Jos lapsella ADHD,minkä ikäisenä "paljastuu"?

[rissa]

Meillä on kanssa 3-v villiviikari. Välillä mietin kanssa, että onko jotain vialla kun meno on ihan järjetöntä. Jaksaa kuitenkin keskittyä piirtelyyn, muovailuun, kirjojen lukemiseen yhdessä, mutta aikas monta kertaa päivässä joutuu jäähylle. Esimerkiksi telkkaria meillä ei katsella koska "se on ihan tymmää".
Rasavili ei ole ollut vielä tarhassa ja olenkin miettinyt, että onko kotiympäristö liian virikkeetön ja onko minun asiani edes koko ajan järjestää jotain tekemistä. Ei siis leiki yksin juurikaan. On kuitenkin kova auttamaan kotitöissä ja tuntee itsensä tärkeäksi kun saa auttaa. Usein tehdään esim. ulkona jotain energiaa purkavaa toimintaa esim. pitkä metsäretki tai palloilua. Poika onkin urheilullinen, jäntevä ja yllättävän vahva. Täytynee "jalostaa" tätä puolta ja unohtaa "matemaattisten yhtälöiden" ratkaiseminen tuonnemmaksi.

Juuri eilen ajattelin, etten enää mieti onko pojassa jotain vikaa vaan asennoidun kasvattamaan vain "vähän" vilkkaampaa tapausta ja pyydän siihen vaikka neuvolasta neuvoa. Meillä kun sattuu olemaan hyvä ja toimiva neuvola tässä kylässä. Vertaistuki voisi tässäkin asiassa olla tarpeen vaikkei olekaan kyse taudista vaan lähinnä elämäntilanteesta.
"Rauhallisten" lasten vanhemmat eivät ymmärrä ja puhuvatkin estoitta ylivilkkaista ja ADHD-lapsista kun valitan neuvottomuuttani joskus...
Meillä kyllä syödään, nukutaan ja liikutaan ulkona monipuolisesti. Nuorempi taas on rauhallisempi ja tasaisempi tapaus, mikä on toisaalta helpotus.
JAKSAMISTA kaikille äideille ja isille! Ikävää, mutta ihanaa, että teitä vilkkaiden lapsien vanhempia on muitakin =)

 

[zizilisko]

Meillä useampi lapsi ja toiseksi nuorimmalla diagnosoitiin määrittelemätön tarkkaavaisuushäiriö ja hahmottamisen vaikeus 6v. Nyt poika ekaluokalla ja vaikeaa on. Toisten kanssa oleminen on aina arvaamatonta. Koulu ei ikäväkyllä tee kaikkeaan asian eteen, kun taas eskarissa tehtiin. Nyt jo pystyn menemään kauppaan lapseni kanssa. Alle kouluikäisenä en mielelläni mennyt. Poika irvisteli vastaantuleville lapsille ja voitte arvata mitä katseita sain äitinä... Pienestä n. 3v asti poikani aina tuuppasi pienemmät nurin. Kerran eräs vieras äiti yhdellä perheleirillä antoi luunapin lapselleni, kun tuuppasi hänen lapsensa nurin. Sellaiset vanhemmat, joilla ei itse ole ns. ongelmalasta eivät voi loppujen lopuksi todellakaan tietää mitä arki on ns. erityislapsen kanssa. Meidän ekaluokkalainen on oikeastaan kotona koko ajan valvonnan alla. Ei voi jättää pikkusiskon kanssa esim yhtään kahdestaan. Voimavaroja tarvitaan. Välillä joudun pitämään lattialla kiinni rimpuilevaa lasta, niin kauan, että hän rauhoittuu. Ei voi päästää irti, sillä siitä seuraa itselle mustelmia, sylkemistä päälle ja tavaroita voi mennä rikki. Sitten kun on rauhoituttu, niin lapsi on taas ok. Silti hän on ihana rakas lapseni, jota rakastan kaikesta huolimatta. Hän sanookin aina välillä: Ethän äiti kuole ikinä. Sä olet maailman paras äiti. Mikä sen parempaa, vaikka arki on välillä mitä on. Pelottaa lapsen tulevaisuus... miten hankalaa koulussa tulee olemaan ja kun lapsi kasvaa, pärjäänkö jos hän saa "hepulin". Joskus tuntuu, että miten tästä eteenpäin, kun kaikki konstit tuntuvat olleen käytetty. Mieheni joskus sanoo, että ei tästä tule mitään ja miettii jopa lapsen luovuttamista pois. Silloin itken hiljaa ja rukoilen voimaa, että jaksaisimme. Nyt ei taas tunnu niin toivottomalle. Tämä yhteiskunta on sellainen, että liikaa erilaisuutta ei hyväksytä millään. Vaikka olisi jossakin asiassa lahjakas, niin tulee negatiivista palautetta paljon ja se on surullista...

:hug: ja jaksamista teillekin. Kuulostaa niin tutulta. Samanlaisia ajatuksia täälläkin.
Niin totta tuo että muiden on vaikea ymmärtää miten haastavaa on arki erityislapsen kanssa.

 

[vieras]

Hohhoijaa... tuntuu olevan uusi muoti-ilmiö toi adhd, helevate kun sitä ollaan joka paikasta tyrkyttämässä heti kun lapsen kanssa ei kaikki olekaan niin helppoa :headwall:

Samaa luokkaa PMS:n ja fibromyalgian kanssa Kyllä se on ihan oikea ongelma joillekin, nämä saavat sen diagnoosin. Osa tarvitsevistakaan ei saa diagnoosia.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hohhoijaa... tuntuu olevan uusi muoti-ilmiö toi adhd, helevate kun sitä ollaan joka paikasta tyrkyttämässä heti kun lapsen kanssa ei kaikki olekaan niin helppoa :headwall:

Samaa luokkaa PMS:n ja fibromyalgian kanssa Kyllä se on ihan oikea ongelma joillekin, nämä saavat sen diagnoosin. Osa tarvitsevistakaan ei saa diagnoosia.

Minulla on sekä adhd että fibromyalgia

Ja kumpikin diagnoosi on ollut avuksi. Eivät keppihevosiksi.