...jos mikään ei riitä

[jeespoks]

meillä on sellainen tilanne, että useampi lapsi, minä raskaana (taas), mies töissä ja minä kotona. teen oikeastaan kaikki kotityöt (lukuunottamatta lumihommia, talon kunnostustöitä ja autojen tuunaamista ) .. teen ruuat yrittäen miettiä että ne ovat mahdollisimman ravitsevia ja kuitenkin suht edullisia, yritän olla taloudellinen miettien valmistuksen niin, että määrästä riittää toiselle päivälle lounaaksi. seuraan tarjouksia, hankin lasten vaatteet yleensä aina alesta ja ennakkoon - tyyliin nyt olen ostanut ensivuoden toppavaatteet niitä tarvitseville ( suurin osa ehjinä säilyneistä siirtyy suoraan aina seuraavalle pienemmälle). meillä on kouluunläjtijöitä ja pieniä kotiinjääviä, sekä mies joka suuntaa töihin. minä herättelen kaikki, autan pukemisessa, huolehdin että hampaat tulee pystyä ja että oikeat varusteet lähtevät kouluun (ja urheiluvälineet- yhdelle luistimet, toiselle sukset, kolmannelle pulkka jne) .. teen aamupalan (myös miehelle ja eväät, jotka monesti sitten jättää syömättä koska käy syömässä työkavereiden kanssa). kehun , kannustan, yritän olla läsnä. olen kiinnostunut miehen asioista, tarjoudun hieromaan, yritän saada lapsia ulos ja olemaan rauhallisesti kun mies iltaisin väsynyt.. otan poskeen, annan peppua ja kuljen kotona muissakin kuin verkkareissa... mitä saan kiitokseksi? arvostelua tavastani kasvattaa lapsia (sehän on vain minun hommani), napinaa jos on koiran karvoja lattialla (ei olekaan ehditty imuroimaan), tietty paita ei olekaan silitetty (olisihan mun pitänyt tietää, tai vähintäänkin kysyä milloin sitä tarvitsee.. mies urheilee ja hänellä on siihen mahdollisuus kun minä tietysti olen lasten kanssa - sitten joskus iltaisin näyttää minulle urkkavideoita (joissa on tietysti naisiakin) ja tokaisee ihan ohimennen että mahtaisinkohan minä joskus kiinnostua urheilemaan (olen ollut aina kiinnostunut, en vaan kertakaikkiaan ehdi- sen lisäksi että käyn lenkillä pienten ja koiran kanssa, pari kertaa olen yrittänyt kahvakuulailla kotona, lapset halusivat tietysti osallistua, ymmärrätte varmaan kuinka paljon minä siitä lopulta sain irti..) mies valittaa kun rahat ovat aina lopussa, olisi kiva matkustaa yms... silti on pakko pitää kallista autoa, ja moottoripyörää (taas miehen harrastus) , ostella netistä milloin mitäkin (siis mies itselleen) - minä kyllä venytän senttiä parhaani mukaan. mutta minulla ei ole oikeutta puuttua rahan käyttöön, koska mieshän se tienaa. (minä muuten maksan noin puolet laskuista ruoka ja vaateostosten lisäksi, en saata käsittää kuinka onnistun) joten miehelle jää kyllä siitä palkastaan sitä "löysää" millä sitten käy esim. juuri syömässä työkavereiden kanss, tai ostaa itselleen sykemittaria, tai lenkkareita yms.. haluaisin tämän kotonaoloaikani jälkeen opiskella AMK tutkinnon josta olen haaveillut valmistuttuani. haaveeksi jääkin, sillä en usko, että mieheni on valmis tekemään myönnytyksiä eikä minulla oikeastaan ole varaakaan. koska mieheni tienaa suhteellisen hyvin, jopa perheemme kokoon nähden en tulisi saamaan minkäänlaista taloudellista tukea opiskeluun - lapset kun joutuisivat tietysti silläaikaa päivähoitoon, josta tulisi taas lisää kustannuksia. mutta hei. ollaan terveitä ja meillä on toisemme. on kaunis talo ja nätti piha.. eikai sitä ihminen muuta tarvitse. oli pakko vaan "vähän" avautua. nyt kun sain tämän purettua on jo vähän kevyempi olo.

 

[viera.s]

Kenen ajatus tuo suuri lapsilauma ja sinun kotiinjäämisesi on ollut? Jos itse olet halunnut paljon lapsia ja jäädä kotiäidiksi, ei minusta oikein voi miestä syyttää arjen raskaudesta. Jos mies on toivonut aktiivisemmin lisää lapsia ja halunnut että sinä heidät kotona hoidat, asia on tietysti toinen.

Tilanteesi olisi ihan toinen, jos lapsia olisi vaikka kaksi. Olisit ehtinyt sen AMK-tutkinnon jo hankkia ja palata töihin aikaa sitten. Mutta et kai sinä vastentahtoisesti ole lapsia tehnyt ja taas raskaana?

 

[täh]

...eikai tässä ollut issue se, että valitetaan kotona olosta- kai se mies voisi halutessaan osallistua kotona ollessaan... ja miksi panostetaan vain toisen töihin ja uraan- eikös se voisi olla vastavuoroista . kai se perhe voi olla ihan yhteinen toive, tässä vaan on kaikki arjen asiat kasaantunu naisen niskaan, eikä hän miehen kotona ollessa pääse esim. urheilemaan itsekseen - vaikka miehellä tämä oikeus ilman muuta on.. kyllä se kotona lasten hoitaminen on ihan silkkaa raskasta duunia. ja mitä se eroaa onko lapsia kaksi vai seitsemän- tämän opiskelun kannalta. aina ne joutuisi laittamaan hoitoon ja yhtäkin olisi tämä sama rahaongelma. voimia.

 

["vaimo"]

Lopeta tuo kynnysmattona oleminen ja lasten hankkiminen. Jatkossa varaat itselleni kolme iltaa viikossa kuntoiluun ja sillä välin mies hoitakoon lapset ja muut tarvittavat kotityöt. Miksi ihmeessä teet miehellesi eväitä ja silität hänen paitojaan? Oletko myös hänen äitinsä? Aikuinen mies osaa tuollaiset asiat tekemään itsekin. Molemmilla vanhemmilla pitää olla yhtä paljon vapaa-aikaa käytettävissään.

Meillä on kaksi lasta ja molemmat aikuiset käyvät töissä. Mies tekee ruokaa, käy kaupassa, pesee omat pyykkinsä ja hoitaa lasten asioita (lääkäri/vanhempainillat/harrastukset yms.). Silti ottaa päähän, kun miehellä on enemmän vapaa-aikaa, koska aamuvuoroviikoilla lepsuilee ja kaikki kaatuu minun hoidettavakseni.

 

[viiieerras]

Yrität miellyttää liikaa miestäsi. Mies ei näytä arvostavan miellyttämishaluasi. Huomaako edes, kun esittää lisävaatimuksia, vaikka minusta teet jo aivan tarpeeksi. Jätä miehen mielyttäminen vähemmälle ja tee niitä asioista, joista itselle tulee hyvä mieli.

 

[sdfghfd]

Jokainen saa, mitä ansaitsee.
Jos näet itsesi siivooja/kodinhoitajana, joka auliisti antaa jokaista mahdollista reikää, niin sinua myös kohdellaan sellaisena.
Hanki itsellesi itsetuntoa, ja vasta sen jälkeen lisäkoulutuksta.

 

[.....]

Vääkyn vääkyn. Mitäs olet tommosen miehen kanssa lisääntynyt noin monta kertaa, luulisi huomanneen viimeisttän toisen kohdalla ettei mies osallistu lasten ja kodin hoitoon. Turha sitä enää on vikistä kun on tupa täynnä ja taas pulla uunissa.

 

[Vierass]

Mullakin mies, joka huomaa aina sen, mitä ei ole tehty, sen sijaan että näkisi, mitä kaikkea on tehty. Eli pitää kaikkea itsestäänselvänä. Ei tule mieleenkään, että voisi itse tehdä (olen kyllä sanonut). Mullahan on vaan niin paljon enemmän aikaa, kun on säännöllisempi työaika.

 

[wrf]

Ihme pötköä jaksa lukea täysin mut vaikuttaa että mä teen kaiken minkä säkin paitsi annan kakkosta 3 pientä lasta käyn töissä tienaan hyvin mies samoin paljon kun ei nähdä toisiamme niin ei ehdi valittaa lähinnä itse valitan kun aika ei piisaa