Tottahan se on, että tekosyitä löytyy aina ja on kivempi valittaa ja kadehtia kuin tehdä itse itselleen mitään. Onhan se lämmin sohva ja suklaa huomattavasti helpompi kylmänä talvi-iltana kuin lenkki tai sali.
Sitä paitsi jos on lapsia, niin välttyy myös siltä, että pitäisi keksiä hoitaja liikunnan ajaksi (palsamamman mieshän ei käytännössä osallistu, vaan on aina töissä tai muuten vaan ei tykkää hoitaa lapsiaan ja äidillä ei ole mahdollisuutta tehdä ikinä mitään ilman lapsia).
Ja moni synnyttäneistä, pienten lasten äideistä on kuitenkin enemmän huonokuntoisia kuin hyväkuntoisia, jotan tuleehan siinä sellainen joukkoon kuulumisen tunne, kun on itsekin pikkasen pläski. Jos erottuisi joukosta sillä, ettää näyttää itsestään huolta pitävältä tai jopa, hui kamala, timmiltä, niin se tarkoittaa myös huonoa äitiyttä ja sitä, että elämässä ei ole arvot oikeassa järjestyksessä. Äitimyytin mukaan kun oma itse ie ole oikea arvo missään tapauksessa.
