Jos miehesi lukisi ilman lupaa päiväkirjaasi ja tekstiviestejäsi useaan kertaan

Miten reagoisit? Loukkaantuisit, pettyisit, masentuisit ja suuttuisit. Pystyisit myös näkemään, että mies on epävarma, mustasukkainen jne. Mutta kumpaa sun pitää loppupelissä ajatella siinä tilanteessa? Miestäsi ja sitä mikä hänet ajoi tekemään näin, vai itseäsi ja sitä miten luottamuksesi on petetty. Kerrottakoon, että mitään syytä lukea näitä ei ole olemassa, esim.pettämistä.

 

Buaah, kunhan kirjoittelen tänne. Vertaistukea hakemassa. Pitänee soitella ystävälle.

 

Suuttuisin ensiksi. Sitten miettisin, miksi lukee. Ja keskustelisin aiheesta hänen kanssaan.

 

Olisin todella loukkaantunut ja pettynyt.
Todellakaan en rupeis sellaiseen, että joku (olis se sitten mun mies, mummo tai vaikka itse Jeesus Kristus) tunkisi urkkimaan minun yksityisiä tekstiviestejä tai yksityistä päiväkirjaa yhtään mistään syystä.

Yhden kerran vielä ehkä jotenkin ymmärtäisin (siis jos tyyliin hetken mielijohteesta menisi selailemaan päiväkirjaa tms.), mutta se, että moneen kertaan tekisi niin olis kyllä aika pelottavaa... ja mieleen tulisi, että mitenhän se seuraavaksi alkaa mun elämää kyttäämään...

 

Pystyisitkö jättämään asian siihen jos toinen toteaisi, että joo tein väärin kun kajosin yksityisyyteesi. Mulla nimittäin ongelmia luottamuksen palauttamisessa. Tilanne kuitenkin se, ettei hänellä ole todellista aihetta epäillä mua mistään ole ollut.

 

Kyllä huutaisin jos ei sen vertaa voi luottaa

 

Joo no sitä muun elämän kyttäämistä on kyllä ollut, missä olit kuka soitti mitä teit... Jne, siis sellaista mikä ei ole välittämistä vaan omien pelkojen ruokkimista. Äh, tuntuu vaan, ettei mikään ole pyhää kun hän haluaa omia pelkojaan häivyttää. Missä kunnioitus ja arvostus?

 

Jos naisesi lukisi ilman lupaa päiväkirjaasi ja tekstiviestejäsi useaan kertaan

Miten reagoisit? Loukkaantuisit, pettyisit, masentuisit ja suuttuisit. Pystyisit myös näkemään, ettänainen on epävarma, mustasukkainen jne. Mutta kumpaa sun pitää loppupelissä ajatella siinä tilanteessa?Naistasija sitä mikä hänet ajoi tekemään näin, vai itseäsi ja sitä miten luottamuksesi on petetty. Kerrottakoon, että mitään syytä lukea näitä ei ole olemassa, esim.pettämistä.

 

Joo no sitä muun elämän kyttäämistä on kyllä ollut, missä olit kuka soitti mitä teit... Jne, siis sellaista mikä ei ole välittämistä vaan omien pelkojen ruokkimista. Äh, tuntuu vaan, ettei mikään ole pyhää kun hän haluaa omia pelkojaan häivyttää. Missä kunnioitus ja arvostus?

Epävarmuudesta ja omasta riittämättömyyden tunteesta, jonka yrittää selättää kontrolloimisella tuo haiskahtaa... Eikä yleensä parane ajan kanssa.

 

Niin, sitähän minäkin olen tuuminut. Kun mun mielestä pahempaan suuntaan meidän tapauksessa on vain menty. Mies; En varmaan ymmärtänyt pointtiasi, mutta voin vastata, että mun mieleen ei tulisi moista tehdä toiselle. Hän on saanut omaa aikaa, ja vapaasti kulkea enkä ole tivannut mitä on tehnyt ja kenenkin kanssa, enkä ole epäillyt riidoisa huolimatta häntä. En ehkä vaan ymmärrä miksi minua epäillään jostain johon en ikinä ryhtyisi. Siis mun arvomaailma ei pettämistä hyväksy. Ja mies kyllä tietää sen koska asiasta on käyty juttelemassa jopa psykologin kanssa.

 

Miten reagoisin. Olisin raivoissani, pettynyt, vihainen, ahdistunut ja surullinen. Minusta se olisi sellaista minän loukkausta, ettei sen jälkeen luultavasti olisi suhde enää pelastettavissa. Monia asioita pystyn, voin ja annankin anteeksi, mutta tuo on sellainen, jota en elämässäni pystyisi unohtamaan.

 

Niin, sitähän minäkin olen tuuminut. Kun mun mielestä pahempaan suuntaan meidän tapauksessa on vain menty. Mies; En varmaan ymmärtänyt pointtiasi, mutta voin vastata, että mun mieleen ei tulisi moista tehdä toiselle. Hän on saanut omaa aikaa, ja vapaasti kulkea enkä ole tivannut mitä on tehnyt ja kenenkin kanssa, enkä ole epäillyt riidoisa huolimatta häntä. En ehkä vaan ymmärrä miksi minua epäillään jostain johon en ikinä ryhtyisi. Siis mun arvomaailma ei pettämistä hyväksy. Ja mies kyllä tietää sen koska asiasta on käyty juttelemassa jopa psykologin kanssa.

Juokse, kovasti..

 

No mutta tässähän sulla on hyvä tilaisuus ilmaista miehellesi miltä susta tuntuu. Kirjota siihen päiväkirjaan oikeen tosi avoimesti minkälainen olo sulle tulee kun mies loukkaa sua tuolla tavalla, miten luottamus häviää ja miten sua alkaa pelottaa että hän ei ole aivan normaali, tms. Vertaa sitä väkivaltaan tai johonkin. Kirjoita, että sun elämä tuntuu hirveän raskaalta, etkä jaksa sellaista enää kauan. Jotain sellaista mikä saa hänet kunnolla pysähtymään ja miettimään.

Koska kyllä hän sitä vielä uudestaan lukee. Ei tuollainen lopeta.

 

Mä poltin sen päiväkirjan. Se ei voinut enää palvella mulle sitä tehtävää jota siihen saakka oli palvellut. Joten, mä poltin sen. Kyllähän mä tiedän sen itse, etten voi tätät asiaa painaa villaisella, en millään. Tää oli varmaan jäävuorenhuippu meidän suhteessa. Toisaalta saamme lasteni kanssa rauhan jouluksi. Kiitos, myötätunnosta ja vertaistuesta. Oli helpottavaa kuulla, että mulla on oikeus näihin tunteisiin.

 

Varmaan olisin vähän loukkaantunut. Itse olen kuitenkin niin avoin, että en mä loppujen lopuksi pahasti suuttuisi. Murrosiässäkin oikeastaan toivoin, että porukat olisi lukenut mun päiväkirjaa, kun ajattelin että ne ehkä sen kautta ymmärtäis mua paremmin. Niin ei kuitenkaan käynyt, kun sitä kerran lukivat.

Asia olisi eri, jos mies rupeis veteleen herneitä nenäänsä mun kirjoituksista. Esim. turhaa mustasukkaisuutta jostain olemattomasta asiasta, jonka olisin kirjoittanut jollekin miespuoliselle ystävälle tekstiviestissä. Niin voi helposti käydä.. meillä luettiin toistemme viestejä puolin ja toisin tässä (uteliaisuuttamme, kumpikaan ei vetänyt herneitä nenään.. me ollaan molemmat tällaisia ilmeisen erikoisia.. kyse ei ainakaan mun puolelta ollut epäluottamuksesta miestä kohtaan) ja mä olin se kuka veti herneet nenään siitä, että miehen ex oli laitellut jotain ikävään viittaavia viestejä vaikka mies ei antanut niille mitään vastakaikua.

 

Lisään vielä, etten olisi lukenut miehen viestejä, jos olisin epäillyt että se loukkais miestä. Mä tunnen mieheni ja tiesin, että se olisi sille ihan ok. Meillä on kaikki tosi avointa.

 

Ap:n tapauksessa ymmärrän loukkaantumisen ym.
Mut jos mun mies lukis mun viestejä, päiväkirjaa tai sähköposteja, niin en edes suuttuis. Sillä on tiedossa mun salasanat sun muut, ei mulla oo mitään niin yksityistä etteikö vois katsoa. En tiedä et olis katsonut kylläkään.

Sama toisinpäin. Mä luotan mun mieheen ja siksi en tunne mitään tarvetta kytätä sen s-postia tai puhelinta vaikka mahdollisuus olisi.
Mut jos se yhtäkkiä vaihtais kaikki salasanat ja pitäs puhelintaan jossain piilossa niin miettisin kyllä et pettääkö, koska ex joskus teki niin ja noi oli ne merkit.

Mutta meillä on siis lupa lukea jos siltä tuntuu ja väittäisin et se on se mikä tekee sen, ettei ole tarvetta.

 

Mä ymmärrän se, että on avoin ja luottavainen suhde.Sitä luulin meilläkin olevan. Enkä mäkään ole katsonut tarpeelliseksi lähteä piilottelemaan päiväkirjaani tms. koska olen luottanut, että molemmat tietää missä yksityisyyden raja menee. Mutta se, että jouduin tekemään tiliä miehelleni elämästäni jota olen viettänyt ennen häntä, ja se että hän epäili mun pettäneen häntä. En ole toisen omaisuutta! Miksi ei tullut kysymään suoraan jos epäili?

Kaipa tässä eniten surettaa juuri se, ettei toinen ole voinut luottaa. Ettei suhde ollutkaan niin hyvällä pohjalla kuin olin kuvitellut.Ongelmia meidän suhteessa kyllä oli, mutta ne liittyivät siihen, ettei mies tehnyt yhtään mitään suhteen eteen ja kun mä väsyin tekemään kaiken yksin, alkoi riidat. Sitten aloin etsimään itseäni, se varmaan sai miehen epäluuloiseksi. Ei voinut toinen uskoa, että mun hyväolo johuu siitä, että olen saanut jotain olennaista takaisin sisimpääni.

Noh, se suhde tuli katsottua. Nyt vaan kohti uusia onnia.