Minua vähän ärsyttää kun ihmiset eivät tajua, että ovat onnekkaita, jos ovat päässeet velkaneuvontaan. Minun miestäni ei otettu edes vastaanotolle, vaikka olemme soitelleet sinne ja lähettäneet papereita. Mieheni on velkaantunut jo 20 vuotta sitten ruvetessaan nuorena ja tyhmänä yrittäjäksi. Velkaa on muutama kymppitonni, mutta mies maksaa sitä varmaan eläkkeelläkin. Juuri kun velka alkaa oikeasti lyhentyä, mies jää työttömäksi. Niin käy aina. Sosiaalitoimi ei auta, kun se ei huomioi velkoja, joten jos ei halua ulosottoon, on nostetta lisää lainaa ja sitä sitten taas maksellaan, kunnes tulee seuraava työttömyys. Velkaneuvontaan ei huolita jos on työtön. Silloin kun on töitä, ei myöskään huolita, kun mies saa juuri ja juuri lainansa lyhennettyä. Kädestä suuhun eletään, ei matkustella eikä ostella koskaan mitään uutta ja tätä jatkuu varmaan meidän loppuelämämme. Kunpa vaan oltaisiin jonain päivänä niin onnekkaita, että mies pääsisi velkasaneeraukseen. Ehkä pitäisi antaa koko höskän mennä ulosottoon, auttaisikohan se?
