Jos lapsesi sairastuisi tällä tavalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiitulii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tiitulii

Vieras
ceramicSTAR ★

Eli tsekatkaapa tämän 18-vuotiaan tytön blogi, noista uusimmista postauksista ei löydy mitään ihmeellistä, mutta vanhemmista kyllä löytyy...

Eli toi muija on joskus 14-vuotiaana sairastunut luusyöpään ja häneltä on jouduttu amputoimaan toinen jalka sen takia, en muista kumpi, anyway

KYSYMYS KUITENKIN KUULUU NÄIN ;;

Jos oma lapsesi sairastuisi teini-ikäisenä samalla tavalla ja rankat syöpähoidot yms. oltaisiin käyty jo läpi, eivätkä ne tehonneet ja lääkärit sitten sanoisivat, että jalka tulisi amputoida. Lapsesi ei sitä haluaisi ja hänen tahtonsa olisi, että hän haluaa nyt kuolla. Niin kunnioittaisitko oman lapsesi tahtoa vai pakottaisit hänet huoltajana jalan amputointiin ja sinun pakotuksesi takia hän tulisi elämään koko ikänsä rampana...? ajatellaan myös nyt näin, että teini olisi erittäinerittäinerittäin varma että hän on katkera koko lopun ikäänsä jos häneltä vietäisiin toinen jalka, että ennemmin kuolema!!
 
Teininä voi olla aika erittäinerittäinerittäin varma monestakin asiasta, enkä tiedä onko hoitorupeaman jäljiltä varsinkaan 14-vuotias, tai aikuinenkaan sellaisessa henkisessä tilassa, että voisi oikeasti luotettavasti puntaroida sitä, onko toisen jalan menetys sellainen kärsimys kuin sillä hetkellä se hänestä ajatuksena tuntuisi olevan.

Tuon ikäisen kohdalla päätöksen tekee aikuinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Draumsyn
Teini-ikäiselle moni paljon pienempikin asia on monesti maailmanloppu, joten en luottaisi kykyynsä ajatella objektiivisesti ko. tilanteessa. Moisen asian hyväksyminen välittömästi olisi vaikeaa aikuisellekin, saati sitten lapselle. Eli kyllä painostaisin amputointiin ja tukisin sitten kaikin mahdollisin keinoin, jotta oppisi hyväksymään tilanteen ja näkisi, että voi elää täysipainoista elämää jalan menettämisestä huolimatta.
 
Kyllä minusta teini-ikäisen mielipidettä tulisi kuunnella tosissaan ja jos ei halua, että jalkaa viedään niin sitten ei viedä ja piste...

Ja niin kun , ajattelee että tuo on kaikenlisäks tyttö, niin jo se et on rankat syöpähoidot takana, ollu ikenet verillä sen takia ettei oo pystyny kunnolla ees syömään kun tehny niin kipeetä jne. Sitten hiukset lähteneet jo päästä hoitojen takia, vaikka ovatkin uusiutuva luonnonvara, niin se olisi jo tarpeeksi nöyryyttävää. Mutta jalatpa ei ole uusiutuva luonnonvara.
 
Kyllä minusta teini-ikäisen mielipidettä tulisi kuunnella tosissaan ja jos ei halua, että jalkaa viedään niin sitten ei viedä ja piste...

Ja niin kun , ajattelee että tuo on kaikenlisäks tyttö, niin jo se et on rankat syöpähoidot takana, ollu ikenet verillä sen takia ettei oo pystyny kunnolla ees syömään kun tehny niin kipeetä jne. Sitten hiukset lähteneet jo päästä hoitojen takia, vaikka ovatkin uusiutuva luonnonvara, niin se olisi jo tarpeeksi nöyryyttävää. Mutta jalatpa ei ole uusiutuva luonnonvara.

Tyttö, joka oman esittelynsä ja kuviensa perusteella vaikuttaa olevan kaunis, luova ja hyvässä mielessä ihan samanlainen kuin ikätoverinsa.

Eihän oman kuolemansa jälkeen mitään voi katua joten olisko-olisko-spekulointi on aika turhaa, mutta ei tuo nyt näytä olevan mikään kamala elämä.
 
Mutta entäs sitten, jos lapsesi tuleekin olemaan koko loppu elämän katkera siitä, että sinä annoit luvan viedä hänen toisen jalkansa?

Ja on vielä kolmekymppisenäkin sitä mieltä, että mielummin olisi antanut henkensä kuin antanut, että jalka viedään.
 
Mutta entäs sitten, jos lapsesi tuleekin olemaan koko loppu elämän katkera siitä, että sinä annoit luvan viedä hänen toisen jalkansa?

Ja on vielä kolmekymppisenäkin sitä mieltä, että mielummin olisi antanut henkensä kuin antanut, että jalka viedään.

Siinä tapauksessa hän olisi terapian tarpeessa. Niin kuin todennäköisesti jollain tasolla olisi muutenkin, käytyään hyvin lähellä kuolemaa. Toivottavasti myös olisi saanut henkiseen puoleen apua.
 
  • Tykkää
Reactions: Uudi
Mulla on ton ikäinen tyttö. Hän on täysin varma erilaisista asioista ja muuttaa mieltään taas muutaman kuukauden kuluttua. En antaisi hänen tehdä noin isoa päätöstä tästä johtuen. Itsekin suuunnittelin itsemurhaa tuon ikäisenä ja myöhemmin tajusin kuinka tyhmä olin ollut (noin 2 vuotta myöhemmin).
 
Mutta entäs sitten, jos lapsesi tuleekin olemaan koko loppu elämän katkera siitä, että sinä annoit luvan viedä hänen toisen jalkansa?

Ja on vielä kolmekymppisenäkin sitä mieltä, että mielummin olisi antanut henkensä kuin antanut, että jalka viedään.

Jos lapsi olisi silloin vielä varma, olisi hänellä itsemurha mahdollinen. Luultavasti olisin itsekkin niin loppu lapsen sairastuttettua pitkään, että sanoisin lapselle, että sitten kun olet täysi-ikäinen voit itsesi tapaa, mutta nyt elät....
 
Vaan, ei ole sen kummempaa tosi-asiaa kuin se että elämä ei ole onnellista HÄNELLÄ ilman toista jalkaa ja piste. Eli, otatko sinä aikuisena vastuun sitten siitä että olet tuhonnut lapsesi elämän ja tulet kuulemaan vittuilua häneltä koko loppu-iän kenties?? + itsemurha yrityksiä tai loppuelämä mielisairaassa masentuneena lääketokkurassa ... kuin se, että olisi saanut elää täyttä iloista elämää edes ne 14-vuotta ??
 
En edes usko että siinä vaiheessa jos muuta vaihtoehtoa ei ole kuin amputaatio lääkäri nuoren kohdalla huomioisi vanhemman mielipidettä "ei amputoida, lapsi haluaa mieluummin kuolla". Terapiaa lapsi olisi varmasti saanut jo ennen päätöstä.
 
Vaan, ei ole sen kummempaa tosi-asiaa kuin se että elämä ei ole onnellista HÄNELLÄ ilman toista jalkaa ja piste. Eli, otatko sinä aikuisena vastuun sitten siitä että olet tuhonnut lapsesi elämän ja tulet kuulemaan vittuilua häneltä koko loppu-iän kenties?? + itsemurha yrityksiä tai loppuelämä mielisairaassa masentuneena lääketokkurassa ... kuin se, että olisi saanut elää täyttä iloista elämää edes ne 14-vuotta ??


Ei, en ottaisi vastuuta siitä että olisin tuhonnut lapsen elämän. Ottaisin kyllä vastuun siitä, että olisin aikuisena tehnyt sellaisen ratkaisun joka on ollut lapsen elämän kannalta parempi, ja jota todennäköisesti ovat myös lääkärit suositelleet.

Surullinen olisin toki, ja huolissani, mutta niinpä ovat monet muutkin erityislasten vanhemmat, oli lapsen tila mikä hyvänsä.

Sitä paitsi, jos oma lapseni olisi tuossa tilanteessa, näyttäisin hänelle varmaan tuon blogin.
 
Vaan, ei ole sen kummempaa tosi-asiaa kuin se että elämä ei ole onnellista HÄNELLÄ ilman toista jalkaa ja piste. Eli, otatko sinä aikuisena vastuun sitten siitä että olet tuhonnut lapsesi elämän ja tulet kuulemaan vittuilua häneltä koko loppu-iän kenties?? + itsemurha yrityksiä tai loppuelämä mielisairaassa masentuneena lääketokkurassa ... kuin se, että olisi saanut elää täyttä iloista elämää edes ne 14-vuotta ??

kyllä mä taitaisin sitte jo ottaa niskasta kiinni ja vähän ravistella, ilmoittaa että sitä sopii olla kiitollinen siitä että on elossa ja alkaa arvostamaan sitä elämäänsä.. ja muistuttaisin että joka vuosi tuhannet lapset/nuoret ihmiset sen joutuvat jättämään kesken, ilman että heiltä kukaan mitään kysyy..
ja jos nyt sitten mikään ei auttaisi niin kehottaisin odottamaan täysi-ikäisyyttä jonka jälkeen sitten menee paikkaan josta kukaan random aikuinen/lapsi ei häntä löydä, tappamaan itsensä siististi ja jättämään sitten ennen sitä viestiä mistä poliisi voi hänet tulla noutamaan
 
Mutta entäs sitten, jos lapsesi tuleekin olemaan koko loppu elämän katkera siitä, että sinä annoit luvan viedä hänen toisen jalkansa?

Ja on vielä kolmekymppisenäkin sitä mieltä, että mielummin olisi antanut henkensä kuin antanut, että jalka viedään.

Vanhemman tehtävä on kestää lapsen mahdollinen katkeruuskin eikä antaa sen vaikuttaa päätökseen. Enkä pidä kolmekymppistäkään oman elämänsä ehdottomana tuntijana. Tuossakin iässä vasta opiskellaan elämää.

Sitä paitsi, jos se elämä ilman jalkaa on niin sietämätöntä, niin sen voi toki halutessaan myös lopettaa.
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;26283748:
Siinä tapauksessa hän olisi terapian tarpeessa. Niin kuin todennäköisesti jollain tasolla olisi muutenkin, käytyään hyvin lähellä kuolemaa. Toivottavasti myös olisi saanut henkiseen puoleen apua.

OT: Koetko että ihminen tarvitsee aina/useimmiten terapiaa käytyään hyvin lähellä kuolemaa?

Itse mietin tuota kuoltani kolmannen kerran.
Mutta sairaalan terapeutin mielestä terapiaan ei ollut mitään tarvetta...

:)
 
Vaan, ei ole sen kummempaa tosi-asiaa kuin se että elämä ei ole onnellista HÄNELLÄ ilman toista jalkaa ja piste. Eli, otatko sinä aikuisena vastuun sitten siitä että olet tuhonnut lapsesi elämän ja tulet kuulemaan vittuilua häneltä koko loppu-iän kenties?? + itsemurha yrityksiä tai loppuelämä mielisairaassa masentuneena lääketokkurassa ... kuin se, että olisi saanut elää täyttä iloista elämää edes ne 14-vuotta ??

olet samalainen kuin 15v tyttäreni jossitteluinee ja ääripäihin menevien juttujen ja niin mustavalkoinen joko tai asetelma muuta ei ole. Lopeta toi jossittelu ja kasva aikuiseksi.
 

Yhteistyössä