Jos olisi pakko, vaihtoehdoista kumman valitsisit?

meinaatko et olis henkisesti helpompaa murhata joku ja elää sen tiedon kanssa loppu elämänsä? vankilasta pääsis joskus pois, ja olis mahdollista et todetaan syyttömäksi joskus, murhaa ei pystyis kumoamaan.

Vaikka pääset vankilasta, niin ihmiset pitävät sinua silti murhaajana lopun elämääsi. Kukaan ei luota sinuun, sinua pelätään ja syrjitään, etkä saa töitä. Ei sekään houkutteleva vaihtoehto ole.

 

[QUOTE="...";28200619]Vaikka pääset vankilasta, niin ihmiset pitävät sinua silti murhaajana lopun elämääsi. Kukaan ei luota sinuun, sinua pelätään ja syrjitään, etkä saa töitä. Ei sekään houkutteleva vaihtoehto ole.[/QUOTE]

Jep. Ei mullakaan se vankilatuomio niin merkitsevä juttu olisi, läheisten hyljeksintä loppuelämän ottaisi koville.

 

jos pitää valita et pystynkö elämään niin et muut ei luota muhun tai pitävät siis mua syyllisenä vaikka itse tiedän olevani syytön, tai elämään sen tosiasian kanssa et olen murhannut jonkun ja muut pitää mua "hyvänä jätkänä" niin edelleenkin valitsen ton ensimmäisen vaihtoehdon.

miten voi elää jos ei tule itsensä kanssa toimeen? koska silloinhan koko elämä on valetta.

 

jos pitää valita et pystynkö elämään niin et muut ei luota muhun tai pitävät siis mua syyllisenä vaikka itse tiedän olevani syytön, tai elämään sen tosiasian kanssa et olen murhannut jonkun ja muut pitää mua "hyvänä jätkänä" niin edelleenkin valitsen ton ensimmäisen vaihtoehdon.

miten voi elää jos ei tule itsensä kanssa toimeen? koska silloinhan koko elämä on valetta.

Siihenhän se kulminoituu. Mä taas koen, että mun olisi ennemmin mahdoton elää syyttömyyteni kanssa muun yhteisön hyljeksimänä kuin kantaa tunnollani murhaa.

 

Siihenhän se kulminoituu. Mä taas koen, että mun olisi ennemmin mahdoton elää syyttömyyteni kanssa muun yhteisön hyljeksimänä kuin kantaa tunnollani murhaa.

mä en ikinä vois esim lapsilleni opettaa muiden kunnioitusta jos olisin jonkun murhannut.Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, en ikinä haluaisi et lapsiani kasvattaisi murhaaja.

 

jos pitää valita et pystynkö elämään niin et muut ei luota muhun tai pitävät siis mua syyllisenä vaikka itse tiedän olevani syytön, tai elämään sen tosiasian kanssa et olen murhannut jonkun ja muut pitää mua "hyvänä jätkänä" niin edelleenkin valitsen ton ensimmäisen vaihtoehdon.

miten voi elää jos ei tule itsensä kanssa toimeen? koska silloinhan koko elämä on valetta.

Vähättelet tuota toista vaihtoehtoa. Ei se ole vain sitä, että pidetäänkö " hyvänä jätkänä", vaan sitä, että oikeasti jäät yksin loppuelämäksesi. Miesi todennäköisesti jättää sinut, lapsesi eivät halua olla tekemisissä kanssasi, et saa nähdä lastenlapsiasi, olet työtön ja naapurit pelkäävät sinua. Ei se kovin hohdokasta ole.

Ja toisaalta, pystyisin helposti elämään tyytyväisenä itseni kanssa, vaikka olisin tappanut esim jonkun lapsiinsekaantujan.

 

mä en ikinä vois esim lapsilleni opettaa muiden kunnioitusta jos olisin jonkun murhannut.Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, en ikinä haluaisi et lapsiani kasvattaisi murhaaja.

Mä veikkaan, että yhteiskunta on tuossa samaa mieltä. Luuletko, että saisit toimia lastesi huoltajana murhasta tuomittuna?

(Lisään vielä: mulla ei ole mitään sitä vastaan, että olet tuota mieltä mitä olet, enkä halua saada sua muuttamaan mieltäsi. Tämä vaan on varsin mielenkiintoinen, hypoteettinen aihe pyöriteltäväksi. /disclaimer)

 

Mä veikkaan, että yhteiskunta on tuossa samaa mieltä. Luuletko, että saisit toimia lastesi huoltajana murhasta tuomittuna?

siitähän siinä olikin kyse, vastasin erään viestiin joka sanoi et vaihtoehto 2 ettei joutuisi lapsiaan jättämään.Mä siltikin ennemmin annan jonkun muun kasvattaa lapseni, kuin murhaajan.

ja mistä muuten tulee se käsitys et kukaan ei uskoisi sen syyttömän syyttömyyteen? ne jotka tuntee mut, ei ihan helposti uskoisi sellaista, enkä usko et ainakaan kaikki hylkäisi.

 

Mä veikkaan, että yhteiskunta on tuossa samaa mieltä. Luuletko, että saisit toimia lastesi huoltajana murhasta tuomittuna?

(Lisään vielä: mulla ei ole mitään sitä vastaan, että olet tuota mieltä mitä olet, enkä halua saada sua muuttamaan mieltäsi. Tämä vaan on varsin mielenkiintoinen, hypoteettinen aihe pyöriteltäväksi. /disclaimer)

juu, ymmärrän et siitä tässä just onkin kyse =) eikä pelkoa, en muuta mieltäni, enkä koe kenenkään sitä edes yrittävän

 

[QUOTE="...";28200697]Vähättelet tuota toista vaihtoehtoa. Ei se ole vain sitä, että pidetäänkö " hyvänä jätkänä", vaan sitä, että oikeasti jäät yksin loppuelämäksesi. Miesi todennäköisesti jättää sinut, lapsesi eivät halua olla tekemisissä kanssasi, et saa nähdä lastenlapsiasi, olet työtön ja naapurit pelkäävät sinua. Ei se kovin hohdokasta ole.

Ja toisaalta, pystyisin helposti elämään tyytyväisenä itseni kanssa, vaikka olisin tappanut esim jonkun lapsiinsekaantujan.[/QUOTE]

mä en hyväksy edes kuolemantuomiota, ihan sen takia, et mun käsityksen mukaan on täysin järjetöntä alentua toisen ihmisen tappamiseen sillä syyllä et se ihminen on tappanut jonkun.Silloinhan tekee just sen mistä toista syyttää..

muoks, juu, ymmärrän et kuolemantuomio on lakiin perustuva sanktio eikä verrattavissa murhaan, mut mulle se on "sama" asia, henki lähtee kummassakin tapauksessa.

 

Ykkönen ainut, oksettavaa miten moni olisi valmis riistämään toiselta elämän...

 

Ensin meinasin vastata, että ykkösen. Katsottuani lastani niin totesin, että ehdottomasti valitsen kakkosen. Olisinko valmis luopumaan osallisuudesta lapseni elämään teon vuoksi mitä en tehnyt. Valitsisin murhan kohteeksi kuolemaa toivovan ihmisen. Esimerkiksi kuolemansairaan ihmisen auttaisin tuskista samalla pois tai vaihtoehtoisena kohteena olisi lapsentappaja.

 

[QUOTE="Vieras";28200754]Ykkönen ainut, oksettavaa miten moni olisi valmis riistämään toiselta elämän...[/QUOTE]

Hei ihan oikeesti nyt:stick:

miten ihmeessä tämä keskustelu menee näille linjoille taas?? Kukaan ei ole halukas tai valmis tappamaan ketään täällä. Vaihtoehdot olivat retoriset ja fiktiiviset, ja niistä oli valittava jompi kumpi. Muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Ihan sama jos joku kyselisi piruuttaan, että panisitteko mieluummin Hjallis Harkimon kanssa vai ajaisitteko rekalla päin seinää. Sen jälkeen sitten voisitte moralisoida, että "ihan järkyttävää, miten moni olisi valmis panemaan Harkimon kanssa."

Niinpä niin....Haluan omasta puolestani korostaa, että en olisi valmis syyttömänä vankilaan, enkä aio tehdä mitään sen eteen, että joutuisin sinne syystä. Ihan lepo vaan.

 

mä en hyväksy edes kuolemantuomiota, ihan sen takia, et mun käsityksen mukaan on täysin järjetöntä alentua toisen ihmisen tappamiseen sillä syyllä et se ihminen on tappanut jonkun.Silloinhan tekee just sen mistä toista syyttää..

muoks, juu, ymmärrän et kuolemantuomio on lakiin perustuva sanktio eikä verrattavissa murhaan, mut mulle se on "sama" asia, henki lähtee kummassakin tapauksessa.

Mielestäni järjetöntä pilata paitsi oma elämä, myös lastensa elämä, jos vaihtoehtoja on. Se hyljeksintä kun ei ulottuisi vain vankilassa viruvaan äitiin, vaan osansa saisivat myös murhaajana vankilassa olevan lapset.
Ja toisaalta, mitä jos murhaisi jonkun, joka toivoisi kuolemaa, esim parantumattomasti sairaan?

 

[QUOTE="...";28200884]Mielestäni järjetöntä pilata paitsi oma elämä, myös lastensa elämä, jos vaihtoehtoja on. Se hyljeksintä kun ei ulottuisi vain vankilassa viruvaan äitiin, vaan osansa saisivat myös murhaajana vankilassa olevan lapset.
Ja toisaalta, mitä jos murhaisi jonkun, joka toivoisi kuolemaa, esim parantumattomasti sairaan?[/QUOTE]

voihan sen noinkin ajatella, mä vaan en pystyisi lapsille paasaamaan muiden ihmisten kunnioittamisesta jne jos omallatunnolla olis murha.

ja luuletko itse et oma elämä olis ihan jees sen jälkeen kun olisit jonkun murhannut? salailisit sitä kokoajan, säikähtäisit aina poliisin nähdessäsi et "nytkö ne mut tulee hakemaan" säikkyisit ovikellon soittoa, pelkäisit et joku sais tietää ja kostais joko sulle tai sun lapsilles?

 

[QUOTE="...";28200884]Mielestäni järjetöntä pilata paitsi oma elämä, myös lastensa elämä, jos vaihtoehtoja on. Se hyljeksintä kun ei ulottuisi vain vankilassa viruvaan äitiin, vaan osansa saisivat myös murhaajana vankilassa olevan lapset.
Ja toisaalta, mitä jos murhaisi jonkun, joka toivoisi kuolemaa, esim parantumattomasti sairaan?[/QUOTE]

Toisaalta, voisihan sitä ajatella, että onko se sitten järkevää pilata jonkun toisen (ja hänen läheisten) elämä murhaamalla?

 

Toisaalta, voisihan sitä ajatella, että onko se sitten järkevää pilata jonkun toisen (ja hänen läheisten) elämä murhaamalla?

Toi on ihan hyvä pointti. Se on vaan helpompi ajatella omaa kokemusta, toisten kokemus ei ole yhtälailla läheinen.

 

2. Jos tosiaan saisin valita kenet murhaisin ja miten. Muhaisin mieluiten jonkun kusipää raiskaaja-pedofiilin ja jollain helpolla tavalla, vaikka myrkyttämällä. Mihinkään raakaan kidutukseen en pystyisi.

Toivottavasti en nyt kuulosta miltään tappajalta..

 

Toisaalta, voisihan sitä ajatella, että onko se sitten järkevää pilata jonkun toisen (ja hänen läheisten) elämä murhaamalla?

Uskoisin, että esim pitkäaikaisairaan, jolla ei ole toivoa, vain kipuja, läheiset olisivat helpottuneita ko. ihmisen päästyä rauhaan.

 

[QUOTE="...";28200986]Uskoisin, että esim pitkäaikaisairaan, jolla ei ole toivoa, vain kipuja, läheiset olisivat helpottuneita ko. ihmisen päästyä rauhaan.[/QUOTE]

tossa 2. vaihtoehdossa oli siis kyse MURHASTA, ei avustetusta itsemurhasta, kuolemantuottamuksesta, eutanasiasta..
murha on raakuuttaa osoittaen tehty, suunniteltu jne

 

tossa 2. vaihtoehdossa oli siis kyse MURHASTA, ei avustetusta itsemurhasta, kuolemantuottamuksesta, eutanasiasta..
murha on raakuuttaa osoittaen tehty, suunniteltu jne

Tuo on selkeä osoitus ihmismielen ihmeellisyydestä. Jopa (kuvitteellisenkin) murhan voi selittää itselleen oikeutetuksi, jopa tarpeelliseksi teoksi: se ansaitsi sen, se kärsi, sen läheiset kärsi...

 

Tuo on selkeä osoitus ihmismielen ihmeellisyydestä. Jopa (kuvitteellisenkin) murhan voi selittää itselleen oikeutetuksi, jopa tarpeelliseksi teoksi: se ansaitsi sen, se kärsi, sen läheiset kärsi...

niinpä.Ja selvennän vielä omaa kantaani, mä hyväksyn abortin, eutanasian ja jossain tapauksissa myös avustetun itsemurhan.Mutta en henkirikoksia (tästä voi sit taas saivarrella et onko noi edellä mainitut muiden mielestä henkirikoksia =) )

 

niinpä.Ja selvennän vielä omaa kantaani, mä hyväksyn abortin, eutanasian ja jossain tapauksissa myös avustetun itsemurhan.Mutta en henkirikoksia (tästä voi sit taas saivarrella et onko noi edellä mainitut muiden mielestä henkirikoksia =) )

*kuulee Katylinan jo verryttelevän rystysiään*

 

*kuulee Katylinan jo verryttelevän rystysiään*

true dat opcorn:

 

Mieluummin sitten 1