herättävät tietysti aikaisin aamulla. Univelka ei ole mikään este liikkumiselle, päinvastoin liikunta virkistää ja antaa huimasti energiaa. Kahvakuulaan kotona tai jumppaan muuten, käyn lenkillä tms. Jos nämä eivät onnistu, teen pitkin päivää pieniä liikuntasuorituksia. Esim. puuroa keittäessä ehtii tehdä punnerruksia, kyykkyjä...lapsia voi käyttää lisäpainona. Leikkipuistossakin voi tehdä vaikka mitä samalla kun lapset leikkivät.

 

[näin]

Voisiko mieskin välillä valvoa, ettei se jää aina äidille se univelka? Tai ottaa vastuun lapsesta sekä silloin, kun äiti nukkuu univelkaa ja silloin kun äiti käy esim. jumpalla?

Meillä ei voinut, koska minä täysimetin molemmat vauvani. Vauvat heräsivät syömään muutaman kerran yössä. Lisäksi mies teki vuorotyötä. Yövuoroviikoilla mies ei ollut edes kotona ja muina viikkoina miehen piti saada rytminsä korjattua, jotta jaksoi mennä töihin.

Toki mies joskus katsoi vauvaa sen aikaa, että minä sain nukuttua päivällä tai illalla väsymystäni pois. Se ei meinannut onnistua, sillä korvatulpista huolimatta heräsin jokaiseen vauvan itkuun. Äidiksi tuleminen sai minut - entisen sikeäunisen nukkujan - heräämään pienimpäänkin vauvan inahdukseen.

 

[FreeFall]

Se on sitten eri asia, miten elämässä asiansa priorisoi.

Priorisointi, se onkin avainsana.

"Olen köyhä kun en jaksa mennä töihin" "en saa töitä kun en viitsi käydä koulua" "olen ylipainoinen kun en viitsi liikkua".. samaa sarjaa, jokaiseen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan.

 

[näin]

[QUOTE="kuntoilija";25445887]Häipykää jo univelkaiset ruikuttajat tästä ketjusta! Luulen että ap tarkoitti tässä sellaisia laiskoja äitejä jotka eivät vaan viitsi kuntoilla, ei 2 tunnin yöunia nukkuvia (vähillä unilla treenaaminen aiheuttaa kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä, lihaskasvuun tarvitaan tarpeeksi unta). Itse tiedän paljonkin äitejä jotka valittavat makkaroistaan vaikka lapset nukkuu ihan hvyin.[/QUOTE]

Minä en tunne yhtään äitiä, jolla ei olisi ollut univelkaa vauvavuotena. Aika suppeaksi menee siis keskustelijoiden määrä sinun kriteereilläsi.

 

[säpäle]

Priorisointi, se onkin avainsana.

"Olen köyhä kun en jaksa mennä töihin" "en saa töitä kun en viitsi käydä koulua" "olen ylipainoinen kun en viitsi liikkua".. samaa sarjaa, jokaiseen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Ai, irrotit tuon kommenttini sitten tuolta muusta viestistä? Eli mitä mieltä olet siitä, että jonkun tyytymättömyys omaan kroppaansa voi olla ihan ok ja normaalia eikä välttämättä mikään maailmaa mullistava ongelma.

 

[rietas]

Lisäksi mies teki vuorotyötä. Yövuoroviikoilla mies ei ollut edes kotona ja muina viikkoina miehen piti saada rytminsä korjattua, jotta jaksoi mennä töihin.

Millaisia vuoroja ja kieroa miehesi teki?

 

["miisu"]

En lukenut ketjua, mutta muutama helppo vinkki kaikille.

Hommaa kotiin kahvakuula ja treenaile päivän aikana sillä. Liikkeet helppoja ja yksinkertaisia. Tai sit tee ihan perus askelkyykkyjä, tosi hyvää treeniä pakaroille, reisille. Vatsalihaksia voi treenailla aina välillä. Tee lankkuja lisäksi ja punnerra parikytä kertaa. Loppupeleissä ei mee aikaa juurikaan ja saa vähän muotoa kroppaan ja samalla piristyy, kun treenailee.

Ja jos motivaatio on hukassa niin kato itseäsi alastomana peilistä; se on aika pirun hyvä motivaattori! Mää tuijotin monet kuukaudet omaa kroppaani joka ikinen päivä peilistä ja mua niin alko ärsyttämään oma kropan näkö, että oli pakko alkaa tekemään asialle jotain. Nyt olen aika tyytyväinen kroppaani

 

[rietas]

Millaisia vuoroja ja kieroa miehesi teki?

siis KIERTOA

 

[FreeFall]

Ai, irrotit tuon kommenttini sitten tuolta muusta viestistä? Eli mitä mieltä olet siitä, että jonkun tyytymättömyys omaan kroppaansa voi olla ihan ok ja normaalia eikä välttämättä mikään maailmaa mullistava ongelma.

Sä oot kiukkuinen, relaa vähän. Tää ei oo niin vakavaa.

Mua ei sinänsä kiinnosta pätkääkään muiden ylipainot, liikkumiset tai liikkumatta jättämiset. Jokainen saa istua sohvalla valittamassa väsymystä mun puolesta ihan rauhassa, ei hetkauta suuntaan tai toiseen.

Sitä mä vastustan että liikkumisesta tehdään mahdottomuus erinäisten syiden varjolla, vaikka lähes jokainen ongelma on vain järjestelykysymys.

 

[sama jolle vastasit]

[QUOTE="sama";25445806]Olenkin normaalipainoinen (167 cm/59 kg) nyt, kun lapset ovat isompia, mutta vauvavuosina olin ylipainoinen raskausaikana kertyneiden kilojen takia. Kiloja kertyi, koska minun oli pakko syödä kokoajan, jotta raskauspahoinvointi pysyi edes jotenkuten aisoissa. Pahoinvointini loppui vasta synnytykseen. 10-15 ylimääräistä kiloa ei ihan hetkessä pudoteta. Palasin normaaleihin ruokatottumuksiini synnytyksen jälkeen, jolloin paino alkoi pudota pikku hiljaa. Ensimmäisen lapsen jälkeen kesti reilu puoli vuotta ja toisen jälkeen yli 8 kk, kun aloin mahtumaan taas entisiin vaatteisiin. Liikunnan puute kuitenkin jätti jälkensä. Lihakset vaihtuivat läskiksi ja selluliittiakin tuli.

Raskausaikana jouduin lopettamaan kaiken liikkumisen supistelujen ja liitoskipujen takia. Alapääni ei kestänyt edes kävelemistä ensimmäisiin kuukausiin synnytyksen jälkeen, saati sitten rajumpaa liikuntaa. Ja vaikka olisi kestänytkin, niin en olisi yksinkertaisesti jaksanut tehdä yhtään mitään. Unen tarve meni ykköseksi elämässäni. Olen aina tarvinnut paljon unta, joten yövalvomiset vauva-aikana oli aivan katastrofaalista aikaa.

Nyt saan taas nukkua 9 tunnin yöunet ja jaksan harrastaa liikuntaakin. Ymmärrän täysin niitä, jotka eivät vauva-aikana jaksa tehdä mitään ylimääräistä, kun sekin on jo saavutus, että selviää pakollisista velvollisuuksista.

Aika monella tuntuu olevan rajoittunut ymmärryskyky siihen, että tilanteet ovat erilaisia eri ihmisillä. Itsekin ihmettelin, ennen oman lapsen saamista, miksi naisille kertyy raskauskiloja. Enpä ihmettele enää. Suurin osa ihmisitä ei myöskään tunnu tajuavan, kuinka rankkaa ympärivuorokautinen raskauspahoinvointi voi olla. Vain itse sen kokeneet ymmärtävät asian vakavuuden.[/QUOTE]

oli itelläki pahoinvointia ja olin siitä sairaalassaki. tuli liikakiloja 35 kun olin raskaana. mut imettämällä ne lähti parissa kuukaudessa, ja imetin sen jälkeenkin, eli paino tippui edelleen.

 

[Kolmen yksinhuoltaja]

Ap puhuu asiaa. Valintojahan nämä on. Joku toinen haluaa illan päätteeksi levätä sohvalla katsomassa suosikkisarjaansa, itse ensisijaisesti mieluummin harrastan liikuntaa ja jos sitten vielä aikaa jää, löhöän sen lisäksi sohvalla. Ja kas, aikaa yleensä jääkin, vaikka olen kolmen alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. En pääse kotoa ulos liikkumaan, synnytyksistäkin on kestänyt toipua mutta moni luulee, että olen ihan hirveä himoliikkuja. Treenaan kyllä kotona kuntoilulaitteilla. Ne ovat olohuoneessa koko ajan esillä, eivätkä kaapissa pölyttymässä. Taidankin tästä lähteä nyt hieman jumppaamaan.

Toki kaikilla ei ole energiaa tai kiinnostusta liikkumiseen, mutta sitten ei kannata valitellakaan ulkomuodostaan. Ja minulla on todella huonosti nukuttuja öitä myös takana, jopa niin että kuukausien ajalta on välillä treenaamiset jääneet. Viime yönkin nukuin niin huonosti, että meinasin ettemme lähde tänään ulos ollenkaan. Mutta oli pakko mennä käymään ruokakaupassa ja ai että, aurinko paistoi, raikas pakkaskeli ja siellä kun reilun tunnin verran ulkoili lasten kanssa niin väsymys tuntui olevan tipoteissään. Meinasin siis itsekin unohtaa sen, että se liikkuminen antaa energiaa eli ei kannata ajatella että ei jaksa liikkua koska on niin väsynyt, sillä se liikkumattomuus vaan kasvattaa sitä väsymystä lisää. Ja siitä se energia sitten lähtee, kun liikunta on harrastuksena niin sen myötä on myös sitä energiaa harrastaa sitä.

 

[säpäle]

Sä oot kiukkuinen, relaa vähän. Tää ei oo niin vakavaa.

Mua ei sinänsä kiinnosta pätkääkään muiden ylipainot, liikkumiset tai liikkumatta jättämiset. Jokainen saa istua sohvalla valittamassa väsymystä mun puolesta ihan rauhassa, ei hetkauta suuntaan tai toiseen.

Sitä mä vastustan että liikkumisesta tehdään mahdottomuus erinäisten syiden varjolla, vaikka lähes jokainen ongelma on vain järjestelykysymys.

Mistä ihmeestä te keksitte tuon, että olen kiukkuinen? Siitä, että olen eri mieltä ja vaadin vastauksia kysymyksiin. Tuo on kyllä niin huvittavaa. Miksei täällä voi keskustella ihan vain yleisesti aiheesta ilman, että jatkuvasti joku on analysoimassa minun elämääni?

 

[FreeFall]

Mistä ihmeestä te keksitte tuon, että olen kiukkuinen? Siitä, että olen eri mieltä ja vaadin vastauksia kysymyksiin.

On täällä muutkin erimieltä ja asioita kyseenalaistetaan, mut sun kirjoitustyylistä tulee kuva että sä oot vihainen, kirjoitat hieman hyökkäävästi. Sori, mun moka jos et sit pahalla tuulella olekaan.

 

[3x äiti]

[QUOTE="kolmen äiti";25444882]Moni sanoo mullekin, että ei ole aikaa eikä voi ja sitä ja tätä ja kauhea valitus siitä miten muka tahtoisi urheilla muttei kerkee.

Itse käyn ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla vaihtelevasta 4-7tuntia viikossa. Ja jos en ole illalla ehtinyt tai ei ole ollut mieleistä tuntia niin jumppaan kotona. Lähinnä teen vatsalihaksia, punnerruksia ja kyykkyjä. Laitan telkkarin päälle ja salkkarit menee siinä sivussa hienosti samalla, kun jumppailee.

Jos mies ei voi olla syystä tai toisesta lasten kanssa kotona niin otan heidät lapsiparkkiin mukaan. Tykkäävät olla siellä, piirtelevät ja leikkivät ja lapsiparkin tytöt on kuulemma kivoja hoitajia. [/QUOTE]

Miten teillä onnistuu tuo,että käyt 4-7 tuntia vkossa ohjatuilla liikuntatunneilla? Meillä ei onnistuisi eikä onnistukaan... miehestä ei ole mitään hyötyä lapsien vahtimisessa illasta,koska hän nukkuu jo yleensä klo 18 maissa,että jaksaa yöllä nousta töihin.

Ja tässä pitäjässä ei sellaisia hienouksia ole kuin lapsiparkit.

Minä olen haaveillut crosstrainerista,että saisi edes jotain tehtyä....

 

[säpäle]

Niin siis ihan vaan vielä sellainen kysymys, että miksei niistä liikakiloista saisi siis valittaa koskaan? Jos valittaa liikakiloista, niin eikös se ole tulkittavissa siten, että elämäntilanne on niin hankala tai oma itsekuri on huono ja oikeastaan valitus kohdistuukin esim siihen omaan itsekuriin ja saamattomuuteen eikä siihen, ettei ne kilot itsekseen vain lähde. Kannattaisiko joskus miettiä niitä ihmisten valittamisia miettiä joskus vähän muustakin näkökulmasta kuin siitä että "valittajat ovat tyhmiä ja rasittavia".

Minä en vain ihan oikeasti kyllä tunne ketään valittajaa, joka ihan oikeasti olisi tällainen, mitä tässä nyt muka tarkoitetaan. Esimerkiksi tässäkin ketjussa suurin osa on vain vastannut ketjun kysymykseen, eivätkä valittaneet, mutta tässä nämäkin kommentit näköjään lasketaan vain ruikuttamiseksi. Ja minäkin olen tällainen valittaja, vaikken ole itsestäni ja kiloistani sanallakaan puhunut.

 

[säpäle]

On täällä muutkin erimieltä ja asioita kyseenalaistetaan, mut sun kirjoitustyylistä tulee kuva että sä oot vihainen, kirjoitat hieman hyökkäävästi. Sori, mun moka jos et sit pahalla tuulella olekaan.

Miksi ihmeessä olisin vihainen, jos en edes puhu itsestäni? Noh, voin myöntää, että jonkin verran minua kyllä ärsyttää tämä asioiden ja keskustelun yksinkertaistaminen ja väärät tulkinnat ja eräänlainen paapominen, mutta se ei liity tähän itse aiheeseen mitenkään.

Ja juu, vastasin kyllä hyökkäävästi juuri noihin viesteihin, joissa tehtiin minun elämästäni oletuksia. Ennen niitä mielestäni en.

 

[säpäle]

Niin siis ihan vaan vielä sellainen kysymys, että miksei niistä liikakiloista saisi siis valittaa koskaan? Jos valittaa liikakiloista, niin eikös se ole tulkittavissa siten, että elämäntilanne on niin hankala tai oma itsekuri on huono ja oikeastaan valitus kohdistuukin esim siihen omaan itsekuriin ja saamattomuuteen eikä siihen, ettei ne kilot itsekseen vain lähde. Kannattaisiko joskus miettiä niitä ihmisten valittamisia miettiä joskus vähän muustakin näkökulmasta kuin siitä että "valittajat ovat tyhmiä ja rasittavia".

Minä en vain ihan oikeasti kyllä tunne ketään valittajaa, joka ihan oikeasti olisi tällainen, mitä tässä nyt muka tarkoitetaan. Esimerkiksi tässäkin ketjussa suurin osa on vain vastannut ketjun kysymykseen, eivätkä valittaneet, mutta tässä nämäkin kommentit näköjään lasketaan vain ruikuttamiseksi. Ja minäkin olen tällainen valittaja, vaikken ole itsestäni ja kiloistani sanallakaan puhunut.

Eikö tähän enää kukaan vastannutkaan?

 

[rietas]

Eikö tähän enää kukaan vastannutkaan?

No ei sun kanssas jaksa tingata. Tuntuu, että sä otit ittees ja nyt pitäis sitten sitä vatvoa tässä. Ei kiitos.

 

[ongelmakohdat]

Kilothan voi karistaa ja kiinteyttää itseä mutta miten tissit ryhdikkäiksi ja raskausarvet pois muuten kuin kalliilla leikkauksella?

 

[lggl]

Ei laihduttamiseen tarvitse liittyä liikunta millään muotoa.