...menetkö väliin?
Eli kuvitelkaa tilanne, että 7v. lapsenne on pihalla itsekseen ja näet, että naapurin hyväntahtoinen, mutta alkoholismia sairastava mies, höpöttää lapselle silminnähden ja korvinkuullen päihtyneenä. Mitä teette?
Kysymyksen tausta:
7-vuotias poikani oli ennen päivällistä ulkona ja näin (ja ikkunan ollessa auki myös kuulin), kuinka hyväntahtoiseksi alkoholistiksi kaikkien tietämä vanha mies jaaritteli pojalleni selvästi päihtyneenä talon edessä. Laitoin ruokaa ja kuuntelin höpinöitä vähän itsekseni hymyillenkin, koska mies oli niin uppoutunut lapsen touhuihin, että sitä oli oikeasti hauskaa seurata sivusta.
Kohta avovaimoni pyyhälsi sisään silmät ymmyrkäisenä ja toitotti, että pitää hakea lapsi pois vähän äkkiä, kun "se juoppo juonii jotain". Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Miksi? Miksi ihmeessä olisi pitänyt hakea pois? Mies oli toki humalassa, mutta tiedän hänet ystävälliseksi ja kuulin ja näin itsekin miten hellyyttävästi mies eli poikani John Deere -leikissä mukana.
Avopuolisoni mielestä pelkästään miehen humalatilan olisi pitänyt olla syy miehen karkottamiseen ja pojan pois hakemiseen, mutta toisaalta, hän on aina pelännyt humalaisia. En vielä tähän päivään mennessä ole saanut selville syytä, mutta avopuolisoni pelko humalaisia kohtaan lähentelee jo fobiaa, vaikka hän itsekin käyttää alkoholia (ei tosin ikinä humalaan asti). Itse en edes muista milloin olisin ollut humalassa, huppelissa kyllä, eikä minun huppelissa olo häntä pelota. Humala ja miehet, siinä yhdistelmä, joka ajaa vaimorukan pois raiteiltaan. Todennäköisesti kyse on jostain varhaislapsuuden traumasta, mutta hassua tässä on se, että minä olen meistä se, joka eli väkivaltaisen alkoholisti-isän diktatuurissa elämänsä ensimmäiset 10 vuotta. Avovaimoni lähisuku on alkoholin suhteen hyvin pidättyväisiä.
Mihin te vedätte rajan? Sallitteko lastenne kohdata humalaisen ihmisen, jos itse olette paikalla ja tilanne on kontrollissa, vai estättekö tarkoituksella lastanne edes näkemästä humalaisia?
Eli kuvitelkaa tilanne, että 7v. lapsenne on pihalla itsekseen ja näet, että naapurin hyväntahtoinen, mutta alkoholismia sairastava mies, höpöttää lapselle silminnähden ja korvinkuullen päihtyneenä. Mitä teette?
Kysymyksen tausta:
7-vuotias poikani oli ennen päivällistä ulkona ja näin (ja ikkunan ollessa auki myös kuulin), kuinka hyväntahtoiseksi alkoholistiksi kaikkien tietämä vanha mies jaaritteli pojalleni selvästi päihtyneenä talon edessä. Laitoin ruokaa ja kuuntelin höpinöitä vähän itsekseni hymyillenkin, koska mies oli niin uppoutunut lapsen touhuihin, että sitä oli oikeasti hauskaa seurata sivusta.
Kohta avovaimoni pyyhälsi sisään silmät ymmyrkäisenä ja toitotti, että pitää hakea lapsi pois vähän äkkiä, kun "se juoppo juonii jotain". Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Miksi? Miksi ihmeessä olisi pitänyt hakea pois? Mies oli toki humalassa, mutta tiedän hänet ystävälliseksi ja kuulin ja näin itsekin miten hellyyttävästi mies eli poikani John Deere -leikissä mukana.
Avopuolisoni mielestä pelkästään miehen humalatilan olisi pitänyt olla syy miehen karkottamiseen ja pojan pois hakemiseen, mutta toisaalta, hän on aina pelännyt humalaisia. En vielä tähän päivään mennessä ole saanut selville syytä, mutta avopuolisoni pelko humalaisia kohtaan lähentelee jo fobiaa, vaikka hän itsekin käyttää alkoholia (ei tosin ikinä humalaan asti). Itse en edes muista milloin olisin ollut humalassa, huppelissa kyllä, eikä minun huppelissa olo häntä pelota. Humala ja miehet, siinä yhdistelmä, joka ajaa vaimorukan pois raiteiltaan. Todennäköisesti kyse on jostain varhaislapsuuden traumasta, mutta hassua tässä on se, että minä olen meistä se, joka eli väkivaltaisen alkoholisti-isän diktatuurissa elämänsä ensimmäiset 10 vuotta. Avovaimoni lähisuku on alkoholin suhteen hyvin pidättyväisiä.
Mihin te vedätte rajan? Sallitteko lastenne kohdata humalaisen ihmisen, jos itse olette paikalla ja tilanne on kontrollissa, vai estättekö tarkoituksella lastanne edes näkemästä humalaisia?
