Jos olisitte eläneet yhtä vaikean elämän kuin minä tuskin olisitte jaksaneet.

  • Viestiketjun aloittaja ammattivalittaja
  • Ensimmäinen viesti
ammattivalittaja
Helppohan se täällä on mua pilkata ja pelleillä mutta oikeasti kuinkakohan moni olisi kestänyt mun elämäni: huonon lapsuuden,ex-miehen kuoleman ja hänen 10v hoitamisen ennen kuolemaa,pieleen menneet asuntokaupat,aumisen maalla jossa ei mitään apua ja kauppoihin 20km., lapsen adoptioon annon ja sitä ennen seurasi kaikkea ei mukavaa, mun oppimisvaikeudet plus sairaudet yms.
 
Wieruus
Luultasvasti tosi moni, useampi tuskin olisi jäänyt murehtimaan ja märehtimään. Vielä useampi olisi hankkinut ongelmistaan huolimatta töitä, elämän ja eläisi onnellisina. Toisin kuin joku.
 
ammattivalittaja
Vali vali. Jokaisella meillä on ristimme. Ja ei kai sitä lastakaan kukaan ole pakottanut antamaan sinne adoptioon?
No ei se ihan vapaaehtoista ollut en ala sitä täällä enempää selittelemään kun tiedän kuin ilkeitä kaikki täällä on ja wieruudelle ei kaikki terveetkään tänä päivänä työllisty niin vajaakuntoisen on takuulla vielä hankalampi saada töitä.
 
Wieruus
No ei se ihan vapaaehtoista ollut en ala sitä täällä enempää selittelemään kun tiedän kuin ilkeitä kaikki täällä on ja wieruudelle ei kaikki terveetkään tänä päivänä työllisty niin vajaakuntoisen on takuulla vielä hankalampi saada töitä.
EI työlisty, mutta kaikki eivät silti jää tuleen makaamaan vaan hankkivat elämän. Täällä muuten vajaakuntoiset työlistyvät paremmin kuin ns normaalit.
 
.,.
Varmasti jokainen voisi tehdä listan elämänsä vastoinkäymisistä, läheisten menetyksistä, vakavista sairauksista, työttömyydestä ja suurista veloista. Nämä ovat osa myös omaa elämääni, mutta teen kaikkeni, että vastoinkäymisistä olisin oppinut jotain ja jaksaisin taistella vaikeuksien selvittämiseksi. Kukaan ei tule selvittämään ongelmiasi, jos et itse sitä tee.
 
vierasdf
Jos selvitytyy vastoinkäymisistä siitä pitääkin olla ylpeä. Ylpeä siitä, että ei antanut vaikeuksien lannistaa, ei musertaa. Ei antanut itsensä muuttua niiden ansiosta katkeraksi vaan säilytti elämänilon ja kyvyn asennoita elämään lähtökohtaisesti positiivisesti. Ei antanut periksi vihalle vaan vahvistui. Jaksaa kannustaa ja iloita muiden puolesta, jos he ovat säästyneet pahoilta kokemuksilta. Se vasta on ihailtavaa jos ei anna vanhojen tapahtumien määrittää elämäänsä vaan pääsee niistä yli, hyväksyy ne osaksi elämänpolkuaan mutta tietää myös että sillä polulla on paljon hyvääkin.

Kuulostaako sulta?
 
ammattivalittaja
Jos selvitytyy vastoinkäymisistä siitä pitääkin olla ylpeä. Ylpeä siitä, että ei antanut vaikeuksien lannistaa, ei musertaa. Ei antanut itsensä muuttua niiden ansiosta katkeraksi vaan säilytti elämänilon ja kyvyn asennoita elämään lähtökohtaisesti positiivisesti. Ei antanut periksi vihalle vaan vahvistui. Jaksaa kannustaa ja iloita muiden puolesta, jos he ovat säästyneet pahoilta kokemuksilta. Se vasta on ihailtavaa jos ei anna vanhojen tapahtumien määrittää elämäänsä vaan pääsee niistä yli, hyväksyy ne osaksi elämänpolkuaan mutta tietää myös että sillä polulla on paljon hyvääkin.

Kuulostaako sulta?
No en todellakaan usko että vastoinkäymiset kasvattavat yhtään ketään. Minusta se on jo selviytymistä minun tilanteessani ettei minusta ole tullut alkoholistia eikä huumeidenkäyttäjää tms.
 
fgs
Mun elämä on ollut täyttä paskaa aina, olen alkoholiperheestä,huolehtinut aina siskoistani kun jonkun on ollut se tehtävä,samoin humalaisesta äidistäni ettei tukehdu oksennuksiinsa,elänyt nälässä koko lapsuuden ainut ruoka oli kouluruoka mitä sai syödä.. Kokenut monenlaista väkivaltaa,seksuaalista hyväksikäyttöä jne jne..
mutta en sentään ole vaipunut itsesääliin ja lopettanut elämästä sen takia että joskus elämä on ollut paskaa.
 
ammattivalittaja
Mun elämä on ollut täyttä paskaa aina, olen alkoholiperheestä,huolehtinut aina siskoistani kun jonkun on ollut se tehtävä,samoin humalaisesta äidistäni ettei tukehdu oksennuksiinsa,elänyt nälässä koko lapsuuden ainut ruoka oli kouluruoka mitä sai syödä.. Kokenut monenlaista väkivaltaa,seksuaalista hyväksikäyttöä jne jne..
mutta en sentään ole vaipunut itsesääliin ja lopettanut elämästä sen takia että joskus elämä on ollut paskaa.
Enhän mä ole lopettanut elämästä, perustin uuden perheenkin noiden juttujen jälkeen.
 
"venus"
Helppohan se täällä on mua pilkata ja pelleillä mutta oikeasti kuinkakohan moni olisi kestänyt mun elämäni: huonon lapsuuden,ex-miehen kuoleman ja hänen 10v hoitamisen ennen kuolemaa,pieleen menneet asuntokaupat,aumisen maalla jossa ei mitään apua ja kauppoihin 20km., lapsen adoptioon annon ja sitä ennen seurasi kaikkea ei mukavaa, mun oppimisvaikeudet plus sairaudet yms.
no mua koulukiusattiin 8vuotta(heitettiin tikoilla yms),sen lisäksi isäpuoli ahdisteli seksuaalisesti 8vuotta,yritti pari kertaa suoraankin raiskata. Sitten esikoisen isä petti ja jätti mut viimeisillään raskaana 3vuotta totaali yksinhuoltajuutta.

lapsella neurologisia ongelmia, haastaa joka päivä vieläkin vaikka ikää on jo 9,5vuotta. Mm.tänä aamuna näytti persettä(housut kintuissa) ja nauro kun piti pestä hampaat, ja toi on ihan pikkujuttu! Pahimmillaan on aikoinaan 40min yrittäny lyödä/potkia/purra/raapia ja sylkeä! koska ei saanut hakkaa pikkusiskoa nyrkillä kun tämä ärsytti.

itselläni on krooninen hermokipu joka tulee haaroihin,jalkoihin ja selkä on kipeä. Mummi kuoli. kaveri "puukotti" selkään. Jatkuvia palavereita ja hoitotapaamisia yms Ja arki on vääntöä!

siinäpä isoimmat. Pakko se kuule on selvitä :)
 

Yhteistyössä