jos kuolet miehesi kanssa onnettomuudessa niin.. kuka saa sun lapset

mun a pilkut ei toimi, koittakaa saada selvaa....

alettiin miettimaan tata miehen kanssa etta pitas varmaan kysya mun veljelta ottaisko ne meidan tyton omakseen jos me kuollaan kumpikin. mun aiti on alkoholisti ja isani on kuollut, miehen aiti psyk ongelmainen,ei pahasti mut en kumminkaan sille halua lastani asumaan. ja se etta veljeni on alle 30v naimisissa ja tyton kummi ja niilla on 2pienta lasta jo. ja veljella hyva palkka niin parjaavat rahalisesti. ja meil on henkivakuutukset 100 000e kummallakin niin tyttomme saa ne.

aika raskasta oli miettia tata.

 

Jos nyt niin kävisi niin mun vanhemmat tai sitten esikoisen kummit (mun isosisko ja sen mies )

 

Ei noita kukaan "saa".

Toivottavasti löytyy hyvä sijaisperhe/perheet.

 

No sosiaali-immeisethän sen sitte päättää, testamentilla voi asiaa edesauttaa. :wave:

Ja niin joo, porukat varmaan meillä :xmas:

 

Eikös Suomessa sosiaaliviranomaiset tms. viranomaiset sen päätä kenelle lapset menisi. Yleensä koitetaan sijoittaa tuttuihin perheisiin.

 

mä tassä joku aika sitten laitoin tään saman aloituksen...

 

mun a pilkut ei toimi, koittakaa saada selvaa....

alettiin miettimaan tata miehen kanssa etta pitas varmaan kysya mun veljelta ottaisko ne meidan tyton omakseen jos me kuollaan kumpikin. mun aiti on alkoholisti ja isani on kuollut, miehen aiti psyk ongelmainen,ei pahasti mut en kumminkaan sille halua lastani asumaan. ja se etta veljeni on alle 30v naimisissa ja tyton kummi ja niilla on 2pienta lasta jo. ja veljella hyva palkka niin parjaavat rahalisesti. ja meil on henkivakuutukset 100 000e kummallakin niin tyttomme saa ne.

aika raskasta oli miettia tata.

>Oletteko tappamassa ittenne? Kun sukulaisillakin noin epämääräiset taustat. Et sä voi päättää, kuka sun lapses saa.

 

Joko mun vanhemmilleni, veljeni perheeseen (jossa 4 lasta) tai miehen nuorimmalle sisarelle. Ja henkivakuutukset on meilläkin.

 

nii joku paperi pitas varmaan tehda. mut olis kiva etta se olis valmiina ja sovittu veljen kanssa varmuuden vuoksi...

 

En mää vaan tiiä. Kaipa jollekin lähisukulaiselle ts.miehen siskolle tai mun siskolle, toivottavasti.

 

No neitihän ilman muuta menisi isälleen. äijä sitten... mun äiti varmaan, tai sisko.

 

No sosiaali-immeisethän sen sitte päättää, testamentilla voi asiaa edesauttaa. :wave:

Ja niin joo, porukat varmaan meillä :xmas:

Peesi tähän...

itseasiassa sellaisen paperin voi tehdä(sopimuksen) jonkun kanssa jonka haluaa ottavan lapset tälläisessä tilanteessa.
Ja kannattaisikin tehdä,koska niin paljon on lapsia jotka erotetaan sisaruksistaan tässä tilanteessa

:'(
Itse tunnen kyseisiä tapauksia kaksi :'(

 

Esikoinen menisi varmaan isälleen, olemme eronneet ja minulla uusi mies, eli ei oltaisi samassa autossa...Pikkumies varmaan menisi jompaan kumpaan mummilaan. Sinänsä harmi, tuskin näkisi enää koskaan isosiskoaan (tytön isä asuu toisessa päässä Suomea) joka on tälle tärkeä, ja siskolle samoin pikkuveli :/ Eipä juuri haluta miettiä tuollaista tilannetta, pala nousee kurkkuun.

 

Mä luulen että mun vanhemmat haluaisivat ehdottomasti ottaa pojan hoiviinsa. Muita vaihtoehtoja olisi mun pikkusisko tai pojan kummisetä, riippuisi tosi paljon heidän sen hetkisestä elämäntilanteesta (kumpikin vielä opiskelijoita ja sinkkuja)

 

ei todellakaan olla tappamassa itteamme. alettiin vaan autossa ajellessa miettimaan tata kun paloauto ajoi pillit soiden ohi.kun ei sita oikeesti tieda mita voi kayda.ei meil mitenkaan epamaaraiset taustat ole,inhottavasti sanottu.

 

ei todellakaan olla tappamassa itteamme. alettiin vaan autossa ajellessa miettimaan tata kun paloauto ajoi pillit soiden ohi.kun ei sita oikeesti tieda mita voi kayda.ei meil mitenkaan epamaaraiset taustat ole,inhottavasti sanottu.

Meidänkin ohi meni illalla paloauto.Inhottavaa kun tietää että jossain jotain sattunut.
Ja eihän sitä ikinä tiedä mitä itselle sattuu.Vai sattuuko mitään.

 

meil on 1 lapsi mut jos olis toinenkin nii en kyl haluaisi etta erotetaan niita. etta eka menettaa vanhempansa ja sit sisaruksenkin

 

Ei lapsia voi "testamentata". Sijoituspäätökseen voi toki, ja kannattaakin, yrittää vaikuttaa, mutta millään tavalla sitovaa se ei ole.

 

Toivosin, että sosiaalitoimi löytäis lapsille hyvän sijaisperheen.

 

No sosiaali-immeisethän sen sitte päättää, testamentilla voi asiaa edesauttaa. :wave:

Ja niin joo, porukat varmaan meillä :xmas:

Peesi tähän...

itseasiassa sellaisen paperin voi tehdä(sopimuksen) jonkun kanssa jonka haluaa ottavan lapset tälläisessä tilanteessa.
Ja kannattaisikin tehdä,koska niin paljon on lapsia jotka erotetaan sisaruksistaan tässä tilanteessa
:'(
Itse tunnen kyseisiä tapauksia kaksi :'(

Ei kai?!?! Kamalaa!!! :'(

 

Hui kamalaa, kun ajattelee, että lapset joutuisi erilleen! :'(

Olen kyllä joskus hyvin harvoin tätä asiaa miettinyt, mutta en sitten sen enempää, kun niin kamala olo tulee ajatellessa...

En tiedä kenelle lapset menisi. Paljon on lähisukua, jotka voisi ottaa...

 

Joskus tuota jo kysyttiin siskolta josko he ottaisivat lapset. Lupautuivat kyllä, vaikka hurjalta kuulostaa kun heilä omia pieniä, samanikäisiä jo valmiina.

Mutta käytännössä en yhtään tiedä mitä tapahtuisi. Meinaan saavatko toisessa maassa asuvat omaiset ylipäätänsä lapsia? Jos siis perhe maahanmuuttajia niin nykyinen kotimaa kai sitten huolehtii lapsista, näinköhän heitä "annettaisiin" toisessa maassa asuville sukulaisille?

 

Me kans miehen kanssa yhtenä päivänä mietittiin samaa asiaa, varmaan mun äiti ottais muksut hoitaakseen. Miehen sisko sanoi kerran päihdyttyään baarissa, että jos teille joskus kävis jotakin niin minähän ne lapset ottaisin. Just joo On niin epävakaa ihminen, että en todellakaan haluais sen kasvattavan meidän muksuja, etenkin kun kuopus on erityislapsi. Kai näistäkin asioista pitäis puhua omaisille oikeesti.

 

Ollaan mekin joskus mietitty tuota asiaa. Ei kyllä tiiä kelle joutuisivat mutta toivottavasti ei erotettais poikia toisistaan. Mutta onneksi ei oo lähisuvussa ainakaan ketään "hulluja". Mun siskolle jolla ei ole omia lapsia(mutta olis niitä halunnu) voisin esim. antaa, jos kuolisimme molemmat ja olisin päättämässä.

 

On aika epätodennäköistä että kuoltaisiin lasten isän kanssa samassa kolarissa, mutta ei toki täysin poissuljettua.

JOS näin kävisi, lapset on "testamentattu" ystäväperheeseen, jossa nuo muutenkin viettävät paljon aikaansa, ja joitten lapsi puolestaan on tälläkin hetkellä meillä yökylässä. Perusarvot ovat aika lähellä toisiaan, kasvatusmetodit hyvin samantyyppiset ja ennen kaikkea voisin sataprosenttisesti luottaa siihen, että lapsilla olisi hyvä ja turvallinen kasvuympäristö.

Ja sama siis tapahtuisi toisin päin, eli heidän lapsensa muuttaisi meille jos heille jotain kamalaa tapahtuisi. Tämä on "sovittu" keskenämme valmiiksi jo jokunen vuosi sitten.