Toggle sidebar

jos näet juopon kadulla niin halveksitko häntä? vai mitä ajattelet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Taare
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tuolla meidän leikkipuistoreitin varrella on sellainen pieni puistikko, missä on muutama penkki, ja sinne noita laitasen miehiä näin lämpösillä säillä kerääntyy. Eipä heistä häiriötä ole ikinä ollut, juttelevatkin ihan mukavia kun siitä päivittäin ohi kävellään, ei pummaa eikä huutele törkeyksiä.
 
Suvussa paljon alkoholisteja, yksi kuoli juuri ja ikää oli hieman päälle 50.

Surettaa nämä kohtalot ja se että elämän on pitänyt mennä niin huonosti ja siihen pisteeseen on ajauduttu että elämässä ei enää ole muuta sisältöä kuin juominen. :'(
Kukaan ei halua alkoholistiksi, niin vain käy ja se on surullista.
 
ei säälitä tippaakaan.. mun miehen vanhemmat molemmat alkkiksia joten aivan oma vikansa.. toiselta välillä ajokortti hyllyllä kun ajaa kännissä.Aivan oma vikansa.
Ja jotkut eli suurinosa juopoista hakee sossusta rahaa, ja meidän veromarkoista kaikki menee... :o
 
En halveksi, pidän kaikkia ihmisiä samanarvoisina.
Joskus jopa olen jäänyt juttelemaan heidän kanssaan, ja uskokaa tai älkää mutta tuleekin välillä oikein fiksua ja syvällistä tekstiä heidän suustaan :) Kukapa tietää kuka meistäkin on joskus samassa tilanteessa, niin se elämä voi heitellä...
 
Ajattelen, että samanlainen kaveri siinä istuu kuin isäni on. Isä on asunnoton alkoholisti, kulkee likaisena ja haisevana, toisten ihmeteltävänä. Rakastaa mua ja pientä tyttärentytärtään ja juttelemme aina kun törmäämme vanhalla kotipaikkakunnallani, mutta siinä yhteydenpitomme onkin, koska isällä ei ole puhelinta. Joka päivä rukoilen hänelle apua iltarukouksessani, koska minun tarjoamani apu ei ole tuottanut tulosta.
Paha ole tulee, kun näkee kaltaisiaan. Ne kaverit on useimmiten olleet ihan tavallisia miehiä ja naisia, joilta elämänhallinta on vain karannut käsistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lohikäärme:
en potki ketään enkä halveksikaan varsinaisesti..... mutta en kyllä mene tuttavuuttakaan tekemään pultsarin kanssa
Click to expand...

Tähän peesi..

Väliin ottaa kyllä päähän heti aamusta nähdä joku hoipertelemassa jossain housut kintuissa..
 
Ekaks tulee mieleen et onneks oma isäni ei ole enään siinä jamassa. Kuoli tukehtumalla omaan oksennukseensa kännissä. Oli viimeiset vuotensa alkoholisti.
Koskaan en halveksinut tai kulkenut ohi näkemättä. Olihan hän isäni kuiteskin. Vieläkin kun näen hänen kavereitaan tuntevat minut ja jään juttelemaan. Ja kuolemasta on jo yli 10v. Kadulla jopa autan tuntemattomia kohtalotovereita.


 
Alkoholismi on sairaus mutta itseaiheutettu. Mua kuvottaa jos joku alkoholisti tulee euroa pummiessaan ensinnäkin väittämään että se euro puuttuu bussirahasta, juu varmaan... ja toiseksi, jos alkaa tilittämään että voi voi kun perhe meni ja työpaikka ja talo meni kans ja elämä on niin kurjaa ja säälikää mua. En saatana sääli tippakaan, ihan oot itse soppas keittäny! Kuka käski alkaa juomaan alunperinkään?! Joku kaatoi viinaa väkisin kurkusta alas, niinkö?! Ei heru sääliä, ei heru euroa!
 
Kyllä mä kauempaa kierrän, ihan senkin vuoksi, että heistä kaikista ei aina tiedä. Saattavat lapsetkin säikäyttää käytöksellään.

Lähinnä tulee surullinen olo, että miten tuonkin elämä tuohon meni. Mutta lähipiiristä löytyy niin monta, että oon todennu, että on ihan turha puhua mitään... Heitä ei pysty auttamaan, jos eivät itse apua haluaa parantuakseen.
 
Oikeastaan en ajattele sen kummemmin mitään.Ehkä sääliksi käy ja usein mietin että missä tollaset laitapuolen kulkijat asuvat ja missä ja mitä he syövät.Jouluisin varsinkin mietityttää että mitä he tekevät jos ei ole perhettä tai on perhe mutta alkoholismin takia ei olla tekemisissä? :(
 
Lähinnä säälin.
Yleensä mulle tulee itelleni hirveen paha olo, rupee ahdistaan.
Oman isäni hautasin muutama vuosi sitten... alkoholi sen vei.
Tulee vaan niin surullinen olo. ikävä
 
En ajattele kummoisia pelkästään sen perusteella että hän on päissään tai näyttää rempsalle.
Tykkään kyllä kehitellä ihmisistä tarinoita mielessäni jos heissä jotain mielenkiintoista on mikä kiinnittää huomioni.
Perhetaustan takia en juoppoja vaivaudu ihmettelemään/säälimään.
 
En todellakaan halveksu, kunhan henkilöstä ei ole itselle tai muille häiriötä.

Minä mietin aina siltä kannalta, että se puliukkokin on joskus ollut pienen pieni vastasyntynyt vauva. Ja ollut joskus puolivuotias, vuoden ikäinen, kaksi vuotias.. - missä kohtaa elämä on lähtenyt raiteiltaan? Usein näillä ihmisillä on elo ollut kurjaa jo lapsuudesta lähtien. Miksi jotkut viattomat vastasyntyneet joutuvat välinpitämättömien vanhempien käsiin, eivätkä saa kokea rakkautta ja turvaa, kasvaen tasapainoisiksi ihmisiksi.

Sääliksi siis käy..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa