pukki
en ja herääkin kysymys. Mikä tarve miehellä on ollut etsiä kavereita intternetistä? Ja naisia viella!
"Vieras"
Vastaisitko naisellesi muistuttaaksesi tapauksesta vai luuletko tosiaan, että teidän elämä ja teot täällä kiinnostaa muita/kaikkia?
[QUOTE="Vieras";27811552]Vastaisitko naisellesi muistuttaaksesi tapauksesta vai luuletko tosiaan, että teidän elämä ja teot täällä kiinnostaa muita/kaikkia?[/QUOTE]
En odottanut, joten en vastannut ennen kuin kommentoitiin. Ihmeesti sinä reagoit tähänkin. Joko asia kiinnostaa sinua tai elämäsi on hyvin tyhjää.
En odottanut, joten en vastannut ennen kuin kommentoitiin. Ihmeesti sinä reagoit tähänkin. Joko asia kiinnostaa sinua tai elämäsi on hyvin tyhjää.
Kerronpa kokemukseni. Mies tutustui nettipelin kautta johonkin naiseen, jonka kanssa jutteli ja sitten sopivat tapaamisen. Kuulemma ihan kaveripohjalta. Minä en uskonut tuohon juttuun pätkääkään, ja sanoin sen miehelle suorin sanoin. Mies joko oikeasti on, tai sitten vain esitti, tyhmää nuorta ja kokematonta. Eivät sitten tavanneet, kun pistin hanttiin. Myöhemmin selvisi, että tää nainen (joka kyllä tiesi että mies on varattu) oli kovin ihastunut ja odotti tapaamista kiihkeästi. Yhteydenpito kuulemma loppui siihen, mutta olin tosi pettynyt että jouduin puuttumaan tilanteeseen.
Kavereita saa olla ja naispuolisia ja netistäkin löytyneitä, mutta parisuhteet on sen verran hauraita, että ihan turha keikuttaa venettä.
Kavereita saa olla ja naispuolisia ja netistäkin löytyneitä, mutta parisuhteet on sen verran hauraita, että ihan turha keikuttaa venettä.
"Mymmeli"
Meille ei olis kenelläkään naikkosilla mitään asiaa tulla, ei sillä aikaa kun olen poissa, eikä muutenkaan. 
"Vieras"
Tulee joo reagoitua, huvittaa seurata kun te kaksi lässytätte täällä pitkin kaikkia ketjuja kertomassa keskinäisestä elämästänne
get a life
get a life
"vieras"
Mua ihmetyttäisi lähinnä, että miksi mies ei haluaisi esitellä minua uudelle kaverilleen. Jos kerran ovat jo niin hyvissä väleissä, että halutaan kotiin asti kutsua ns. tuikituntematon ihminen. Lähinnä epäilyn herättäisi se, että miksi hän kutsuu naisen juuri minun poissaollessani. Ja sekin toki vaikuttaa, että kertooko mies tästä vierailusta itse, vai saanko tietooni sen jotain muuta kautta.
En kuitenkaan pitäisi ajatuksesta.
En kuitenkaan pitäisi ajatuksesta.
"jep"
[QUOTE="Vieras";27811492]No jaa, menee aika vaikeaksi jos pitäisi jokaisesta sisustustavarasta tai vieraskäynnistä alkaa erikseen kyselemään, että hei kulta saako Pete tulla käymään?? tms[/QUOTE]
Öh...kyllä meillä on tapana kysyä, että sopiiko sinulle, että Pete tulee käymään. Lähtökohta on, että sopii, mutta on ihan kiva että ilmoitetaan. Jos vaikka mies olisi käymässä jossain, minä kotosalla, ja sattuisin hillumaan pitkiksissä ja keittiön pöytäkin olisi siivoamatta, ottaisin mielelläni vastaan tekstarin, että Pete tulee käymään meillä, onhan OK tms. Minusta on ihan normaali käytäntö, että kaikki perheenjäsenet (mahdollisuuksien ja varoitusajan mukaan) kysyvät toisten mielipidettä vieraiden kutsumisesta, JA että toiset perheenjäsenet eivät pistä vastaan, ellei siihen ole perusteita. Toki toivomuksia voi esittää, jos on vaikka väsynyt tai haluaisi keskittyä johonkin hiljaisuutta vaativaan tai mitä vaan, ja toinen sitten kunnioittaa niitä, ELLEI ole syytä, miksei kaveri voisi tulla vaikka muutamaa tuntia myöhemmin tai huomenna tms.
Samoin nuo sisustustavarat - ei nyt jokaisesta ostoksesta tarvitse kysyä/ilmoittaa, mutta on ihan kiva kysyä, että sopiiko että tuo on tuossa, jos vaikka toinen olisi kaavaillut samalle hyllytilalle muuta käyttöä.
Se, että toisen mielipidettä kysytään asioista, jotka liittyvät häneenkin, ei mielestäni ole mitään lapsenomaista luvan kysymistä. Mielestäni nopea puhelinsoitto, tekstari tai toiseen huoneeseen kipittäminen ei ansaitse "vaikean" arvonimeä.
Öh...kyllä meillä on tapana kysyä, että sopiiko sinulle, että Pete tulee käymään. Lähtökohta on, että sopii, mutta on ihan kiva että ilmoitetaan. Jos vaikka mies olisi käymässä jossain, minä kotosalla, ja sattuisin hillumaan pitkiksissä ja keittiön pöytäkin olisi siivoamatta, ottaisin mielelläni vastaan tekstarin, että Pete tulee käymään meillä, onhan OK tms. Minusta on ihan normaali käytäntö, että kaikki perheenjäsenet (mahdollisuuksien ja varoitusajan mukaan) kysyvät toisten mielipidettä vieraiden kutsumisesta, JA että toiset perheenjäsenet eivät pistä vastaan, ellei siihen ole perusteita. Toki toivomuksia voi esittää, jos on vaikka väsynyt tai haluaisi keskittyä johonkin hiljaisuutta vaativaan tai mitä vaan, ja toinen sitten kunnioittaa niitä, ELLEI ole syytä, miksei kaveri voisi tulla vaikka muutamaa tuntia myöhemmin tai huomenna tms.
Samoin nuo sisustustavarat - ei nyt jokaisesta ostoksesta tarvitse kysyä/ilmoittaa, mutta on ihan kiva kysyä, että sopiiko että tuo on tuossa, jos vaikka toinen olisi kaavaillut samalle hyllytilalle muuta käyttöä.
Se, että toisen mielipidettä kysytään asioista, jotka liittyvät häneenkin, ei mielestäni ole mitään lapsenomaista luvan kysymistä. Mielestäni nopea puhelinsoitto, tekstari tai toiseen huoneeseen kipittäminen ei ansaitse "vaikean" arvonimeä.
"jep"
Niin ja lisätään vielä - jos olen poissa kotoa enkä tulossakaan heti, ei tietenkään tarvitse ilmoittaa, jos kaverinsa kutsuu, enkä minäkään kysy miehen mielipidettä, jos hän on poissa, ja sillä aikaa pyydän vaikka äitikaverin lapsineen kylään. Mutta kyllä, minusta on asiallista käytöstä parisuhteessa puhua toisen kanssa ennen kuin kutsuu UUSIA tuttavuuksia kotiin, vaikka toinen olisikin poissa. Kovin äkkiä en suoraan kieltäisi, mutta tosiaan saattaisin kyllä kysellä tarkemmin, jos kyse olisi jostain nettitutusta, josta en tiedä mitään. Ja ihmettelisin, miksi ensitapaaminen olisi meidän kotonamme, jos siis olisi ensitapaaminen.
"Siru"
Luottaisin kyllä. Jos suhteesta puuttuu luottamus, on parasta lopettaa koko suhde. Kyllä minä luotan mieheeni ja mieheni minuun. Sataprosenttisesti!
"vieras"
Joo siis tottakai! Mullakin on aina täällä joku miehelleni tuntematon mies viihdyttämässä mua kun mies ja lapset ovat anoppilassa.
"vieras"
[QUOTE="Siru";27811915]Luottaisin kyllä. Jos suhteesta puuttuu luottamus, on parasta lopettaa koko suhde. Kyllä minä luotan mieheeni ja mieheni minuun. Sataprosenttisesti![/QUOTE]
Luottamus ei ole sama asia kuin olla typerä. Jos teillä on luottamus kunnossa niin se nainen voi varmaan tulla teille silloin kun säkin olet kotona. Tai jos se ei jostain syystä onnistu niin sekin on varmaan sulle ihan ok.
Luottamus ei ole sama asia kuin olla typerä. Jos teillä on luottamus kunnossa niin se nainen voi varmaan tulla teille silloin kun säkin olet kotona. Tai jos se ei jostain syystä onnistu niin sekin on varmaan sulle ihan ok.
"Siru"
[QUOTE="vieras";27811943]Luottamus ei ole sama asia kuin olla typerä. Jos teillä on luottamus kunnossa niin se nainen voi varmaan tulla teille silloin kun säkin olet kotona. Tai jos se ei jostain syystä onnistu niin sekin on varmaan sulle ihan ok.[/QUOTE]
Anteeksi vain, mutta mitä ihmeen typerää siinä on jos puolisolla on ystäviä? Luottamuksestahan tässä on kysymys: sinä et luota niiden olevan vain ystäviä. Miksi et luota? Onko sinulle jokainen naispuolinen ystävä samanlainen ongelma? Ja miksi mieheni pitäisi tavata ystäviään aina vain minun läsnäollessani? Eikä oteta tähän mukaan sukupuolikorttia, että "miehiä saa tavata, naisia ei".
Tottakai voin olla kiinnostunut tapaamaan mieheni uusia ystäviä. Mutta eikös tuossakin sinun tapauksessasi ollut kysymys uudesta tuttavuudesta? Ei varmaan kannata työntää nenäänsä väliin ennen kuin edes he keskenään ovat ystäviä. Sitten sen jälkeen minutkin voidaan esitellä.
Minusta sinä teet itse omasta elämästäsi turhan hankalaa. Oppisit luottamaan kumppaniisi. Jos se sitten sen luottamuksen rikkoo, niin that's it. Ei kaikki miehet ole pettäjiä... ihan älytön ajatusmalli.
Anteeksi vain, mutta mitä ihmeen typerää siinä on jos puolisolla on ystäviä? Luottamuksestahan tässä on kysymys: sinä et luota niiden olevan vain ystäviä. Miksi et luota? Onko sinulle jokainen naispuolinen ystävä samanlainen ongelma? Ja miksi mieheni pitäisi tavata ystäviään aina vain minun läsnäollessani? Eikä oteta tähän mukaan sukupuolikorttia, että "miehiä saa tavata, naisia ei".
Tottakai voin olla kiinnostunut tapaamaan mieheni uusia ystäviä. Mutta eikös tuossakin sinun tapauksessasi ollut kysymys uudesta tuttavuudesta? Ei varmaan kannata työntää nenäänsä väliin ennen kuin edes he keskenään ovat ystäviä. Sitten sen jälkeen minutkin voidaan esitellä.
Minusta sinä teet itse omasta elämästäsi turhan hankalaa. Oppisit luottamaan kumppaniisi. Jos se sitten sen luottamuksen rikkoo, niin that's it. Ei kaikki miehet ole pettäjiä... ihan älytön ajatusmalli.
kerronpahan vaan
Mun mies aikoinaan tapasi just netissä jonkun "random-naisen" ja kävivät sit vähän "halimassa" jossain puistikossa. Nainen oli kuulemma tekstaillut koko ajan poikaystävälleen, jolle oli siis ollut suuttunut jostain syystä. Ilmeisesti kostoksi teki sitten itse syrjähypyn minun ukkoni kanssa... että silleen.
Minä sain sitten kuulla tän kivan tapahtuman nettituttavuuden kanssa, kun alkoi miehen omatunto kolkuttaa.
Minä sain sitten kuulla tän kivan tapahtuman nettituttavuuden kanssa, kun alkoi miehen omatunto kolkuttaa.
Tottakai on ystäviä, paljon! Mutta pariskuntia on monenlaisia. Meillä esim. ei tarvitse kysellä voiko vieraita tulla ellei siihen liity esim. lapsenhoitohukia jos toinen lähtee vaikkapa viihteelle tai saunomaan illaksi ystävänsä kanssa. Silloin vierailuista sovitaan. Normaaleista vierailuista ei tarvitse ilmoittaa ja kysellä passaako, tosin ilta-aikaan ollaan aika nudisteja joten varoitetaan kyllä että laitahan kampetta niskaan kun Pera tulee kahville.
Meillä on aika vakiintunut sosiaalinen piiri, me ei oikeastaan tutustuta missään uusiin ihmisiin ellei työelämää lasketa. Meillä on jo niin laaja ystäväpiiri että vaatii taitoa pitää yhteyttä jo olemassa olevien ihmisten kanssa, uusia tuttavuuksia tulee äärimmäisen harvoin, siis niin läheisiä että ihan ystävystyisi kyläilyyn asti.
Molemmilla sama tilanne. Siksi minun on vaikea kuvitella ap:n kuvailemaa tilannetta ja se herättäisi ihmetystä omassa suhteessani kun emme me netistä seuraa etsi kumpikaan.
Minä olen tutustunut töissä mukavaan mieheen kaveripohjalla ja olen kertonut hänestä miehelleni paljon. Ei olisi mikään ihme että kutsuisin tyypin joskus meille, mutta haluaisin siinä kohtaa esitellä myös mieheni hänelle. Ja minusta se olisi varsin kohteliasta myös miestäni kohtaan.
Ei, maailmamme ei kaatuisi jos vierailu tapahtuisi miehen poissaollessa, mutta ei minua viehätä ajatus kaksin olosta kun kerta töissä olemme jo päässeet tutustumaan jo niin hyvin. Olisi luonnollista että kaveruuden syventyessä siviilipuolelle, siinä vaiheessa esiteltäisiin myös kumppani.
Ylipäätään tiedän millaisista ihmisistä mieheni tykkää ja millaisista ei ja mietin kyllä ketä edes haluan esitellä miehelleni, siis ajattelen nyt esim. tästä kaverista että mieheni tulisi sen kanssa juttuun. En minä kotiimme veisi sellaista ihmistä josta tietäisin ettei mies tykkäisi kun tutustuisi. Sellaiset ihmiset pidän itsekin kauempana ja pelkällä työtoveruus-pohjalla.
Mutta nettiystävyys, kuinka se kalskahtaa korvaan... Me ei vain olla sen tyyppisiä ihmisiä.
Meillä on aika vakiintunut sosiaalinen piiri, me ei oikeastaan tutustuta missään uusiin ihmisiin ellei työelämää lasketa. Meillä on jo niin laaja ystäväpiiri että vaatii taitoa pitää yhteyttä jo olemassa olevien ihmisten kanssa, uusia tuttavuuksia tulee äärimmäisen harvoin, siis niin läheisiä että ihan ystävystyisi kyläilyyn asti.
Molemmilla sama tilanne. Siksi minun on vaikea kuvitella ap:n kuvailemaa tilannetta ja se herättäisi ihmetystä omassa suhteessani kun emme me netistä seuraa etsi kumpikaan.
Minä olen tutustunut töissä mukavaan mieheen kaveripohjalla ja olen kertonut hänestä miehelleni paljon. Ei olisi mikään ihme että kutsuisin tyypin joskus meille, mutta haluaisin siinä kohtaa esitellä myös mieheni hänelle. Ja minusta se olisi varsin kohteliasta myös miestäni kohtaan.
Ei, maailmamme ei kaatuisi jos vierailu tapahtuisi miehen poissaollessa, mutta ei minua viehätä ajatus kaksin olosta kun kerta töissä olemme jo päässeet tutustumaan jo niin hyvin. Olisi luonnollista että kaveruuden syventyessä siviilipuolelle, siinä vaiheessa esiteltäisiin myös kumppani.
Ylipäätään tiedän millaisista ihmisistä mieheni tykkää ja millaisista ei ja mietin kyllä ketä edes haluan esitellä miehelleni, siis ajattelen nyt esim. tästä kaverista että mieheni tulisi sen kanssa juttuun. En minä kotiimme veisi sellaista ihmistä josta tietäisin ettei mies tykkäisi kun tutustuisi. Sellaiset ihmiset pidän itsekin kauempana ja pelkällä työtoveruus-pohjalla.
Mutta nettiystävyys, kuinka se kalskahtaa korvaan... Me ei vain olla sen tyyppisiä ihmisiä.
''Tutustui netissä'' ''Nainen'' ''Kylään kotiimme poissaollessani''
Kyllä pitäisi jo herätyskellot soida, ei kaikkea kannata uskoa. Voisihan sen naisen tavata julkisella paikalla ensin ja sitten sinun läsnäollessasi kutsua kotiinne. Ilmeisesti miehesi haluaa säästää hotellikustannuksissa.
Kyllä pitäisi jo herätyskellot soida, ei kaikkea kannata uskoa. Voisihan sen naisen tavata julkisella paikalla ensin ja sitten sinun läsnäollessasi kutsua kotiinne. Ilmeisesti miehesi haluaa säästää hotellikustannuksissa.
"..."
[QUOTE="Vieras";27808214]Ootte te akat hulluja. Voihan se nainen olla vaikka jonkun harrastuksen piiristä josta esim. netissä keskustellaan. Eikai kaikki nettiin liittyvä miehillä ole muna kädessä pornochatissa istumista?
Mitä eroa olisi jos mies tapaisi netissä naispuoleisen esim. jääkiekosta pitävän ihmisen, kuin että se olisi mies?[/QUOTE]
Pointti on siinä, että miksi ei kutsu silloin kun vaimo paikalla. Ihan sama onko tavannut baarissa, netissä vai tennistä pelatessa.
Mitä eroa olisi jos mies tapaisi netissä naispuoleisen esim. jääkiekosta pitävän ihmisen, kuin että se olisi mies?[/QUOTE]
Pointti on siinä, että miksi ei kutsu silloin kun vaimo paikalla. Ihan sama onko tavannut baarissa, netissä vai tennistä pelatessa.
"Mimosa"
Minä tutustuin erääseen mieheen netissä ihan kaveripohjalta. Meillä oli hyviä keskusteluja ja pystyimme puhumaan mm. omien parisuhteidemme asioista aika luottamuksellisesti. Mieheni oli sitten kerran 2vk työmatkalla Ranskassa ja tämä nettiystäväni laittoi viestiä, että haluaisinko nähdä hänet. Hän kun oli sattumalta tulossa Helsinkiin työasioissa, kun hän muuten asuu Oulussa. Sovittiin tapaaminen keskustan kahvilaan ja siitä sitten jatkoimme vielä minun luokseni juomaan yhden viinipullon (oli siis perjantai ja miehen kotilento lähti la-aamuna).
Meillä oli tosi kiva ilta yhdessä. Mitään seksuaalista edes vihjailun tasolla ei ollut kummaltakaan osapuolelta. Mies meni noin yhdeksän aikaan hotelliinsa nukkumaan. Sovittiin että jatketaan taas nettijutustelua ja nähdään jos ollaan samoilla seuduilla.
Ei minulle nyt tullut mieleenkään lähteä soittamaan miehelleni Ranskaan, että "hei saanko tavata yhden nettikaverin". Tottakai kerroin hänelle tapaamisestamme seuraavana päivänä kun soittelimme kuulumisia. Ei miehenikään ollut tuosta mitenkään pahoillaan.
Nyt tuosta on aikaa pari vuotta. Nettiystäväni on edelleen hyvä nettiystäväni ja olemme nähneet tuon tapaamisen jälkeen myös kahdesti. Toisella kertaa minä olin Oulussa hänen luonaan (kutsui suoraan kotiin) ja hänen vaimonsa ei ollut paikalla, koska hänellä oli firman pikkujoulut. Nyt viimeisellä kerralla näimme taas Helsingissä ja silloin myös mieheni tapasi nettiystäväni ensimmäistä kertaa.
Mitään seksiin viittaavaa ei siis missään vaiheessa ole ollut, eikä tule olemaan. En ymmärrä ihmisiä, joille vastakkainen sukupuoli ei voi olla vain ystävä, vaan aina siihen sotketaan jotain seksuaalista.
Että ainakaan minä en tekisi hätäisiä johtopäätöksiä miehesi suhteen.
Meillä oli tosi kiva ilta yhdessä. Mitään seksuaalista edes vihjailun tasolla ei ollut kummaltakaan osapuolelta. Mies meni noin yhdeksän aikaan hotelliinsa nukkumaan. Sovittiin että jatketaan taas nettijutustelua ja nähdään jos ollaan samoilla seuduilla.
Ei minulle nyt tullut mieleenkään lähteä soittamaan miehelleni Ranskaan, että "hei saanko tavata yhden nettikaverin". Tottakai kerroin hänelle tapaamisestamme seuraavana päivänä kun soittelimme kuulumisia. Ei miehenikään ollut tuosta mitenkään pahoillaan.
Nyt tuosta on aikaa pari vuotta. Nettiystäväni on edelleen hyvä nettiystäväni ja olemme nähneet tuon tapaamisen jälkeen myös kahdesti. Toisella kertaa minä olin Oulussa hänen luonaan (kutsui suoraan kotiin) ja hänen vaimonsa ei ollut paikalla, koska hänellä oli firman pikkujoulut. Nyt viimeisellä kerralla näimme taas Helsingissä ja silloin myös mieheni tapasi nettiystäväni ensimmäistä kertaa.
Mitään seksiin viittaavaa ei siis missään vaiheessa ole ollut, eikä tule olemaan. En ymmärrä ihmisiä, joille vastakkainen sukupuoli ei voi olla vain ystävä, vaan aina siihen sotketaan jotain seksuaalista.
Että ainakaan minä en tekisi hätäisiä johtopäätöksiä miehesi suhteen.
"vieras"
[QUOTE="Siru";27811980]Anteeksi vain, mutta mitä ihmeen typerää siinä on jos puolisolla on ystäviä? Luottamuksestahan tässä on kysymys: sinä et luota niiden olevan vain ystäviä. Miksi et luota? Onko sinulle jokainen naispuolinen ystävä samanlainen ongelma? Ja miksi mieheni pitäisi tavata ystäviään aina vain minun läsnäollessani? Eikä oteta tähän mukaan sukupuolikorttia, että "miehiä saa tavata, naisia ei".
Tottakai voin olla kiinnostunut tapaamaan mieheni uusia ystäviä. Mutta eikös tuossakin sinun tapauksessasi ollut kysymys uudesta tuttavuudesta? Ei varmaan kannata työntää nenäänsä väliin ennen kuin edes he keskenään ovat ystäviä. Sitten sen jälkeen minutkin voidaan esitellä.
Minusta sinä teet itse omasta elämästäsi turhan hankalaa. Oppisit luottamaan kumppaniisi. Jos se sitten sen luottamuksen rikkoo, niin that's it. Ei kaikki miehet ole pettäjiä... ihan älytön ajatusmalli.[/QUOTE]
Mieheni tuntien se olisi hänelle poikkeuksellista käytöstä ja herättäisi siksi epäilyksiä. Hän ei ole edes facebookissa eikä muutenkaan roiku missään keskustelupalstoilla,käyttää konetta lähinnä laskujen maksuun. SIKSI ihmettelisin jos yhtäkkiä hän ilmoittaisi tavanneensa netissä naisen jonka kanssa haluaa vietää aikaa kahdenkesken silloin kun minä en ole kotona.
Vähän sama asia kuin jos minä vannoutuneena jääkiekon vihaajana haluaisin yhtäkkiä ihan hirveen palavasti lähteä lätkämatsiin yhen Ranen kaa jonka tapasin koiralenkillä.
Tottakai voin olla kiinnostunut tapaamaan mieheni uusia ystäviä. Mutta eikös tuossakin sinun tapauksessasi ollut kysymys uudesta tuttavuudesta? Ei varmaan kannata työntää nenäänsä väliin ennen kuin edes he keskenään ovat ystäviä. Sitten sen jälkeen minutkin voidaan esitellä.
Minusta sinä teet itse omasta elämästäsi turhan hankalaa. Oppisit luottamaan kumppaniisi. Jos se sitten sen luottamuksen rikkoo, niin that's it. Ei kaikki miehet ole pettäjiä... ihan älytön ajatusmalli.[/QUOTE]
Mieheni tuntien se olisi hänelle poikkeuksellista käytöstä ja herättäisi siksi epäilyksiä. Hän ei ole edes facebookissa eikä muutenkaan roiku missään keskustelupalstoilla,käyttää konetta lähinnä laskujen maksuun. SIKSI ihmettelisin jos yhtäkkiä hän ilmoittaisi tavanneensa netissä naisen jonka kanssa haluaa vietää aikaa kahdenkesken silloin kun minä en ole kotona.
Vähän sama asia kuin jos minä vannoutuneena jääkiekon vihaajana haluaisin yhtäkkiä ihan hirveen palavasti lähteä lätkämatsiin yhen Ranen kaa jonka tapasin koiralenkillä.
[QUOTE="...";27812329]Pointti on siinä, että miksi ei kutsu silloin kun vaimo paikalla. Ihan sama onko tavannut baarissa, netissä vai tennistä pelatessa.[/QUOTE]
miksi ihmeessä pitäisi kutsua silloin kun vaimo paikalla? eihän se sen vaimon kaveri ole. Vai pitäisikö sunkin miehesi olla kotona kun sitä kutsut lissun ja päivin kahville? vai pitäisikö sun aina tunkea mukaan kun miehesi lähtee ranen ja martin kanssa saunomaan?
miksi ihmeessä pitäisi kutsua silloin kun vaimo paikalla? eihän se sen vaimon kaveri ole. Vai pitäisikö sunkin miehesi olla kotona kun sitä kutsut lissun ja päivin kahville? vai pitäisikö sun aina tunkea mukaan kun miehesi lähtee ranen ja martin kanssa saunomaan?
"Vieras"
Johtaako se tilanteen outous heti selkeään epäilyyn, että jotain pahaa on tapahtunut kun joka toinen sanoo ettei "luottaisi"?
Tajuatteko te akat, että on epäluottamuslause miehen uskollisuudelle sanoa "en luottaisi"? Aivan turha kääriä sitä karkkipaperiin ja uskotella, että se olisikin vain rakastavaista ihanaa ja positiivista mustasukkaisuutta ja välittämistä!
Jos mulle akka sanoisi, ettei luota mitä tein tilanteessa X jonkun naisen kanssa niin sehän olis vähän niinku suhteen loppu. Mitä järkeä jatkaa jos ei ole luottamusta?
Tajuatteko te akat, että on epäluottamuslause miehen uskollisuudelle sanoa "en luottaisi"? Aivan turha kääriä sitä karkkipaperiin ja uskotella, että se olisikin vain rakastavaista ihanaa ja positiivista mustasukkaisuutta ja välittämistä!
Jos mulle akka sanoisi, ettei luota mitä tein tilanteessa X jonkun naisen kanssa niin sehän olis vähän niinku suhteen loppu. Mitä järkeä jatkaa jos ei ole luottamusta?
"vieras"
[QUOTE="Siru";27811980]Anteeksi vain, mutta mitä ihmeen typerää siinä on jos puolisolla on ystäviä? Luottamuksestahan tässä on kysymys: sinä et luota niiden olevan vain ystäviä. Miksi et luota? Onko sinulle jokainen naispuolinen ystävä samanlainen ongelma? Ja miksi mieheni pitäisi tavata ystäviään aina vain minun läsnäollessani? Eikä oteta tähän mukaan sukupuolikorttia, että "miehiä saa tavata, naisia ei".
Tottakai voin olla kiinnostunut tapaamaan mieheni uusia ystäviä. Mutta eikös tuossakin sinun tapauksessasi ollut kysymys uudesta tuttavuudesta? Ei varmaan kannata työntää nenäänsä väliin ennen kuin edes he keskenään ovat ystäviä. Sitten sen jälkeen minutkin voidaan esitellä.
Minusta sinä teet itse omasta elämästäsi turhan hankalaa. Oppisit luottamaan kumppaniisi. Jos se sitten sen luottamuksen rikkoo, niin that's it. Ei kaikki miehet ole pettäjiä... ihan älytön ajatusmalli.[/QUOTE]
Tuli vielä mieleen että mistä vedit johtopäätöksen että JOKAINEN naispuolinen ystävä olisi minulle ongelma? Luonnollisestikin kaveripiireihimme kuuluu niin mies- kuin naispuolisiakin ihmisiä kouluvuosien varrelta,naapureita,harrastuskavereita,työkavereita... Tuossa tilanteessa olisi vaan jotain niin outoa ja monta sellaista asiaa jotka saa niskavillat nousemaan pystyyn. Miksi pyytää tuntematon ihminen kotiinsa? Miksi juuri silloin kun vaimo on poissa? Mulla ainakin jo itsesuojeluvaisto sanois että ei tuntemattomia nettituttuja pyydetä omaan kotiin kun ollaan yksin.
Tottakai voin olla kiinnostunut tapaamaan mieheni uusia ystäviä. Mutta eikös tuossakin sinun tapauksessasi ollut kysymys uudesta tuttavuudesta? Ei varmaan kannata työntää nenäänsä väliin ennen kuin edes he keskenään ovat ystäviä. Sitten sen jälkeen minutkin voidaan esitellä.
Minusta sinä teet itse omasta elämästäsi turhan hankalaa. Oppisit luottamaan kumppaniisi. Jos se sitten sen luottamuksen rikkoo, niin that's it. Ei kaikki miehet ole pettäjiä... ihan älytön ajatusmalli.[/QUOTE]
Tuli vielä mieleen että mistä vedit johtopäätöksen että JOKAINEN naispuolinen ystävä olisi minulle ongelma? Luonnollisestikin kaveripiireihimme kuuluu niin mies- kuin naispuolisiakin ihmisiä kouluvuosien varrelta,naapureita,harrastuskavereita,työkavereita... Tuossa tilanteessa olisi vaan jotain niin outoa ja monta sellaista asiaa jotka saa niskavillat nousemaan pystyyn. Miksi pyytää tuntematon ihminen kotiinsa? Miksi juuri silloin kun vaimo on poissa? Mulla ainakin jo itsesuojeluvaisto sanois että ei tuntemattomia nettituttuja pyydetä omaan kotiin kun ollaan yksin.