jos lapsi valittaa toisen lyöneen se ei aina ole totta, vaikka kyyneleet valuisikin

["marja-leena"]

näin meidän pihalla siinä oli tyttöjä ja poikia ehkä 2luokkalaisia. yksi poika juoksi tytön ohi ja samalla hippas tytön, (näin siis tämän) se ei ollut lyönti,eikä voinut sattua vaikka tomerasti poika hippasikin kaverinsa. tyttö alkoi vuodattaa krokotiilikyyneliä että toi löi.

Ainoana aikuisena tilanteen nähneenä sanoin tytölle että ei tollanen edes satu, eikä ollut lyönti. loppu itkun tihrustus siihen.

pojalle sanoin että kohtelee hellemmin tyttöjä ne kun on joskus herkempiä kuin pojat.

tässä ois yksi poika saanut turhaa loppupäivän kotiarestia, jos en ois ollut näkemässä todellista tilannetta. ja uskon että tämä ei oo ainoo kerta kun tässä maassa näin käy.

 

[Endless Sacrifice]

Huomattu on...

Oma tyttä eka tai tokaluokkalaisena valitti kotona, että pojat kiusas kotimatkalla. Ei vaan tyttö ollu huomannu kuinka mä ajoin autolla niiden ohi ja se mitä mä näin oli että yks poika istu lumihangessa ja oma tyttö huito sitä tumpulla.

Totesin vaan sitten tytölle että saattohan ne kiusatakkin, mutta hyvin sä niille pärjäsit.

 

["Puhkarhu"]

Mun mielestä tää on aika itsestäänselvyys. Kyllä aina pitäisi osata suhtautua myös kriittisesti lasten kertomiin lyömis/tönimis/kiusaamisjuttuihin. Ja toki siis kiusaamiseen pitää puuttua. Vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä selvittää, onko kyse ollut todella kiusaamisesta vai rajummasta leikistä.

 

["elena"]

Meidän tyttö väitti että hänen paras ystävänsä sanoi että hän on ihan perseestä. Asiaa selvitettiin ja he olivat puhuneet jostain ihan muusta asiasta johon tämä ystävä oli sanonut että se on ihan perseestä. Kysyin tytöltä että mitä ihmettä, mitä sä ensin tuollaista väitit ja vastaus oli "ai niin, mä unohdin". Eikä ollut ensimmäinen kerta! Sinällään huono juttu koska mun on vaikea nyt uskoa tyttöä kun se sanoo jostakin asiasta, aina pitää tarkistaa kun niin usein se ei ole pitänyt paikkansa.