Jos näet esim. tien vieressä makaavan henkilön, käveletkö ohi?

  • Viestiketjun aloittaja joo
  • Ensimmäinen viesti
En kävele ohi. Muutamank erran on paikalle satuttu kun tullut kohtaus, nuoremalla ja vanhemmalla. Toinen oli mies. Ja jäin odottelemaan niin pitkään että ambulanssi tuli ja miehen koiran toimitin lisäksi lähelle hänen tutulleen.
 
Karuski
Ajelin kauniina kesäaamuna kohti duunipaikkaa ja yhtäkkiä katoin,että mitä helvattua, joku makaa tien laidassa..ja siis landella ollaan..vedin jarrut pohjaan ja sydän jyskytti tuhatta ja sataa..mutta lähinnä sen takia,että meinas auto ajatua ulos tieltä..ei muuta kuin auto parkkiin..hätävilkut päälle ja juoksemaan sen miehen luokse..

..JA WIDDU SE OLI UMPIHUMALASSA..arvatkaa karjuinko kuin leijona sille?? Ja se saatana uskals inistä kyytiä..
 
vieras
En kävele ohi. Muistan kun oli kuudennella luokalla ja huomasin lumihangessa kylmettyneen humppu-ukon. Soitin puhelinkopista poliisille ja juoppo korjattiin talteen varmaslta kuolemalta.
 
Riippuu ja roikkuu... Täällä seudulla pysähdyn ihan varmasti ja yritän arvoida tilanteen ja toimia sen mukaisesti (eli soittamalla mahdollisesti hätänumeroon). Omatuntoni ei antaisi periksi jättää ketään "ei spurgun" -tyylistä ihmistä yksinään.

Jos ja kun ajan esmes ykköstietä suoraan Helsingin keskustaan kesäisin, niin en voi olla huomaamatta näitä vakio "nähtävyyksiä" makoilemassa linja-autopysäkeillä ja puistojen ruohoilla... Jos oma arvioni on että kyseessä on täysi rapajuoppo, joka makaa paskat housussaan, viinapullot vieressä ja haisee lasolille pitkän matkan päähän, niin menen ohi...
Talvella soittan rapajuopolle noutajan, jotta hän pääsee lämpimään nukkumaan.
 
Kyllä mä oon joskus juoppojen nähnyt vetelevän hirsiä ja olen antanut heille unirauhan. Muuten ei tule mieleeni, että olisin kenenkään katuojaan torkahtaneen ohi kävellyt. Ehkä mä voisin pysähtyä kysymään, jos sellainen vastaan tulisi, vaikka rentulta näyttäisikin.
 
Juu
Mä oon kerran pyörtyny kauppakeskuksessa, en tiedä kauanko olin tajuttomana mutta kun aloin tulla tajuihini, ehdin 5-10 minuuttia katsella ohi kulkevia jalkoja jotka joutuivat kiertämään minut että pääsivät ohi, ennen kun sain päätä sen verran selväksi että uskalsin nousta istumaan. Kukaan ei pysähtynyt.

Ja olin siis tuolloin 24-vuotias nainen, ihan normaalisti ja siististi pukeutunut ja selvin päin. Pyörtyminen johtui verenluovutuksesta (hetkeä aiemmin samassa kauppakeskuksessa).
 

Yhteistyössä