Jos olisit 21-vuotias ja tällaisessa suhteessa, eroaisitko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Umpikujassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Umpikujassa

Vieras
Teillä ei ole lapsia, vaikka vauvakuume onkin kova.

Olette olleet yhdessä miehesi kanssa 6 vuotta.
Olette pettäneet toisianne puolin jos toisin.
Mukana on ollut väkivaltaa, valehtelua, rahaongelmia...

Miehesi on pettänyt luottamuksesi lukemattomia kertoja. Olet aina antanut anteeksi, lähinnä siksi, ettet halua etkä osaa olla yksin. Et ole varma, RAKASTATKO miestäsi - olet vain niin tottunut häneen ja elämäänne yhdessä.

Suhteenne ei ole pelkkää ongelmaa, vaan viimeisen puolen vuoden ajan kaikki on ollut "täydellisesti". Pelkäät kuitenkin koko ajan miehen pettävän uudestaan, et luota yhtään. Mies vikitteli parasta ystävääsikin.

Olet ihastunut toiseen mieheen. Et vain ole varma, vaikuttaako "miehen vaihtaminen" mihinkään mitenkään; ovatko ne samanlaisia kusipäitä kaikki? Että onko se vain sama elää tuon saman miehen kanssa loppuelämä, ehkä se ei vaihtamalla parane...

Sinulla on useimmiten hyvä olla miehesi kanssa, mutta menneisyyden haamut eivät jätä rauhaan ja pelko jälleen kerran satutetuksi tulemisesta raastaa sydäntäsi. Vanhempasi ovat kaikesta huolimatta "rakastuneita" mieheesi, he eivät haluaisi sinun eroavan hänestä, miehesi on heille kuin oma poika.

Jos olisit tässä tilanteessa, mitä sinä tekisit?
 
Ilman muuta eroaisin. Parempi yksinkin kuin tollaisessa suhteessa. Itse parikymppisenä mietin samaa, olimme olleet 7 vuotta yhdessä ja vain kavereita viimeiset vuodet. Uskalsin vaihtaa ja nyt hyvä suhde, naimisissa ja yhdessä 9 vuotta ja lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mies on niin tuttu ja turvallinen... Olemme olleet sekä ala- että yläasteellakin samalla luokalla, eli lähestulkoon koko elämämme jollain tapaa yhdessä.

Kulta pieni, te olitte tenavia yläasteella. Älä sille mitään perusta! Vieläkin olette vasta nuoria aikuisia, usko vaan vanhempaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Uutta kohti ja pian. Älä hassaa elämääs tuollaisessa suhteessa äläkä hyvä ihminen vaan lasta ala pukata.

Itse asiassa olin tuossa vuosi sitten raskaana, mutta se raskaus päättyi keskenmenoon. Nyt mietin, että se oli jonkinlainen "merkki"... Siitä, että niin ei kuulu olla. Minun ei kuulu perustaa perhettä mieheni kanssa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Uutta kohti ja pian. Älä hassaa elämääs tuollaisessa suhteessa äläkä hyvä ihminen vaan lasta ala pukata.

Itse asiassa olin tuossa vuosi sitten raskaana, mutta se raskaus päättyi keskenmenoon. Nyt mietin, että se oli jonkinlainen "merkki"... Siitä, että niin ei kuulu olla. Minun ei kuulu perustaa perhettä mieheni kanssa...

Sinä oot ihan hirmuisen nuori vielä. Älä ihmeessä ala perustaa perhettä tässä tilanteessa. Itse erosin kolmikymppisenä piiitkästä suhteesta, eikä meillä edes ollut puoliakaan noista teidän ongelmista - ja se oli paras päätös minkä oon ikinä tehnyt. Nyt oon 35, mulla on ihana mies, ihana poika, ja ihana vauva masussa (joka ei tosin viitsi syntyä vaikka l.a. oli jo maanantaina :D). Aikaa sulla siis on vielä vaikka mihin, älä pilaa tulevaisuutta hätiköinnillä.
 
Eroaisin ja hakisia ammattiapua läheisriippuvaisuuteen. Toivoisin saavani itseni ehjäksi ihmiseksi joka osaa olla myös ilman sitä toista jonka kanssa ei edes ole kovin hyvä olla.
 
Ei tuo kuulosta siltä, mitä mie haluan parisuhteelta, luottamusta, kunnioitusta, rakkautta ja huolenpitoa puolin ja toisin, ilman että sitä tarvii miettiä.
Kyllä sie oppisit sen yksinolonkin, ja ajan kanssa löytäisit varmasti paremman miehen elämääs.
 
Mieti haluatko olla samassa tilanteessa vielä 20 tai 30 vuoden päästäkin. Kyse on kuitenkin SINUN elämästäsi. Vanhempasikin kyllä käsittävät sen.

Kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Kaikkien kanssa ei tarvitse pelätä pettämistä.
 
Eroaisin. Noin nuorena ehtii vielä löytää oikean onnen ja perustaa perheen vaikka vauvakuume nyt olisikin kova, niin oikeasti sinulla ei ole sen asian kanssa vielä kiirettä. Ajattele jos suhde jatkuu samanlaisena aina tulevaisuudessakin ja siihen kuvioon vielä pieni vauva... mieti millaiseksi se elämä sitten muuttuu. Tuskin mies kovin käännöstä käytöksessään tekee, vaan mennä huitelee ja iskee naisia samalla kun sinä kyykit kotona pienen lapsen kanssa.
 
Tauon paikka. Eli eroaisin ja olisin vähän aikaa omillani. Jos homma näyttää siltä, aina voi palata yhteen, mutta veikkanpa, että kunhan uus elämä alkaa rullata, ihmettelet vielä, mikä tuossa erossa mietitytti..
 
Kun luottamus on noin rikki, eroa ja pian. Ja ota seuraavaksi luotettava äijä. Itse en ikikuunapäivänä lähtisi edes minkään DonJuanin matkaan. Kaikki liehittely ja vikittely lähinnä ärsyttää. Siksi kai mulla on aina ollut sitten hyvin luotettavia miehiä. Tai sitten vain hyvä tuuri. Mutta kyllä niitäkin löytyy maapallolta, siis luotettavia miehiä.
 

Yhteistyössä