Jos olisit 40v tekisitkö toisen lapsen vaikka et tietäisi miten taloutesi jatkossa menee?

Niin?

 

Olen 41v ja vaikka talouteni olisi miten niin yhtään mukulaa ei enää tule, kiitos vain. En tahdo.

 

en todellakaan en vaikka olisin miljardööri. Yksi syy: Alkaa oma elämä uudestaan tässä iässä-ainakin mulla . Kaksi syy: en halunnut kuin yhden lapsen.

 

Mutta mä haluaisin toisen lapsen mutta talous mietityttää.

 

Jos haluaisin vielä lapsen ja talous ei olisi kunnossa en tekisi lasta. Eikä siinä ole iällä merkitystä, en tekisi minkään ikäsenä jos talous on huonolla tolalla tai en tietäsi miten talous asiat sujuu jatkossa. Ylläreille ei voi mitään sairastumiset, kuolema,työttömyys...
Semmoset asioita ei voi tietää.

 

Tekisin ja teenkin.

 

Kuka 40-vuotias (tai minkään muunkaan ikäinen) voi tietää täysin varmaksi, että esim. työrintamalla ei tule irtisanomisia, puoliso kuole yllättäen tms.?

 

Olisin luultavasti henkisesti liian vanha tuon ikäisenä elämään pienen lapsen kanssa, mutta yhtälailla sitä nuorena ei voi olla varma, mitä elämässä tapahtuu ja millainen taloudellinen tilanne on tulevaisuudessa. Ehkä parempi, ettei mieti liikaa.

 

Tottakai tekisin lapsen, jos halauaisin. Enpä minäkään tiedä rahatilanteistani yhtäöän mitään tulevaisuudessa, niillä mennään mitä annetaan, opiskellaan lisää jos ei muuten töitä löydy.

 

Kyllä tekisin ja teinkin. Olin 39-vuotias työtön, kun sain kuopukseni. Eipä ole koskaan nälkää nähty ja muutenkin perusasiat kunnossa.

 

Ei sitä minkään iläisenä tiedä, miten talous tulevaisuudessa menee... Mutta jos talouteni olisi huonolla pohjalla ja tukien varassa, kys lapsentekoa harkitsisin, niin en lasta tekisi. Minkään ikäisenä.

 

Vähän vaikuttaisi se, millaista epävarmuus on. On eri asia tehdä kouluttamattomana pitkäaikasityöttömänä nelikymppisenä toisen pitkäaikaistyöttömän kanssa lapsi kuin vaikka jos taloudellinen epävarmuus on sitä, että mies saattaa joutua yt-neuvotteluihin tai itse ehkä uudelleenkouluttautumaan.

Itse miettisin synnyttämiseen/lapsen terveyteen/omaan jaksamiseeni liittyviä riskejä 4kymppisenä äidiksi ryhtymisen esteinä. Ja sitä, jaksanko nelivitosena uhmaikää? Tai 55veenä teiniangstia? Kun lapseni lähtee opiskelemaan, olen kuuskymppinen. En todennäköisesti näe lapsenlapsia. Lapseni hautaa minut/hoitaa minua dementointunutta ruuhkavuosinaan 3kympin kieppeillä - olisin mielelläni silloin apuna enkä taakkana.

 

Todennäköisesti yrittäisin toista lasta jos sitä ei siihen mennessä vielä olisi.