Jos olet muuttanut kerrostalosta omakotitaloon, minkälainen "shokki" muutos oli sinulle?

[vieras nimetön]

Shokki? No, kai positiivista sellaistakin voi shokiksi sanoa. Muutimme siis taloon noin hehtaarin tontilla vielä. Sen enempää ei olisi elämänlaatu voinut parantua. Kaikki seksielämästä lemmikkienhoitoon ja harrastusmahdollisuuksiin.. noh, mullistui suorastaan kun kaikki olikin yhtäkkiä niin helppoa ja parempaa. En enää ikinä muuta sellaiseen loukkoon muiden kytättäväksi, kiusattavaksi tai häirittäväksi. Ihanaa kun ei tarvitse nähdä tai kuulla muita ihmisiä jos ei niin halua!

 

[Bitch]

Ei ollut shokki lainkaan. Kerrostalossa me oltiin rapun ainoa lapsiperhe ja eläkeläisten hampaissa. Joka ikinen ääni oli tottakai meiltä lähtöisin, kaksi alle 3-vuotiasta ei osannut olla hiljaa, vauva itki öisin ja vielä kun mies on pitkätukkainen tatuoitu muusikko niin mehän oltiin ihan pohjasakkaa.

Omakotitaloon muutettua oli suuri yllätys naapuruston yhteishenki, lapset juoksenteli pihalta toiselle, ne kasvatettiin yhdessä vanhan kunnon kylähengen mukaan eli samalla tavalla komennettiin omia ja naapurin lapsia.

Lumen kolaamiset ja nurmikonleikkuut on vaan hommia jotka täytyy tehdä, vanha talo vaatii jatkuvasti jotain pientä laittoa ja jos vessa sattuu hajoamaan ei ole huoltomiestä jonka voi soittaa paikalle ja siivottavaa on puolet enemmän, mutta ei siinä mitään, plussia on niin paljon enemmän kuin miinuksia

 

[vierailija]

Omakotitaloon muuttaminen on kyllä ollut yksi parhaista päätöksistäni ikinä! Vaatiihan se enemmän työtä, mutta minusta kotona puuhastelu ja ulkotöiden tekeminen on ihanaa ja kuten ketjussa sanottiin aiemmin, hyvää hyötyliikuntaa
Tuolla on paljon aika hyviä pointteja omakotitaloon muuttamiseen liittyen: http://www.aurealkv.fi/blogi/haaveissa-oma-koti-kullan-kallis.html

 

[vierailija]

Onhan tässä hommaa. Välillä kyllä mietin, että kerrostalossa olisi ihanaa asua. Sitten toisaalta, meillä huudetaan, kiljutaan, hypitään ja juostaan. Naapurit tulisivat hulluiksi! Mutta varmaan kun noi muksut kasvavat, niin kerrostalo kutsuu taas

 

[vierailija]

Lapsuus omakotitalossa ja vuosia huoltanut omakotitaloa muualla asuen, joten ei mitään yllättävää.

 

[vierailijaaa]

Työmäärä lisääntyi sen verran kun ajateltiinkin. Lumen kolaaminen talvella. Isompi pihan siistiminen keväällä ja syksyllä ja sitten pientä pihan ylläpitoa kesällä noin kerran viikossa. Eipä tässä muuten työtä ole. Lämmitys hoituu kaukolämmöllä, vesi ja sähkö kulkee. Asumismukavuus on huippua verrattuna kerrostaloon.

Itse tykkään asua mieluummin kerrostalossa.

 

[vierailija]

Tästä blogista löytyy pohdintaa aiheesta, miltä tuntuu muuttaa kerrostalosta omakotitaloon: http://kolmeikkunaa.blogspot.fi/2015/09/kerrostalosta-omakotitaloon.html

 

[vierailija]

Ei juurikaan hommat lisääntyneet, koska mies hoitaa kaiken. Se oli oikeastaan muuton edellytys, itse asuisin mieluiten kerrostalossa tekemättä mitään pihahommia, mies taas tykkää puuhastella. Kyllä muutto oli silti sokki ja edelleen 8 vuoden omakotitaloasumisen jälkeen haaveilen muutosta kerrostaloon. Ei ehkä nyt kun lapset pieniä, mutta myöhemmin. Itse olen kotoisin maalta ja olin ikionnellinen kun muutin lukion jälkeen kaupunkiin opiskelemaan, palvelut oli lähellä ym. Nyt asutaan taas täällä jumalan selän takana (no, 12 km kaupunkiin mutta silti) ja ahdistaa, ei mitään palveluita, kirjastoja ym tässä lähellä eikä mulla edes autoa, olen julkisen varassa. Mutta kyllä siis meitäkin on, jotka ei omakotitaloasumisesta juuri välitä! Ei se ole kaikille mikään suuri haave.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Se se vasta shokki olis, jos pitäs muuttaa omakotitalosta kerrostaloon. Jossa tuntuu ol eva n aina meininkinä naapureiden kyttääminen

 

[Echo]

Rikkaruohot, rikkaruohot ja rikkaruohot.

Mutta silti en vaihtaisi kerrostaloon enää.

 

[vierailija]

Tuosta syystä meillä on kaksi vahtiviettistä koiraa. Mulla on aina ollut vilkas mielikuvitus mm. että joku hiippailee ikkunan takana. Koirien kanssa voi olla huoletta, kun tietää ettei ikkunan takana ketään ole.

Nuoruuden omakotitalossa asuneena sanoisin, että naapurin jokaisen ohikulkijan räkyttänyttä koiraa ei ole tullut kaipailtua. Yksi huonoimmista omakotitalossa asumisen puolista, jos ei jonnekin täysin korpeen halua muuttaa. Toinen oli toisen naapurin roskienpoltto energiansäästäväisyydessään. Sen lemu laskeutui aina tietyillä ilmoilla meille. Puhumattakaan tee-se-itse nikkaroijista ja puutarhureista, joiden koneet melusivat pahimmillaan aamusta iltaan ulkona.

Onneksi meillä ei ollut mitään jalkakäytäviä hoidettavana, niitä on kiva nousta hoitamaan aina aikaisin aamusta kuntoon