Jos olet hyvä matikassa? Tai huono?

[Logotar]

Ai niin, jotkut tosiaan kirjoittaakin matikan

En muista enää mistä moinen päähänpisto tulikaan.

meille tuli mahdollisuus hajautettuun ylioppilastutkintoon ja ajattelin että pääsen helpomalla keväällä kun kirjoitan matikan pois alta jo syksyllä... no B sieltä tuli enkä ollut tyytyväinen, kirjoitin sitten matikan heti keväällä uudestaan, kuudentena aineena. Ja kannattihan se, yo-todistukseen sain sitten M:n matikasta...

mutta mä olen monesti miettinyt että se lukioajan matikka oli sellasta hauki on kala opiskelua... en todellakaan osaa laskea enää mitään paraabeleja, pallojen tilavuuksia tai muita vastaavia.

matikan taitoja tarvitsen työssäni hoitajana, kyllä siinä pysyy muistissa verrannot ja muut melko simppelit asiat.

 

[juuh]

En esim. ole opetellut ulkoa Pythagoraan lausetta vaan näen halkaistun neliön, kun ajattelen asiaa.

kerropa tarkemmin, alkoi kiinnostamaan.

Mutta tässäkin olennaista on se, että täytyy tietää, mikä Pythagoraan lause on ja mihin sitä käytetään, jotta sitten osaa muodostaa päässään asiasta mallin. matematiikkaankin liittyy samanlaista sanojen opettelua, kuin kieliin, jotta voi kommunikoida muiden matematiikkaa tekevien kanssa. Jos ei ole termit hallussa, ei pysty oppimaan lisää.

 

[vieras]

Siis väittääkö joku, ettei luontainen lahjakkuus/älykkyys tms. vaikuta matikan taitoihin? Ihmisillä on synnynnäisiä eroja älykkyydessä ym. eli kyse ei ole vain harjoittelemisesta. Kaikista ei voi tulla yhtä hyviä matemaatikkoja. Sama koskee muitakin aineita. Lähes kuka tahansa voi oppia kirjoittamaan suht hyvin, mutta ei erinomaisesti.

 

[just]

Siis väittääkö joku, ettei luontainen lahjakkuus/älykkyys tms. vaikuta matikan taitoihin? Ihmisillä on synnynnäisiä eroja älykkyydessä ym. eli kyse ei ole vain harjoittelemisesta. Kaikista ei voi tulla yhtä hyviä matemaatikkoja. Sama koskee muitakin aineita. Lähes kuka tahansa voi oppia kirjoittamaan suht hyvin, mutta ei erinomaisesti.

Luontainen älykkyys alkaa vaikuttamaan jossain lukiossa ja sen jälkeen, siihen asti kyse on yleensä motivaation ja tahdon puutteesta. Samoin kieltenopiskelussa. Sinne "mulla ei oo matikkapäätä" lauseen taakse on vaan niin kiva piiloutua, ettei vaan tarttis tehdä töitä oppimisensa eteen...

 

[vieras]

Siis väittääkö joku, ettei luontainen lahjakkuus/älykkyys tms. vaikuta matikan taitoihin? Ihmisillä on synnynnäisiä eroja älykkyydessä ym. eli kyse ei ole vain harjoittelemisesta. Kaikista ei voi tulla yhtä hyviä matemaatikkoja. Sama koskee muitakin aineita. Lähes kuka tahansa voi oppia kirjoittamaan suht hyvin, mutta ei erinomaisesti.

Luontainen älykkyys alkaa vaikuttamaan jossain lukiossa ja sen jälkeen, siihen asti kyse on yleensä motivaation ja tahdon puutteesta. Samoin kieltenopiskelussa. Sinne "mulla ei oo matikkapäätä" lauseen taakse on vaan niin kiva piiloutua, ettei vaan tarttis tehdä töitä oppimisensa eteen...

Mutta kaikki eivät silti voi olla yhtä hyviä matikassa. Peruskoulussakaan.

 

[vierailija]

Minulle matikka on ollut aina helppoa, samoin kielet. Minusta niiden oppimisessa on jotain samanlaista.

Inhoan matikassa valmiiden kaavojen tarjoamista. Ymmärrän asiat aina paremmin, jos saan muodostaa itse yhtälön alusta lähtien.

 

[kisu]

En esim. ole opetellut ulkoa Pythagoraan lausetta vaan näen halkaistun neliön, kun ajattelen asiaa.

kerropa tarkemmin, alkoi kiinnostamaan.

Mutta tässäkin olennaista on se, että täytyy tietää, mikä Pythagoraan lause on ja mihin sitä käytetään, jotta sitten osaa muodostaa päässään asiasta mallin. matematiikkaankin liittyy samanlaista sanojen opettelua, kuin kieliin, jotta voi kommunikoida muiden matematiikkaa tekevien kanssa. Jos ei ole termit hallussa, ei pysty oppimaan lisää.

Hahmotan asioita kuvien kautta. Minulla ei ole täydellinen valokuvamuisti, mutta opin helpommin, kun piirtelen asioista kaavioita ja kuvia. Näen geometrian ikäänkuin kaaviona, jossa ensin tulee yksiulotteisuus, sitten kaksi jne. viiva, neliö, kuutio jne. Jokaiseen lokeroon liittyy silmissäni 'työkaluja', joista Pythagoras kuuluu neliölaatikkoon. Mielessäni neliö halkeaa ja pilkkoutuu edelleen pienempiin osiin, tasasivuisiin kolmioihin, kun jatkaa sitä riittävän pitkään tajuaa lauseen merkityksen.

Derivoinnin ajattelen hetkellisenä muutoksena, kuten nopeus-kiihtyvyys tai sitten moniulotteisempana. Tämä vaatii perehtymistä kulloiseenkin ongelmaan, jotta ei lähde hakoteille esim. ulottuvuuksien määrässä ja mihin suuntaan muutos on. (Mutta meneekin sitten fysiikan puolelle)

En sano, että matematiikka olisi helppoa, vaan tajusin yläasteella miten minun täytyy se nähdä, jotta osaan hyödyntää sitä. Toisinaan asiat ovat nin hankalia esim. monenkertaiset differentiaalit, että en pysty niitä hahmottamaan. Ja kyllä, matematiikka on harjoittelun tulosta.

 

[hm]

Siis väittääkö joku, ettei luontainen lahjakkuus/älykkyys tms. vaikuta matikan taitoihin? Ihmisillä on synnynnäisiä eroja älykkyydessä ym. eli kyse ei ole vain harjoittelemisesta. Kaikista ei voi tulla yhtä hyviä matemaatikkoja. Sama koskee muitakin aineita. Lähes kuka tahansa voi oppia kirjoittamaan suht hyvin, mutta ei erinomaisesti.

Luontainen älykkyys alkaa vaikuttamaan jossain lukiossa ja sen jälkeen, siihen asti kyse on yleensä motivaation ja tahdon puutteesta. Samoin kieltenopiskelussa. Sinne "mulla ei oo matikkapäätä" lauseen taakse on vaan niin kiva piiloutua, ettei vaan tarttis tehdä töitä oppimisensa eteen...

Ihan tosi? Kyllä oppimisen edellytykset luodaan pitkälle jo lapsen ensimmäisinä vuosina.

 

[Orion-]

Mä olin (muka) ihan hyvä matikassa (lukion pitkän matikan ka. 8, alkuun 9), mut en mä oikeesti ymmärrä ku ihan sitä perusmatikkaa. Jotain integraaleja ja ties mitä, niistä en ymmärrä hölkäsen pöläystä,

 

[vieras]

Eli siis matikan (erinomaiseen) oppimiseen ei tarvita mitään suurta älykkyyttä? Eli kaikki huippuälykkäät ihmiset ovat vain ahkeria? Eikä ole olemassa synnynnäisiä älykkyyseroja? Siltä tuntuu välillä, kun lukee näitä ketjuja.

 

[juuh]

Hahmotan asioita kuvien kautta. Minulla ei ole täydellinen valokuvamuisti, mutta opin helpommin, kun piirtelen asioista kaavioita ja kuvia. Näen geometrian ikäänkuin kaaviona, jossa ensin tulee yksiulotteisuus, sitten kaksi jne. viiva, neliö, kuutio jne. Jokaiseen lokeroon liittyy silmissäni 'työkaluja', joista Pythagoras kuuluu neliölaatikkoon. Mielessäni neliö halkeaa ja pilkkoutuu edelleen pienempiin osiin, tasasivuisiin kolmioihin, kun jatkaa sitä riittävän pitkään tajuaa lauseen merkityksen.

Mä koitin piirtää jamiettiä, mutten oikein saanut tuolla tavalla pythagoraan lausetta mitenkään aikaan. En siis osaa ajatella kanssasi samalla tavalla. Opettajan haaste on miettiä, miten asian pystyy miettimään eritavalla kuin itse.

 

[juuh]

Eli siis matikan (erinomaiseen) oppimiseen ei tarvita mitään suurta älykkyyttä? Eli kaikki huippuälykkäät ihmiset ovat vain ahkeria? Eikä ole olemassa synnynnäisiä älykkyyseroja? Siltä tuntuu välillä, kun lukee näitä ketjuja.

Ei, näin ei kukaan väitä. Huippuälykkäät ihmiset ovat usein hyvin ahkeria. Matematiikassakin pääsee hyvin pitkälle sillä ahkeruudella. Mutta hyväksi matemaatikoksi ei tulla ilman lahjakkuutta, joka saattaapi olla osittain synnynnäistä.

Synnynnäisistä älykkyyseroista lienevät tutkijatkin montaa mieltä...

 

[hm]

toki lahjakkkuus selittää jonkin verran.
mutta jos aikoo olla hyvä missä tahansa, tai erinomainen, pitää siinä tehdä 10 000 tuntia duunia.
itse opin nopeasti asiat mutta en jaksa painaa paljon duunia eikä mikään kiinnosta tarpeeksi jotta jaksaisin vääntää sitä koko ajan.

 

[vieras]

Eli siis matikan (erinomaiseen) oppimiseen ei tarvita mitään suurta älykkyyttä?

Koulu- ja lukiomatematiikan välttävään oppimiseen ei paljoa tarvitse. Hyvin oppimiseen jonkin verran, muttei paljoa. On siitä apua tietysti.

Eli kaikki huippuälykkäät ihmiset ovat vain ahkeria?

Eihän kukaan ole tällaista väittänyt. Älykkyys on eri asia kuin osaaminen. Huippuosaavat ihmiset ovat AINA ahkeria ja yleensä jonkin verran lahjakkaita. Joillekin työ on kuitenkin niin leikkiä, ettei sitä pidä "työnä" tai itseään "ahkerana".

Huippuälykkäätkin ihmiset voivat suoriutua kaikesta elämässä huonosti ja vaikka ajautua katuojaan. Älykkyys on vain pohja, jolle rakentaa.

Eikä ole olemassa synnynnäisiä älykkyyseroja?

Eihän kukaan ole tällaistakaan väittänyt. On ja suuria. Eivät kaikki voi oppia kaikkea. Mutta matikassa syy ei aina ole älyn puute.

 

[vieras]

Hahmotan asioita kuvien kautta. Minulla ei ole täydellinen valokuvamuisti, mutta opin helpommin, kun piirtelen asioista kaavioita ja kuvia. Näen geometrian ikäänkuin kaaviona, jossa ensin tulee yksiulotteisuus, sitten kaksi jne. viiva, neliö, kuutio jne. Jokaiseen lokeroon liittyy silmissäni 'työkaluja', joista Pythagoras kuuluu neliölaatikkoon. Mielessäni neliö halkeaa ja pilkkoutuu edelleen pienempiin osiin, tasasivuisiin kolmioihin, kun jatkaa sitä riittävän pitkään tajuaa lauseen merkityksen.

Mä koitin piirtää jamiettiä, mutten oikein saanut tuolla tavalla pythagoraan lausetta mitenkään aikaan. En siis osaa ajatella kanssasi samalla tavalla. Opettajan haaste on miettiä, miten asian pystyy miettimään eritavalla kuin itse.

Mä muuten ajattelen matikkaa paljon kuvilla myös, täysin ilman mitään sanallista ajatusta. Lukion psykologian opiskelun lopetin, kun siellä väitettiin, että ajattelu vaatii kielen. En jaksanut väittää opettajalle, joka ei pystynyt asiaa ymmärtämään..

 

[Rigel]

Matikan oppiminen on kiinni opettajasta, huono opettaja ei saa oppilaita innostumaan eikä selitettyä asioita niin, että niitä oppilaat ymmärtäisivät

Tähän on vielä pakko puuttua.

Joka luokassa on (nykyisin) oppilaita, joilla on monenlaisia ongelmia: keskittymisen ongelmia, oppimisen ongelmia, hahmottamisen ongelmia, motorisia ongelmia, sosiaalisia ongelmia, mielenterveyden ongelmia, fyysisen terveyden ongelmia,... Näistä ongelmista moni jo yksinään, mutta erityisesti useamman kasautuessa samalle oppilaalle, vaikeuttaa kiinnostuksen syntymistä ja erityisesti kiinnostuksen orientaatiota. Huono opettaja on siis se, joka ei kykene poistamaan oppilailta näitä vaikeuksia?

Majuri toteaa näin olevan matikan oppimisen osalta, mutta jos sama pätee vaikkapa kieliin, ovat ruotsinopettajat kaikkein epäonnistunein opettajakunnan ryhmä. Innostus "pakkoruotsiin" kun taitaa olla aika vähäistä.

 

[Vieras]

Mä olin lapsena hyvä matematiikassa. Mutta sitten kun yläasteella ja lukiossa sitä olisi pitänyt oikein opetella, tipuin kärryiltä.

Mua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi, että jaksaisin nähdä vaivaa. Koska vaivaa siitä opettelusta mulle on. C lyhyestä tuli. Opettaja sanoi lukiossa, että mä olisin hyvä jos vain viitsisin..noh, tuo c:kin oli yllätys kun olin varma ettei mene läpi.

Mä pitkästyn samaa kaavaa toistavien laskujen laskemiseen sivukaupalla. Mä en osaa motivoida itseäni siihen. Jotain psykaa jaksaa lukea vaikka vapaa-ajallaan, matikka on pakkopullaa.

Silloin, kun mä pitkästyn ja menee mielenkiinto, alan myös oikomaan eli lasken tosi nopeasti ja tavallaan loogisesti väärin. Eli kun ei ole ne perussäännöt hallussa, ei pitäisi soveltaa, sanoi opettaja. Mulla ei vain riitä kärsivällisyys niiden perussääntöjen jauhamiseen.

Sitten jos yritän jotain tajuta enkä tajua, tulee sellainen tuskastuminen ettei tosikaan. Sellainen nyrkillä seinään -fiilis. Matikka on ylipäätään mun mielestäni äärimmäisen turhaa; miksi sitä pitää opetella niinkin pitkälle kun on kuitenkin ohjelmat jotka osaa samat jutut laskea kun vain osaa syöttää luvut koneelle?

 

[Mrs. H.]

Kyllä mun mielestä tässäkin asiassa on kyse tietynlaisesta lahjakkuudesta. Joillakin sitä laskupäätä vaan on. Oma matikkaosaamiseni meni kouluvuosien myötä aina vaan huonompaan suuntaan. Pari ekaa luokkaa olin niin innostunut, että laskin ylimääräisiä oppikirjoja kun omat läksyt ei riittäny. Mutta lukiossa lopulta taaplasin pitkää matikkaa laskujohdateisesti. Keräsin hienon sarjan, kursseista keräsin kaikki numerot 4-9.

Mä olin aina ahkera ja pitkään pärjäsinkin matikassa varmaan just sen ahkeruuden takia. Sitten kai asiat aina vaan vaikeutu ja motivaatio laski. Joka kurssin alussa päätin, että nyt mä yritän tosissani. Pari ekaa viikkoa istuin tuntitolkulla tekemässä niitä tehtäviä, enkä osannu. Sitten tunnilla joku niistä neroista tulee ja kahden minuutin tehtävänannon katsomisen jälkeen laskee sen virheettömästi taululle. Sillon päättelin, ettei mulla ole ainakaan lahjakkuutta matikkaan, mutta ei enää motivaatiota yrittääkään. Kun ei hahmota, ei hahmota.

No, kirjoitin sitten matikasta B:n, ja oon kyllä unohtanut kaikki differentiaalilaskennat sun muut. Lukion jälkeen en oo ihan rehellisesti tarvinnu mitään muuta kun plus-, miinus-, kerto-, jako- ja prosenttilaskua. En tajua miks kidutin itteäni lukiossa.

 

[meah]

Luin ap:n kysymyksen uudelleen. On paljon ihmisiä, joita EI kiinnosta OPPIA (siis mitään). Sitten on niitä, joille on jo pienenä hakattu päähän, että "meidän suvussa ei tätä matikkaa kukaan osaa". Ja niitäkin, jotka kokemuksesta tai jostakin muusta syystä uskovat, ettei matikkaa tarvita mihinkään.

Mä kuulun matikan osalta näihin.
Taideaineissa ja kielissä olen aina pärjännyt hyvin. Kaikki muukin meni vähintään keskivertona hyvin vähällä panostuksella vielä lukiossakin, mutta matikka, fysiikka tai kemiakaan ei vaan ole mua varten.

Toki niistäkin perusjutut hoidin kiukulla. Mutta mulla ei ole mitään mielenkiintoa kyseisiin asioihin. Enkä silloin kokenut, että tulisin tarvitsemaan arkielämässä ja käytännössä mihinkään niitä kaavoja, tai juurikaan prosenttilaskua korkeampaa matematiikkaa.

 

[kookosta]

En mä nyt mikään ihan loistava ole, mutta ihan hyvä kuitenkin.
Itsellä alkoi matematiikan ymmärrys kasvaa kun ylipäätä kiinnostuin asiastas. ja sattui kohdalle opettaja joka osasi opettaa niin että mä ymmärsin.
Viimeisin opettaja oli taas sellanen jonka opetus ei ihan uponnut ja se kyllä stten näkyi osaamisessa :/
Väittäisin siis että paljon on oman kiinnostuksen lisäksi osaaminen kiinni opettajastaja hänen tylistään opettaa.

 

[Mansikka]

Mä olen todella surkea matematiikassa, se tuotti mulle paljon tuskaa ja vaikeuksia koulussa. Musta tuntuu, että mulla on oikeasti joku häiriö, kun ne asiat ei vaan uppoa kaaliin millään. Lähes kaikki muut aineet olikin sitten ihan ok. Mutta sen minkä häviä matikassa, voitan onneksi kuviksessa

 

[Aamuäree]

Mä osaan perusjutut ja osaan päätellä jonkun asian mutta en välttämättä puhtaasti matematiikan kautta vaan tarviin kättäpidempää ja mun pitää konkreettisesti havainnollistaa se itselleni, esim ympyrä (kättäpireet on usein mittanauha )

Mutta jotkut kaavat jotka kieltämättä auttais monasti ovat painuneet unholaan. Siltä varalta säästi ammattikoulusta matikankirjan- mutta mä en käsitä mihin mä olen sen piilottanut :headwall:

Edelleenkään mä en käsitä miks kirjaimia pitää sotkea numeroihin :xmas:
Ja mikä vattu on potenssiin (potenssin mä tiän, mutta se ei ole se mitä tässä haetaan ) tai sin,cos ja tan- ne liittyi kolmioihin kai.

Mutta jokapäiväisessä elämässä pärjään näillä hatarilla tiedoillani kuitenkin.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä osaan sillon laskea kun voin käsittää et mitä lasken. Sit kun konkretia häviää niin häviää mun taidotkin - kiero ajattelutapa tai jotain.