Jos mä vähän juputan tätä huoltani..

[villiviina]

Mulla on hirvee huoli meidän pojasta...Se Huoli ja sellanen olo et "kaikki ei ole kohdallaan" alkoi kun poika kuukauden vanhana oli ekan kerran sairaalassa.
Pojalla on sydämessä hirvee hole jota nyt seurataan mutta leikkuutta harkitsevat...hengitys pihisee ja hengästyttää..astmaa? Poika nukkuu ihan hirveesti (päivässä n.9tuntia) sekä kasvua tulee epätasasesti...

Mulla on vaan sellanen olo että oon ihan TÖRKEEN huolissani ja luulen että osittain vähän turhaakin panikoin.

Nyt on ollu tunteet ja tää huoli tosi pinnassa sen eileisen tukehtumis epidosin jälkeen.

Haluisin vaan nauttia lapsesta mut koko ajan mun päässä soi että ...Me menetetään tää lapsi...." Ei varmaan oo hei enää ihan normaalia..

 

[KikkaKakkonen]

:hug: En osaa muuta sanoa ku Voimia!

 

[villiviina]

Kiitos..Täl hetkel musta tuntuu että tää on mulla ns. pakkoajatus... :/ Se vaan jyskää mun päässä..

 

[hömppö]

luulen, että tiedän osittain miltä susta tuntuu. Vaikka meillä ei sydänlasta olekaan niin esikoisen kohdalla huoli ja pelko oli valtava kun alko olemaan epämääräsiä oireita eikä kukaan saanu selville mikä häntä vaivaa. Pelkäsin koko ajan, että me ei saada pitää tätä lasta. Sitten kun se ajatus tuli mieleen (siis se, ettei saada pitää lasta) niin heti perään ajattelin, että nämä ajatukset jotenki valmistaa minua lapsen menetykseen Vieläkin, vaikka tilanne on rauhottunu pelkään jostain syystä juuri tämän lapsen puolesta. Toisten lasten kohdalla tätä aavemaista tunnetta ei ole koskaan tullu.

 

[KikkaKakkonen]

Se on ihan normaalia. Nyt on kyllä pakko olla utelias, mitäs teillä on eilen oikeen sattunu? Kovin on inhottavaa ku pienille tulee tollasta.

 

[Teollisuuskypärä]

mul on noita pakkoajatuksia ja se häiritsee PALJON mun elämää..en tiiä mitä tehä..voiko ees tehä..

 

[miltski]

Mä tiedän ton tunteen! :hug: Meidän kaks nuorinta on sairastanu pahaa refluxi-sairautta ja keskimmäinen meinasi oikeesti kuolla siihen. Niin, kun se sitten nuorimmallekkin tuli, sitä oli jo ihan hysteerinen ja pelkäsi jatkuvasti. Voimia sulle, ja toivottavasti helpottaa! :hug:

 

[villiviina]

luulen, että tiedän osittain miltä susta tuntuu. Vaikka meillä ei sydänlasta olekaan niin esikoisen kohdalla huoli ja pelko oli valtava kun alko olemaan epämääräsiä oireita eikä kukaan saanu selville mikä häntä vaivaa. Pelkäsin koko ajan, että me ei saada pitää tätä lasta. Sitten kun se ajatus tuli mieleen (siis se, ettei saada pitää lasta) niin heti perään ajattelin, että nämä ajatukset jotenki valmistaa minua lapsen menetykseen Vieläkin, vaikka tilanne on rauhottunu pelkään jostain syystä juuri tämän lapsen puolesta. Toisten lasten kohdalla tätä aavemaista tunnetta ei ole koskaan tullu.

Mä kans pelkään et, nää ajatukset valmistelee mua huonoihin uutisiin..HUOH..

 

[villiviina]

Se on ihan normaalia. Nyt on kyllä pakko olla utelias, mitäs teillä on eilen oikeen sattunu? Kovin on inhottavaa ku pienille tulee tollasta.

Poika veti jotain henkeensä, kako ja kako..sit alko väri muuttuu tummanpunasasesta siniseen ja jäbä veti lötköks..Mä paukutin ja ryin yhä kovempaa poikaa ja sit alko tulee limaveri oksennusta ja alko henki kulkemaan, kun ambulanssi tuli ni, poika oli veltto mut hengitti... Mitää ei kuitenkaan tullut ulos et, arvotukses jäi et mikä siel kurkus oli

 

[hömppö]

luulen, että tiedän osittain miltä susta tuntuu. Vaikka meillä ei sydänlasta olekaan niin esikoisen kohdalla huoli ja pelko oli valtava kun alko olemaan epämääräsiä oireita eikä kukaan saanu selville mikä häntä vaivaa. Pelkäsin koko ajan, että me ei saada pitää tätä lasta. Sitten kun se ajatus tuli mieleen (siis se, ettei saada pitää lasta) niin heti perään ajattelin, että nämä ajatukset jotenki valmistaa minua lapsen menetykseen Vieläkin, vaikka tilanne on rauhottunu pelkään jostain syystä juuri tämän lapsen puolesta. Toisten lasten kohdalla tätä aavemaista tunnetta ei ole koskaan tullu.

Mä kans pelkään et, nää ajatukset valmistelee mua huonoihin uutisiin..HUOH..

Niin, se on kamala tunne joka varmaan johtuu puhtaasti siitä, että olemme äitejä. Mutta se on jotenki niin kuluttavaa pelätä koko ajan :/ Miten teillä pikkuinen voi? Muistaakseni me joskus kirjoteltiin samassa odotus-pinossa?

 

[villiviina]

luulen, että tiedän osittain miltä susta tuntuu. Vaikka meillä ei sydänlasta olekaan niin esikoisen kohdalla huoli ja pelko oli valtava kun alko olemaan epämääräsiä oireita eikä kukaan saanu selville mikä häntä vaivaa. Pelkäsin koko ajan, että me ei saada pitää tätä lasta. Sitten kun se ajatus tuli mieleen (siis se, ettei saada pitää lasta) niin heti perään ajattelin, että nämä ajatukset jotenki valmistaa minua lapsen menetykseen Vieläkin, vaikka tilanne on rauhottunu pelkään jostain syystä juuri tämän lapsen puolesta. Toisten lasten kohdalla tätä aavemaista tunnetta ei ole koskaan tullu.

Mä kans pelkään et, nää ajatukset valmistelee mua huonoihin uutisiin..HUOH..

Niin, se on kamala tunne joka varmaan johtuu puhtaasti siitä, että olemme äitejä. Mutta se on jotenki niin pelätä koko ajan :/ Miten teillä pikkuinen voi? Muistaakseni me joskus kirjoteltiin samassa odotus-pinossa?

Ai kirjoteltiin.. Maalismasuissa?
Meillä pojalla alotellaan astmalääkityksiä ja sydämessä olevan "harmiton" aukko on lähteny venymään. Mut siis ihan iloinen ja hyväkuntoinen poika meil pääosin on..

 

[hömppö]

Se on ihan normaalia. Nyt on kyllä pakko olla utelias, mitäs teillä on eilen oikeen sattunu? Kovin on inhottavaa ku pienille tulee tollasta.

Poika veti jotain henkeensä, kako ja kako..sit alko väri muuttuu tummanpunasasesta siniseen ja jäbä veti lötköks..Mä paukutin ja ryin yhä kovempaa poikaa ja sit alko tulee limaveri oksennusta ja alko henki kulkemaan, kun ambulanssi tuli ni, poika oli veltto mut hengitti... Mitää ei kuitenkaan tullut ulos et, arvotukses jäi et mikä sile kurkus oli

Voi kauhea.... :'( Meillä keskimmäinen meinas tukehtua omenanpalaseen (onneks näin kun se lipsahti kurkkuun) ja oli kans sininen.... en saanu sitä mitenkään pois ja mielessäni jo ajattelin, että nyt se kuolee :'( Mutta otin lapsen syliin ja juoksin hakemaan puhelinta (lapsi roikku velttona mun sylissä, pää alaspäin) niin siinä samalla ku juoksin se omenan palanen tippu lattialle Sit alko molemmilla kauhea itku ja tärinä, istuttiin vaan keittiön lattialla ja itkettiin :'(

 

[hömppö]

luulen, että tiedän osittain miltä susta tuntuu. Vaikka meillä ei sydänlasta olekaan niin esikoisen kohdalla huoli ja pelko oli valtava kun alko olemaan epämääräsiä oireita eikä kukaan saanu selville mikä häntä vaivaa. Pelkäsin koko ajan, että me ei saada pitää tätä lasta. Sitten kun se ajatus tuli mieleen (siis se, ettei saada pitää lasta) niin heti perään ajattelin, että nämä ajatukset jotenki valmistaa minua lapsen menetykseen Vieläkin, vaikka tilanne on rauhottunu pelkään jostain syystä juuri tämän lapsen puolesta. Toisten lasten kohdalla tätä aavemaista tunnetta ei ole koskaan tullu.

Mä kans pelkään et, nää ajatukset valmistelee mua huonoihin uutisiin..HUOH..

Niin, se on kamala tunne joka varmaan johtuu puhtaasti siitä, että olemme äitejä. Mutta se on jotenki niin pelätä koko ajan :/ Miten teillä pikkuinen voi? Muistaakseni me joskus kirjoteltiin samassa odotus-pinossa?

Ai kirjoteltiin.. Maalismasuissa?
Meillä pojalla alotellaan astmalääkityksiä ja sydämessä olevan "harmiton" aukko on lähteny venymään. Mut siis ihan iloinen ja hyväkuntoinen poika meil pääosin on..

Ai mä oon ollu kyllä huhtimasuissa! Oonkohan mä käyny sit maalismasuissa vakoilemassa vai miten ihmeessä mä sut sitte muistan?

 

[villiviina]

Se on ihan normaalia. Nyt on kyllä pakko olla utelias, mitäs teillä on eilen oikeen sattunu? Kovin on inhottavaa ku pienille tulee tollasta.

Poika veti jotain henkeensä, kako ja kako..sit alko väri muuttuu tummanpunasasesta siniseen ja jäbä veti lötköks..Mä paukutin ja ryin yhä kovempaa poikaa ja sit alko tulee limaveri oksennusta ja alko henki kulkemaan, kun ambulanssi tuli ni, poika oli veltto mut hengitti... Mitää ei kuitenkaan tullut ulos et, arvotukses jäi et mikä sile kurkus oli

Voi kauhea.... :'( Meillä keskimmäinen meinas tukehtua omenanpalaseen (onneks näin kun se lipsahti kurkkuun) ja oli kans sininen.... en saanu sitä mitenkään pois ja mielessäni jo ajattelin, että nyt se kuolee :'( Mutta otin lapsen syliin ja juoksin hakemaan puhelinta (lapsi roikku velttona mun sylissä, pää alaspäin) niin siinä samalla ku juoksin se omenan palanen tippu lattialle Sit alko molemmilla kauhea itku ja tärinä, istuttiin vaan keittiön lattialla ja itkettiin :'(

Se tunne on jotain kamalaa... Nyt oon sit senki suhteen ihan vainoharhanen. Kerään koko ajan lattioilta kaikkia mykyjä..

:/

 

[villiviina]

Hömppö:
Oon mä kirjotellu huhtikuisissakin.Mun la oli ihan maaliskuun lopussa mutta "tiesin" että huhtikuulle menee..Tälläsin ihteni sit sinnekkin..

 

[hömppö]

Hömppö:
Oon mä kirjotellu huhtikuisissakin.Mun la oli ihan maaliskuun lopussa mutta "tiesin" että huhtikuulle menee..Tälläsin ihteni sit sinnekkin..

No sieltä mä sut sit varmaan muistan! Tää äitiys on välillä rankkaa. Kun vihdoin saa syliin sen mitä on eniten odottanu, alkaa suunnaton huoli pikkuisen hyvinvoinnista. Se, että voi rakastaa toista niin paljo tekee välillä ihan kipeää ja ajatus siitä, että hälle tapahtuis jotain pahaa tuntuu sietämättömältä. Miten voikaan rakastaa niin paljon? Vielä jos tietää varmasti, että lapsella on jotain vialla niin pelko kulkee mukana koko ajan varmastikin vielä voimakkaampana. Jaksamisia sulle ja pikkuiselle. Nämä ajatukset ovat normaaleja ja osoittaa vain sen, että olemme äitejä.

 

[villiviina]

Hömppö:
Oon mä kirjotellu huhtikuisissakin.Mun la oli ihan maaliskuun lopussa mutta "tiesin" että huhtikuulle menee..Tälläsin ihteni sit sinnekkin..

No sieltä mä sut sit varmaan muistan! Tää äitiys on välillä rankkaa. Kun vihdoin saa syliin sen mitä on eniten odottanu, alkaa suunnaton huoli pikkuisen hyvinvoinnista. Se, että voi rakastaa toista niin paljo tekee välillä ihan kipeää ja ajatus siitä, että hälle tapahtuis jotain pahaa tuntuu sietämättömältä. Miten voikaan rakastaa niin paljon? Vielä jos tietää varmasti, että lapsella on jotain vialla niin pelko kulkee mukana koko ajan varmastikin vielä voimakkaampana. Jaksamisia sulle ja pikkuiselle. Nämä ajatukset ovat normaaleja ja osoittaa vain sen, että olemme äitejä.

Näinhän se toki on..Tietty rajahan siinäkin menee mikä on normaalia ja mikä ei... Nyt aamusta mulla ei ole läheskään yhtä ahistava olo kun iltaa kohden... Kaipa mullakin alkaa tuol vintillä tuulemaan